Geopoliittinen kamppailu ja kansainvälisten päätöksentekomekanismien ja esimerkiksi YK:n toimivallan heikkous on kasvanut rajusti.
Sekasorto saa yritykset jahtaamaan investointeja globaalissa etelässä synnyttämällä uudenlaista kaupallista kehitysyhteistyötä. Rahoitusta ohjaa kansallinen sinkoileva intressi ja sosiaalisessa mediassa nostetut vaatimukset. Kehitysyhteistyön pitkäjänteisyys kärsii, koska ymmärrystä sen tärkeydestä ja vaikuttavuudesta ei ole. Uusia trendejä ja tarpeita syntyy kuin sieniä sateella. Seuranta ja arviointistandardit kevenevät, jolloin toiminta on suoraviivaisempaa ja joustavampaa.
Kansalaisyhteiskunta yrittää vahvistaa paikkaansa hyödyntämällä erilaisia digitaalisia alustoja organisoituakseen temaattisesti. Järjestötoimijat kokevat jäävänsä yhä ahtaammalle ja vailla uskottavaa puolustajaa valtiollisen tuen ollessa heikkoa. Yritysyhteistyö on tyypillinen tapa rahoittaa järjestöjen työtä, mutta henkinen ristiveto alan sisällä on kova. Uudet toimintamuodot vierastuttavat ja epäilyttävät kansalaisyhteiskuntaa. Voiko ruokkivaa kättä purra, tai edes heleästi haukkua? Populistiset äänet kyseenalaistavat järjestötoimijoiden merkitystä, jos tuloksellisuutta ei pystytä osoittamaan rahallisesti. Harva tuntee järjestöjen työtä, ja siksi kansalaisten tukikin on mielipidekyselyissä heikkoa. Ihmisten intresseissä on ennen kaikkea kotimaisen hyvinvointivaltion pelastaminen, velkalaivan kääntäminen ja hoivakriisin ratkaiseminen. Aloite kehitysyhteistyön vapaaehtoisesta rahoittamisesta veroilmoituksella etenee lakivalmisteluun. Spontaanit tempaukset ja suora aktivismi vahvistuvat vastalauseena viralliselle sektorin alasajolle. Verkottuneet yhteisöt vaativat standardeja yritysten kehitysyhteistyöhön ja humanitaariseen apuun, mutta niiden ääni on heikko.
Monella suomalaisella pörssiyhtiöllä on oma kehitysyhteistyöosasto, ja rahoittajina on myös paljon yksityisiä itsenäisiä tahoja kuten pelialan miljonäärien rahastoja. Julkisuuden henkilöt tukevat hankkeita yhä näyttävämmin, koska vastuullisuus on brändivaltti. Kansalaisyhteiskuntien välillä on solidaarisuutta maailmanlaajuisesti ja sen myötä löytyy uusi tahtotila ratkaista globaaleja ongelmia. Tämä näkyy mm. joukkorahoituskampanjoina TikTokissa.
Miten tähän on tultu?
Vuonna 2024 vaalivaikuttaminen misinformaation ja deep fake- teknologian keinoin merkitsee useissa kansallisissa vaaleissa yllättäviä ja kyseenalaisia tuloksia. Yhdysvaltain presidentinvaalit aiheuttavat kansallisen sekasorron tilan useiksi viikoiksi.
Vuonna 2025 valtiot yrittävät jatkaa kehitysyhteistyötä vanhaan tapaan ja jumittuvat toimimattomiin prosesseihin, joita liikkeet, kuten anti-gender, kampittavat. Identiteettipolitiikalla kilpaillaan, ja kärjekkäät ja suorat viestit uppoavat mediassa tosiasioiden kustannuksella. Kokemusasiantuntijuus peittoa tutkitun tiedon monella alalla. Suomessa velkakriisi syö valtion budjettia samalla kun hallitus kompuroi sisäisissä ristiriidoissaan. Oikeistohallitukset ympäri maailman eivät ole kiinnostuneita sääntelemään yksityisen rahan ja intressien kasvua ja ihmiskauppatapauksia jätetään käsittelemättä.
