Tämän vuoden teemana HLPF:ssä oli COVID-19-pandemiasta palautuminen tavalla, joka edistää kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista. Kahden virtuaalikokousvuoden jälkeen ilmassa oli jälleennäkemisen riemua, tilannekuvan hahmottamista ja kova tarve saada uusi yhteishenki päälle kestävän tulevaisuuden varmistamiseksi.
Maailmanlaajuista ja välitöntä yhteistyötä todella tarvitaan, sillä pandemian ja muiden kriisien, kuten talous- ja ilmastokriisin, yhteisvaikutus tulee olemaan pitkä. Eriarvoisuus on kasvanut kaikkialla maailmassa, ja pahiten tilanteen vaikutukset ovat kohdistuneet naisiin, tyttöihin ja vähemmistöihin. Puheiden sijaan foorumissa vaadittiin nopeaa toimintaa ja kestävien ratkaisujen toimeenpanoa.
Maailmassa on meneillään eniten konflikteja sitten vuoden 1945. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat kasvaneet, ja esimerkiksi Intiassa on ollut tämän vuoden aikana jo 11 kuumuuspiikkiä. Myös biodiversiteettikriisi jatkaa kulkuaan. Tyttöjen tilanne globaalisti on huonontunut, ja myös koronatartuntojen määrä on jälleen kasvussa – rokotekattavuus sen sijaan ei. Koronan vaikutuksesta maiden velkataakat ovat valtavat, ja viime kuukausina maailmanlaajuinen inflaatio on johtanut erityisesti pieni- ja keskituloisten kohdalla ansiotulojen menetyksiin. YK:n pääsihteeri Antonio Guterresin sanoin: ”Teemme yhteistä itsemurhaa, ellemme puutu asioihin kokonaisvaltaisesti. Nyt.”
Globaali rokotekattavuus työlistan kärjessä
Guterres julkaisi viime syksynä oman tiekarttansa, Our Common Agendan (OCA), jonka tarkoituksena on vauhdittaa maailmaa nopeammin ja valittujen painopisteiden kautta parempaan tilanteeseen. OCA ja Agenda 2030 muodostavatkin yhdessä YK:n painopisteet seuraaville vuosille. OCA:ssa on muun muassa yksi uusi aloite: Summit of the Future 2023, joka osuu yhteen Agenda 2030 -tavoitteiden puolivälin kanssa. Tärkeää onkin, että ne täydentävät, eivätkä syö toisiaan.
Guterresin mukaan aika on valumassa hukkaan, mutta toivoa on, koska tiedämme mitä pitää tehdä. Työlistalla kiireellisimpinä ovat:
1. Globaali rokotekattavuus ja terveydenhoitojärjestelmien kestävyyden varmistaminen
2. Ruokakriisin välitön ratkaiseminen ja ruokajärjestelmien varmistaminen
3. Investointi ihmisiin: sosiaaliturva ja koulutus
4. Ilmastonmuutoksen vastaiset toimet
5. Energiavallankumous
YK:n laskemien mukaan tilanteen korjaamiseksi tarvittaisiin vuosittain 4,3 triljoonaa dollaria.
Samanaikaisten kriisien ratkaiseminen vaatii paljon parempaa johdonmukaisuutta päätöksissä ja niiden toimeenpanossa, ymmärrystä ulkoisista vaikutuksista sekä kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä.
Suomi nosti esiin koulutuksen tärkeyttä
Suomi profiloitui foorumissa tänä vuonna erityisesti koulutuksen kautta. Suomi, Nigeria, UNESCO, Bridge 47 ja Fingo järjestivät tiistaina 5.7. Suomen virallisen sivutapahtuman Agenda 2030 tavoitteen 4.7.:n eli kaikenlaisen kasvatuksen, elinikäisen oppimisen ja koulutuksen merkityksestä kestävän kehityksen edistämisessä.
