WTO ja differentaatio : Tosiasioiden tunnustamista vai hajota ja hallitse –politiikkaa?

Raportit

Teollisuusmaiden näkemyksen mukaan kehitysmaita ei kauppaneuvotteluissa voi enää käsitellä yhtenä kokonaisuutena, koska niiden koko, kehitystaso ja tuotantorakenne vaihtelevat niin suuresti. Teollisuusmaiden mukaan Kiina, Intia ja Brasilia eivät ole oikeutettuja samanlaiseen erityiskohteluun kuin esimerkiksi vähiten kehittyneet eli LDCmaat (Least Developed Countries).
Tätä aikaisempaa monisyisempää näkemystä kehitysmaista on WTO-jargonissa alettu kutsua “differentiaatioksi”. Maan kehitys- tai keskimääräisen tulotason käyttäminen mittapuuna kaupan vapauttamisesta päätettäessä ei kuitenkaan ota huomioon köyhyyden inhimillistä moninaisuutta. Köyhyys on absoluuttista hätää ja satojen miljoonien ihmisten osa myös keskituloisissa maissa. Esimerkiksi puolet äärimmäisessä köyhyydessä elävistä ihmisistä (eli alle dollarin päivässä ansaitsevat) asuu keskituloiseksi luokitellussa Intiassa.
Differentiaatio voi aiheuttaa myös ongelmia monille lähinnä nimellisesti keskituloiselle maalle kuten Kenia tai Bangladesh, joita uhkaa niputtaminen samaan kategoriaan muutaman suuremman vientivetoisen valtion kanssa. Tämä vaikeuttaisi merkittävästi niiden köyhyyden vastaista kamppailua.
Kepan taustatiedote Hongkongin-kokoukseen. Julkaistu Kepan Tietolehtiset- sarjan osana 34.

Sivumäärä 2
Kieli Suomi
Julkaistu 01.12.2005