”Kansainvälinen tietojenvaihto laajenee nyt niin, että kiinnijäämisen riski alkaa olla huomattava. Tämän jälkeen on hyvin vaikeaa piilottaa omistuksiaan”, totesi ylijohtaja Terhi Järvikare valtiovarainministeriöstä kesäkuun alussa Euroopan parlamentin järjestämässä veroseminaarissa Helsingissä.
Järvikare viittasi teollisuusmaiden yhteistyöjärjestön OECD:n raportointistandardiin, jonka myötä automaattinen verotietojen vaihto on alkamassa tänä vuonna.
Noin puolet mukana olevasta sadasta maasta aloittavat verotietojen vaihdon jo tänä vuonna, loput ensi vuonna. Mukana on teollisuusmaiden lisäksi veroparatiiseja, muun muassa Panama.
Sopimuksen mukaan pankkien ja muiden finanssilaitosten täytyy tutkia ja tunnistaa asiakkaansa, kerätä näiden tilitiedot ja lähettää tiedot pankin kotimaan verohallinnolle. Tämä lähettää ne sitten automaattisesti asiakkaiden asuinvaltioiden verohallinnoille. Myös holding-yhtiöiden takana olevat omistukset kuuluu sopimuksen mukaan selvittää.
Järvikareen mukaan käynnissä on avoimuustrendi: Euroopan unionissa puuhataan useita avoimuuteen tähtääviä prosesseja, jotka etenevät ripeästi.
”Siinä on pienemmillä jäsenvaltioilla ihan perässä pysymistä.”
Vielä kesäkuussa on tulossa direktiiviehdotus, joka velvoittaisi myös verokonsultit kertomaan asiakkaistaan. Tämä tieto herätti salissa hyväksyvää nyökyttelyä ja mutinaa: konsultit kuitenkin käytännössä tekevät ja neuvovat tekemään kaikista suurimmat – ja myös kaikista hämärimmät – verojärjestelyt.
Vain suurimmat mukana
Tänä vuonna monet suuryritykset joutuvat myös ensimmäistä kertaa raportoimaan taloustietojaan maakohtaisesti, mitä kansalaisjärjestöt ovat vaatineet pitkään. Kyse on Euroopan parlamentin käsittelemästä raportointivelvollisuudesta, josta äänestettiin 12. kesäkuuta parlamentin talous- ja oikeusvaliokunnissa.
Velvoite raportoida koskee niitä yrityksiä, joiden liikevaihto ylittää 750 miljoonaa euroa. Terhi Järvikare sanoi, että OECD:ssä raja raportointivelvollisuudelle piirrettiin siihen, ”koska niin saadaan hallinnollinen taakka rajattua hyvin pieneen määrään yrityksiä, mutta kuitenkin saadaan suuri osa rahavirroista mukaan.”
Seminaarissa paikalle olleet Euroopan parlamentin jäsenet pitivät rajaa liian korkeana.
”Olisin itse kannattanut 40 miljoonaa”, sanoi Pirkko Ruohonen-Lerner (ps.). Kompromissina on kuitenkin sovittu, että raportointivelvoitetta tarkastellaan uudelleen neljän vuoden päästä.
” Sitten raja otetaan toivon mukaan uudelleen käsittelyyn.”
”Suomessa on ollut paljon keskustelua Mehiläisestä. Sen liikevaihto on 590 miljoonaa. Hyvin suuri suomalainen yritys jäisi siis sen rajan alle”, lisäsi Heidi Hautala (vihr.).
”Kyllä meillä on ollut vakava yritys vääntää rajaa kohti sitä 40 miljoonaa”, Hautala sanoi.
Alle 750 miljoonan euron liikevaihtorajan jäävät myös esimerkiksi Pöyry ja Tokmanni, mutta suuret yritykset, kuten Nokia, Neste ja Stora Enso, UPM ja Metsä Group kuuluvat kirkkaasti raportointivelvollisuuden piiriin.