Vuonna 2026 uudet tekoälypohjaiset sosiaalisen median alustat koukuttavat ja miltei koko maailman väestöllä on pääsy niihin tiettyjen rajoitteiden puitteissa. Osallistumisen ja organisoitumisen kustannukset ovat matalat, ihmiset löytävät yhä helpommin liittolaisia ja ystäviä, mutta datankeruu ja seuranta lisääntyvät. Järjestöjen toiminta on virallisesti pitkälti digitaalista, koska se on edullista.
Vuonna 2027 yksityissektori vauhdittaa räjähdysmäisesti vihreää siirtymää ja uusiutuvan energian kasvun myötä raaka-aineiden tuotanto ja jätteiden käsittely kiihdyttää eriarvoisuutta ja epäoikeudenmukaisuuden kokemusta siitä, kuka lopulta hyötyy kehityksestä ja kuka korjaa sotkun. Voimistuvat monikriisit uhkaavat valtavien ylikansallisten yritysten tulosta mutta samalla kriisit nähdään pohjana uusille innovaatioille. Teknologiausko on vahvaa.
Vuonna 2028 yritykset täyttävät huvenneen ODA-rahoituksen jättämää aukkoa säntäämällä etenkin uusille markkinoille. Humanitäärinen apu on kaupallistunut ja tehostunut ja se on yksi uusi suomalainen vientituote. Yrityksiä eivät sido samanlaiset raportointivelvoitteet tai vaikutusarvioinnit kuin huvennutta julkista budjettitukea.
Vuonna 2029 kansainvälisiä valtiollisia toimijoita ei haluta kehitysyhteistyön tai humanitaarisen avun välikäsiksi vastaanottajamaihin enää ollenkaan. Rajat ovat kiinni etenkin autoritäärisissä valtioissa. Rauhanturvajärjestelmä ajetaan alas.
Vuonna 2030 YK toimii käytännössä muutamassa poliittisesti ei-kiistanalaisessa paikassa. Myös muut globaalit sopimukset ja säännöt ovat menettäneet totaalisesti uskottavuuttaan. YK:n turvallisuusneuvosto on lähinnä muodollisuus ja yleiskokoukset muistuttavat kasvuyritysten rekrytointimessuja. Mielenosoituksia ja tempauksia on harva se viikko verkossa ja kadulla.
Henkilö tulevaisuudesta: Ana, 22, Chile
“Kansainvälisessä ekstraktivismi-aktivistien koordinaatiokokouksessa, Solar-platformissa, sovittiin seuraavista askeleista. Jatkamme painostusta yritysten vastuullisuusraportoinnin parantamiseksi, mutta poliittinen vipuvartemme on valitettavan heikko. Alueen toimijoiden avulla kootaan näyttöä vaikuttamistyön tueksi: silminnäkijöiltä kerätään näkemyksiä siitä onko toiminta ollut sopimusten mukaista ja tapahtuuko rikkeitä. Onneksi saamme tukea toisilta kansalaistoimijoilta ympäri maailmaa, ja voimme jakaa tietoa, vertaistukea ja ideoita esimerkiksi Suomen Sodankylän aktivistien kanssa.”
Ana on nuori kansalaisaktivisti Chilessä. Vaikka vallan siirtäminen pohjoisen toimijoilta suoraan globaaliin etelään on ollut pitkän työn tulos, on hän samalla sekä kauhuissaan pitkäjänteisyyden päättymisestä ja yksityisen rahan hankkeiden poukkoilevuudesta, että iloinen uudesta suorasta toiminnasta, eri maiden kansalaisyhteiskuntien yhteistyöstä, ja ketterämmistä toimintatavoista.
Latinalainen Amerikka keskiluokkaistuu, mutta esimerkiksi kaivosten jätteidenkäsittelyn haitat kasautuvat yhä marginalisoidummalle joukolle syrjäseuduilla, jonka ääni ei pääse kuuluviin.
“Tarvittaisiin pikaisesti työlainsäädäntöä joka mahdollistaa järjestäytymisen ja työntekijöiden oikeuksien valvomisen. Nyt ihmiset ovat täysin oman tietonsa varassa. Firmat ottavat valtavia riskejä meidän kustannuksellamme.”