Tapahtuma onnistui erinomaisesti ja palaute niin panelisteilta (UNESCOn koulutuksesta vastaava apulaisjohtaja Stefania Giannini, YK:n pääsihteerin erityisedustaja Leonardo Garnier ja Suomen opetusministeri Li Andersson) kuin yleisöltä oli erittäin hyvää. Tilaisuus antoi eväitä myös syyskuussa YK:n yleiskokouksen yhteydessä järjestettävään Transforming Education -huippukokoukseen.
Geopolitiikka näkyi ja kuului kaikkialla
Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja sen myötä kasvaneet ruoka- ja energiakriisit nousivat vahvasti esiin. Tänä vuonna Valkovenäjä teki oman vapaaehtoisen maaraporttinsa, ja kiiltokuvamainen esitys kirvoittikin kovaa palautetta muun muassa EU:n puolelta. Sen sijaan Venäjältä Valkovenäjä sai kehuja ja onnitteluja hienosta kehityksestään.
Maailmantilanne näkyi myös kokouksen poliittisessa loppuasiakirjassa, jonka tavoitteena on varmistaa maiden sitoutuminen kestävän kehityksen edistämiseen. Pitkä ja sanamuodoltaan ympäripyöreä teksti ei ollut sitä, mitä muun muassa EU ja Suomi olisivat toivoneet.
Ensi vuosi tulee olemaan tärkeä merkkipaalu, koska silloin olemme aikataulullisesti kestävän kehityksen tavoitteiden puolivälissä, ja YK:n yleiskokouksen yhteydessä arvioidaan, missä tavoitteiden suhteen mennään. Myös EU raportoi tuolloin ensimmäistä kertaa sekä sisäisistä että ulkoisista toimistaan kestävän kehityksen edistämiseksi.
Järjestöt aktiivisia foorumissa
YK:n jäsenmaiden ja YK-perheen lisäksi HLPF tarjoaa myös muille sidosryhmille ainutlaatuisen mahdollisuuden osallistua keskusteluun. Kansalaisjärjestöt ovatkin perinteisesti olleet aktiivisia foorumissa, sillä eri toimijat pääsevät foorumin rakenteessa hyvin ääneen. Vuosien varrella järjestöt ovat myös parantaneet keskinäistä koordinaatiotaan ja antaneet yhä enemmän tilaa marginaalisille ryhmille.
Vaikuttamistyön ohella järjestöt tekevät omia varjoraporttejaan kestävän kehityksen tavoitteiden edistymisestä eri maissa sekä pyrkivät sivutapahtumien ja viestinnän kautta tuomaan omia näkemyksiään esiin. Tämä on lisännyt kansalaisjärjestöjen näkyvyyttä myös YK:n sisällä. Positiivisia esimerkkejä hyvästä valtion ja muiden toimijoiden yhteistyöstä tänä vuonna olivat muun muassa Botswana, Kreikka ja Latvia. Myös erittäin haastavassa tilanteessa Sri Lankassa järjestöt pystyivät tekemään omaan laajaan kyselyynsä perustuvan (people´s data) raportin eri tavoitteiden edistymisestä.
Kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen kapenevaa tilaa yhteiskunnissa käsiteltiin monissa keskusteluissa. Kansalaisjärjestöt tuovat osaamistaan kestävän kehityksen käytännön toimeenpanoon, mutta samalla toimivat poliittisten päättäjien vahtikoirana, vahvistavat toimijoiden kapasiteettia, lisäävät tietoisuutta ja toimivat sillanrakentajina eri toimijoiden välillä.
Periaatteen tasolla ymmärretään, että kestävä kehitys ei toteudu, elleivät kaikki ole sitä toimeenpanemassa, mutta käytännöt ovat monin osin vielä kaukana siitä. Kansalaisjärjestöt toivoivatkin pääsevänsä mielekkäällä tavalla osallistumaan ensi vuoden HLPF-valmisteluihin ja kestävän kehityksen tavoitteiden väliarvioon.