Valiokuntakäsittelyssä parlamentin oikeisto- ja keskustaryhmät leipoivat kantaan sisään myös vakavan porsaanreiän, kirjoittaa Kepan asiantuntija Lyydia Kilpi Kepan blogissaan.
”Jäsenmaa voi antaa yritykselle luvan jättää tietoja raportoimatta, jos se katsoo ne liikesalaisuuksiksi. Tämä avaa mahdollisuuden väärinkäytöksille”, Kilpi kirjoittaa.
Kehitysmaille laiha apu
Köyhimmät kehitysmaat eivät EU:n ja OECD:n toimista juuri hyödy, kommentoi seminaarin yleisössäkin istunut Kilpi.
”Automaattinen verotietojen vaihto edellyttää vastavuoroisuutta, eikä köyhimmillä mailla ole mahdollisuutta kerätä vaadittuja tietoja. Niillä ei ole myöskään poliittista valtaa vaatia Panaman kaltaisia maita sopimaan tietojenvaihdosta kanssaan.”
Julkinen, maakohtainen veroraportointi taas voisi hyödyttää kehitysmaita paljonkin, Kilpi sanoo. Jättiyritysten kotipaikka on yleensä jossakin teollisuusmaassa. Ongelma hänen mukaansa kuitenkin on, että veroraportointi ei ole aidosti maakohtainen: yritykset saavat niputtaa useamman maan tiedot yhteen.
Näin esimerkiksi Tansania ei voi tarkastaa, mitä yritys on tienannut ja maksanut juuri heidän maassaan.
”Whistleblowereille saatava turvaa”
Avoimuus on ehkä kasvava trendi, mutta vielä ei eletä talouden kristallitalossa.
”Veroparatiisitaloutta on hirveän vaikeaa tutkia, jos ei ole vuotoja”, sanoi Panaman papereita Suomessa julkisuuteen tuonut toimittaja Minna Knus-Galán. Hän muistutti, että kunnon whistleblower-lakeja ei ole missään.
Tästäkään paneeli ei saanut erimielisyyttä aikaiseksi. Pirkko Ruohonen-Lerner sanoi, että tietojen vuotajat tekevät ”yhteiskunnallisesti todella tärkeää työtä”.
”He riskeeraavat oman uransa ja elämänsä. Onhan se järkyttävää, jos heidät tuomitaan vankeuteen tai sakkoihin siitä hyvästä työstä, jota he tekevät yhteiseksi hyväksi.”
Ruohonen-Lerner sanoi, että whistleblower-mietintöä aletaan käsitellä Euroopan parlamentissa kesäkuussa.
”Toivon että saadaan pelisääntöjä siitä, miten heitä kohdellaan. Heitähän pitäisi palkita eikä rankaista.”
Rikkooko Suomi ainoana lähdesuojan?
Whistleblower- eli käytännössä lähdesuojaan vedoten Ylen MOT-ohjelma ja Minna Knus-Galán kieltäytyivät antamasta Panaman paperien tutkimusaineistoa Suomen verottajalle. Se oli vuodot tehneen ”John Doen” ehto papereiden antamiselle.
”Voimme poliisin avulla murtaa mahdolliset fyysiset esteet, jotta me saamme tämän materiaalin”, oli verottaja Knus-Galánin mukaan vastannut. Yle oli silti kieltäytynyt, ja vienyt asian Helsingin hallinto-oikeuteen.
Hänen mukaansa muissa maissakin toimittajilta oli kyselty Panaman-papereita, mutta kaikkialla muualla viranomaiset olivat hyväksyneet median oikeuden lähdesuojaan. Helsingin hallinto-oikeuden päätös tulee luultavasti syksyllä.
Ylen juristit uskovat, että tapaus voi mennä Euroopan unionin tuomioistuimeen asti.
”Eli tästä voi tulla tärkeä ennakkotapaus”, Knus-Galán sanoi.
”Jos me hävitään, niin voidaan olla varmoja, että Suomi ei enää ikinä ole mukana tämän tyyppisissä projekteissa ja vuodoissa.”