Noin vuosi sitten tuli teattereihin elokuva nimeltä Winnie, jossa Oscar-palkittu Jennifer Hudson esittää Nelson Mandelan ex-puolisoa Winnie Madikizela-Mandelaa. Kun elokuvaa pari vuotta sitten kuvattiin Etelä-Afrikassa, maassa käytiin kiivasta keskustelua siitä, saavatko ulkopuoliset näin tulla omimaan eteläafrikkalaisten tarinoita. Ihmisten mielestä Winnien osaan olisi varmasti löytynyt hyviä eteläafrikkalaisia näyttelijöitä.
Kuulostaako tutulta? Suomessa yksi loppukesän puhutuimmista ilmiöistä oli niin sanottu Ylen Mannerheim-elokuva — sen jälkeen, kun selvisi, että se tehdään kenialaisvoimin Keniassa.
”Ymmärrän kohun täysin, koska Mannerheim on suomalainen sankari, ja se ei voi koskaan muuttua”, sanoo ohjaaja Gilbert Lukalia helsinkiläisessä kahvilassa.
Hänen ohjaamansa elokuva Suomen Marsalkka saa ensi-iltansa seuraavana päivänä, 28. syyskuuta.
Lukalia muistaa hyvin Winnie-elokuvaa edeltäneen Hollywoodin ja eteläisen Afrikan välisen elokuvakohun: monet eivät pitäneet siitäkään, että Morgan Freeman esitti Nelson Mandelaa vuoden 2009 hittielokuvassa ”Invictus”. Mutta Lukaliasta kenialaista Mannerheim-elokuvaa ei oikein voi verrata hollywoodilaiseen Mandela-elokuvaan, vaikka yhtäläisyyksiä löytyykin.
”Invictus on tarina Mandelasta ja hänen vaikutuksestaan rugbyn maajoukkueseen Springboksiin. Ongelma syntyi siitä, että Morgan Freeman esitti Mandelaa — ja vaikka hän on musta, kaikki tietävät, että hän on yhdysvaltalainen.”
”Meidän tarinassamme ei kerrota siitä kuinka Mannerheim voitti taisteluita, ja me emme kerro hänestä kaikkea, vaan teemme tulkinnan yhdestä hänen elämänsä osasta.”
”Meidän ei ole tarkoitus sanoa, että tässä on Mannerheim. Me olemme rajanneet tarinan sellaiseen puoleen, jonka uskomme monen maailmassa voivan ymmärtää. Minulle tarina kertoo tasapainottelusta uran ja henkilökohtaisen elämän välillä. Siitä, miten vedetään viiva näiden välille ja miten ne vaikuttavat toisiinsa.”
Liiketoimintaa vai tarinankerrontaa?
Myös kerronnallisesti Suomen Marsalkka on erilainen kuin Afrikassa ulkomaisin voimin kuvatut elokuvat.
”Meillä päin — ainakin Tansaniassa, Ugandassa ja Keniassa — on tavallista,että isoisät istuvat nuotiolla ja kertovat tarinoita lapsille”, Lukalia sanoo. ”Sellainen rakenne on myös elokuvassamme. Yhden yhteisön isoisä voi hyvin kertoa tarinaa toisen yhteisön sankarista.”
Siinä kun Yleisradion motiivit tehdä Mannerheim-elokuvansa Keniassa vaihtelevat ilmeisesti innovoinnista sokeeraamisen haluun, on Hollywoodin Afrikka-elokuvien takana pitkälti raha.
”Invictuksen ohjaaja Clint Eastwood perusteli Morgan Freemanin valintaa Mandelaksi sillä, että Freeman vetoaa yleisöihin Australiasta ja Yhdysvalloista Afrikkaan saakka. Jos osaa olisi näytellyt joku eteläafrikkalainen — joka ehkä olisi osannutkin esittää roolin — se olisi vedonnut vain eteläafrikkalaisiin”, Lukalia sanoo.
Mannerheim-elokuvan vertaaminen Hollywood-tuotantoon on toki epäreilua myös resurssien tähden: Suomen Marsalkka kuvattiin viidessä päivässä 20 000 euron budjetilla.
”Se oli rankkaa työtä. Ideaalisti olisin halunnut käyttää elokuvaan parikymmentä päivää. Täällä sitä olisi varmasti tehty kuukausia. Tämä kaikki pitää ottaa huomioon”, sanoo Gilbert Lukalia.
”Mutta ei tarinoita kerrota rahalla. Minusta on mahdollista keksiä ja kertoa tarina vaikka ilman rahaa ja ruokaa, jos vain on joku väylä.”
Entä tuntuuko Keniaankin kantautuneen kohun jälkeen elokuvantekijöistä siltä, että he ovat käyttäneet hyväkseen suomalaista historiaa?
”Ei, ja on todella ikävää, jos sellainen kuva on tullut. En ikinä tekisi sitä. Kotonakin me pidämme tällaisia ihmisiä arvossa, emmekä halua, että heihin kosketaan huonossa valossa. Emmekä me ole tehneet niin.”
”Minä toivoisin, että ihmiset katsoisivat tarinaa avoimin mielin, eivätkä kritisoisi vain tätä viitekehystä. Jos ihmiset katsovat vain tarinaa, sieltä löytyy paljon positiivisia puolia.”
www.suomenmarsalkka.fi