Mielenosoittaja seisoo kyltin kanssa. Kyltissä lukee Act now.

Hei suomalainen: toimi, sillä sinä voit

Vain kolme prosenttia maailman väestöstä asuu valtioissa, joissa kansalaisoikeudet toteutuvat. Tämä tarkoittaa, että lopun 7,5 miljardin ihmisen oikeuksien eteen pitää tehdä kovasti töitä, kirjoittaa Fingon johtava vaikuttamisen asiantuntija Timo Lappalainen.

Teksti: Timo Lappalainen Kuva: Civicus Monitor 2022 (muokattu)

Tämän viikon lauantaina, lokakuun ensimmäisenä päivänä juhlimme kansalaisvaikuttamisen ja Miina Sillanpään päivää.

Täällä koto-Suomessa meillä on paljon hyviä syitä juhlatunnelmaan. Kansalaisyhteiskunnan tilaa maailmanlaajuisesti seuraava Civicus-verkosto on luokitellut Suomen kansalaisyhteiskunnan tilan parhaimpaan luokkaan, eli avoimeksi, yhdessä 37 muun maan kanssa.

Käytännössä se tarkoittaa, että voimme järjestäytyä, kokoontua ja ilmaista mielipiteitämme ilman pelkoa, että pari koppalakkista koputtaisi kotiovelle iltauutisten aikaan tai työkaveri häviäisi yllättäen jäljettömiin.

VALITETTAVASTI tilanne yli 150 maassa ympäri maailmaa on heikompi tai todella hälyttävä.

Civicuksen viimeisin seurantaraportti vuodelta 2021 osoittaa, että vain kolme prosenttia maailman väestöstä, reilut 230 miljoonaa ihmistä, asuu valtioissa, joissa yhdistymis-, kokoontumis- ja sananvapaus toteutuvat. Tämä tarkoittaa, että lopun 7,5 miljardin ihmisen kansalaisvapauksia rajoitetaan tavalla tai toisella.

Rajoittaminen voi olla esimerkiksi mielenosoitusten estämistä, toimittajien ahdistelua ja ihmisoikeuspuolustajien pidättämistä. Aktivisteja ympäri maailmaa on myös kidnapattu ja surmattu.

Sen lisäksi lähes kaksi miljardia ihmistä asuu maissa, joiden luokitus on huonoin, ”suljettu”. Tämä tarkoittaa muun muassa, että viranomaiset saavat vapaasti vangita, vahingoittaa ja tappaa ihmisiä, koska he ovat yrittäneet harjoittaa perusvapauksiaan.

Kiina, Saudi-Arabia, Turkmenistan ja 19 muuta maata kuuluvat tähän luokkaan. Viime vuonna tähän huonoimpaan luokkaan tippuivat Nicaragua ja Valko-Venäjä.

SUOMESSA ja maissa, joissa kansalaisyhteiskunnan tila on hyvä, emme voi kuitenkaan tuudittautua vain iloitsemaan. Kansalaistoimijoiden, kuten esimerkiksi kansalaisjärjestöjen, säätiöiden, osuuskuntien, puolueiden tai tutkimuslaitosten toimintaedellytysten turvaaminen edellyttää tulevaisuudessakin seurantaa ja tarvittaessa määrätietoista puolustamista.

Civicuksen kokonaisarvio globaalisti on synkkä: kansalaisyhteiskunnan tila kapenee.

Maailmanlaajuiset ilmiöt kuten ilmastonmuutos tai pandemiat vaikuttavat meihin kaikkiin maanosista riippumatta. Sen lisäksi on olemassa valtapesäkkeitä ja poliittisia voimia, jotka nimenomaan haluavat ylläpitää politiikkaa, joka heikentää kansalaisyhteiskunnan tilaa.

Epävarmuus tulevaisuudesta on jo johtanut sisäänpäin käpertymiseen ja omien kansallisten intressien korostumiseen. Nämä ilmiöt vuorostaan syöttävät suoraan niiden valtapiirien lapaan, jotka tarjoavat helppoja ratkaisuja ja autoritäärisiä valtajärjestelmiä demokratian ja kansalaisoikeuksien kustannuksella.

Epävarmuus ja valtapiirikamppailut näkyvät jo nyt arkielämässämme. Turvallisuuden lisäämisen nimissä säätely, raportointi ja kontrolli ovat lisääntyneet. Osana terrorismin rahoituksen ja rahanpesun vastaista ohjelmaa – sinänsä vakavia ilmiöitä – pankit ovat ottaneet käyttöön menettelytapoja, jotka kohtuuttomasti kaventavat kansalaistoimintaa.

Sanonta ”Leikkaus onnistui, mutta potilas kuoli” kuvaa tilannetta, jossa suuri järjestötoimija joutui lopettamaan pitkän ja menestyksellisen ruokaturvaa edistävän toimintansa Pohjois-Koreassa. Ulkomaalaistaustainen kansalaisjärjestö kolkutti peräti kolmen eri pankin ovella saadakseen toiminnalleen välttämättömän pankkitilin avattua – turhaan.

Myös tehokkuusvaatimukset ja kasvaneet raportointivelvollisuudet harventavat järjestöjen rivistöä. Kaikkein eniten kasvaneet vaatimukset iskevät vapaaehtoisvoimin toimiviin kansalaisjärjestöihin.

Fingon liki 270 jäsenjärjestön joukosta liki puolet toimii alle 50 000 euron vuosibudjetilla. Käytännössä se tarkoittaa, että nekin toimivat pitkälti vapaaehtoisuuden pohjalta. Vapaan ja vahvan kansalaistoiminnan keskeinen tunnusmerkki on sen monimuotoisuus. Pienet järjestöt ovat merkittävä osa kansalaisyhteiskunnan ekosysteemiä.

Huoli tästä kehityksestä on rekisteröity myös valtion hallinnossa: oikeusministeriö kartoitti parisen kuukautta sitten kokonaiskuvaa vapaaehtoisuuden tilasta ikääntyvässä yhteiskunnassa. Valtion tehtävänä on viime kädessä luoda puitteita ja tilaa kansalaisten vapaaehtoistoiminnalle.

MEIDÄN avoimen kansalaisyhteiskuntatilan maiden tehtävä on osoittaa solidaarisuutta myös teoin. Tämä edellyttää yhteisvastuumme tunnustamista yli maan rajojen.

Useimmiten hauraimmat kansalaisyhteiskunnat löytyvät vähiten kehittyneistä maista ja siksi Suomen ja suomalaisten kansalaistoimijoiden on tuettava näissä maissa juuri kansalaisyhteiskunnan tilaa edistäviä voimia.

Sen lisäksi olemme Fingossa peräänkuuluttaneet kaikkien yhteiskunnallisten toimijoiden yhteistyötä yli sektorirajojen. Kestävä, planeetan rajoihin mahtuva tulevaisuus ja kaikille ihmisarvoisen elämän takaaminen edellyttävät toimia meiltä kaikilta – valtiolta, yrityksiltä, järjestöiltä ja yksittäisten kansalaisilta.

Fingon jäsenjärjestöjen käynnistämästä Toimi, koska voit -kampanjasta saat hyviä ideoita siihen, miten juuri sinä voit vaikuttaa.