UNDP:n Gail Hurley puhui järjestöväelle Helsingissä 2. kesäkuussa. Kuva: UNDP:n Gail Hurley puhui järjestöväelle Helsingissä 2. kesäkuussa.

YK-asiantuntija pitää Suomen apuleikkauksia valitettavina kestävän kehityksen kannalta

Heinäkuussa YK:ssa sovitaan kestävän kehityksen tavoitteiden rahoituksesta. Suomi ja monet muut maat kitsastelevat, joten rahaa pitää löytyä muualta, sanoo UNDP:n Gail Hurley. Hän pelkää, että yksityinen rahoitus voi johtaa velkakriisiin.

Teksti: Esa Salminen Kuva: Esa Salminen

Addis Abebassa järjestetään heinäkuussa kokous, jossa yritetään löytää rahoitus paremmalle ja oikeudenmukaisemmalle maailmalle eli niin sanotuille kestävän kehityksen tavoitteille.Suomessa vieraileva YK:n kehitysjärjestö UNDP:n kehitysrahoituksen asiantuntija Gail Hurley ehti puhua kehitysrahoituksesta Helsingissä järjestöille alle viisi minuuttia, ennen kuin turhautunut ääni yleisöstä huomautti, että Suomi ei tähän työhön aio juuri osallistua. Hallitus päätti nimittäin leikata kehitysapua 300 miljoonalla.”Näin kuulin. Tämä on hyvin valitettavaa. Ja ikävä kyllä Suomi ei ole yksin leikkaustensa kanssa”, Hurley vastasi.Perinteisten avunantajien lupaus antaa kehitysapua 0,7 prosenttia kansantulostaan vuoteen 2015 mennessä näyttää valtaosan kohdalla raukeavan tämän vuoden lopussa.Hurley olisi itse odottanut, että maat uusisivat lupauksensa antamalla uuden määräajan, esimerkiksi vuoden 2020. Hieman yllättäen EU-maat, Yhdysvallat, Australia, Uusi-Seelanti ja muut ovatkin kehitysrahoituspiireissä puhuneet ympäripyöreämmin ”kehitystavoitteiden ajanjaksosta”, mikä saattaa viitata niiden umpeutumisvuoteen 2030, mutta jättää paljon liikkumavaraa.Apu ei yksin riittäisi muutenkaanKehitysapu ei riitä kattamaan YK-tavoitteita lähellekään, eikä ole tarkoituskaan. Hurley muistutti, että apu on oikeastaan varsin pieni osa kokonaispakettia.”Neuvotteluja käydään paitsi avusta, myös muusta kansainvälisestä julkisesta rahoituksesta, yksityisestä rahoituksesta, kaupasta, velkojen kestävyydestä, teknologiasta sekä finanssijärjestelmästä”, Hurley sanoi.Hurleyn kuvaamassa rahoituskeskustelussa kaikuu muistoja ilmastoneuvottelujen kannoista: Perinteiset teollisuusmaat korostavat, että kehitysmaiden pitää itse maksaa kehityksestään ja että etenkin nousevien talouksien tulee raottaa kukkaron nyörejä. Kehitysmaista koostuva G77-ryhmä taas korostaa osallistumisen vapaaehtoisuutta ja teollisuusmaiden vastuuta.Miten yritykset mukaan?Julkisen rahoituksen rajallisuuden tähden yhä enemmän puhutaan siitä, että yksityisen sektorin rahoitus tulisi saada tukemaan kestävän kehityksen tavoitteita. Hurleyn mukaan yritykset ovat tähän nähden olleet yllättävän vähän mukana neuvotteluissa — kansalaisyhteiskunta on ollut paljon aktiivisempaa.”Vaikuttaa siltä, että yritysten mukaantuloa haluavat etupäässä hallitukset.”Hurleyn mukaan yritysten hyväntekeväisyys ja vapaaehtoiset vastuullisuusohjelmat ovat tervetulleita, mutta riittämättömiä lisiä kehitysrahoitukseen.Tärkein työ yritystenkin suhteen riippuu valtioista: millaisia kannustimia ja tukia voidaan yrityksille antaa, miten hiilipäästöistä laskutetaan, millaisia verouudistuksia tehdään ja saadaanko erilaisia vapaaehtoisia raportointikäytäntöjä muutettua pakollisiksi.Luommeko uuden velkaongelman?Olettaako Hurley, että Addis Abeban kokouksesta saadaan hyvä lopputulos?”Luulen, että hallitukset saavat myytyä sen onnistumisena, itse kukin tietyin varauksin”, hän totesi. ”Siitä saadaan riittävän hyvä paketti, johon kaikki olisivat halunnut vielä vaikka mitä, mutta joka on kohtuullisen hyvä näinkin. Hallitukset tulevat todennäköisesti sanomaan, että se on kokonaisuudessaan hyvä työkalu kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi.”Hurleyta itseään huolestuttaa nykytrendi muuttaa lahjamuotoista apua lainoiksi. Suomikin päätti juuri, että 100 miljoonaa (eli noin kymmenen prosenttia) lahja-avusta siirtyy lainoiksi.”Tätä olen joka paikassa yrittänyt sanoa, mutta se vaikuttaa kaikuvan kuuroille korville. Mitä useampi ihminen pitää tästä meteliä, sen onnellisempi olen.””Näemme luultavasti jättimäisiä sijoituksia kestävän kehityksen tavoitteisiin. Kun lahjamuotoinen rahoitus ei merkittävästi kasva, iso osa tullaan rahoittamaan velkarahalla. Kun tiedetään, kuinka hirveitä edelliset velkakriisit ovat olleet, meidän tulee olla hyvin, hyvin varovaisia, ettei kestävän kehityksen tavoitteiden aikakausi luo uutta velkakriisiä.”