Usein näkee väitettävän, että 70 prosenttia maailman köyhistä ihmisistä on naisia. Tämä on kuitenkin vain arvio, sillä nykyisin käytössä olevissa köyhyysmittareissa tarkasteluyksikkö on kotitalous.Piiloon jäävät sukupuolen lisäksi myös iän, etnisen alkuperän tai vaikkapa vammaisuuden vaikutus köyhyyteen.Näistä syistä australialaisvetoinen tutkimusryhmä on viimeisen viiden vuoden ajan kehittänyt yksilötasolle pureutuvaa köyhyysmittaria IDM:ää (Individual Deprivation Measure, henkilökohtaisten puutteiden mittari). Uudessa mittarissa pyritään ottamaan monipuolisesti huomioon muutkin köyhyyden mahdolliset osa-alueet kuin raha.IDM on kehitetty osittain haastattelututkimusten pohjalta, ja tutkijat ovat päätyneet esittämään mittaria, joka tarkastelee köyhyyttä 15 eri osa-alueella: mukana ovat ruoka, vesi, asuminen, terveys, koulutus, energia, saniteettiolot, ihmissuhteet, vaatetus, väkivalta, perhesuunnittelu, ympäristö, vaikuttamismahdollisuudet, ajankäyttö ja työ.Osa-alueet pisteytetään yhdestä viiteen vaikkapa sen mukaan, onko kotona puhdasta vettä vai pitääkö sitä lähteä hakemaan kilometrien päästä. Osa mittareista on myös tärkeämpiä kuin toiset, sen mukaisesti, mitä ihmiset itse ovat mittarin kehitystyössä sanoneet.Tutkijat uskovat, että tämän mittarin avulla voidaan paitsi tunnistaa eriarvoisuutta yhteisöjen ja jopa perhekuntien sisällä, myös kohdentaa kehitysohjelmia vastaamaan entistä paremmin oikeita tarpeita oikeissa paikoissa.Paljon erilaisia mittareitaAustralian National University -yliopiston johtaman tutkimusryhmän kehittämä IDM ei kuitenkaan vielä ole kovin laajassa käytössä. Tutkijat itse tekivät koeselvityksen Filippiineillä, ja myöhemmin tänä vuonna valmistuvat Fijin tulokset. Romaniassa odotetaan tutkimuspäätöstä, ja Costa Ricassa etsitään rahoitusta.Uusien kehitys- ja köyhyysmittarien kehittely on ollut kansainvälisen yhteisön agendalla jo pitkään. Perinteisesti varallisuutta mitataan bruttokansantulolla. Hieman monisyisempi tapa on käyttää YK:n inhimillisen kehityksen mittaria, joka ottaa huomioon muun muassa elinajanodotteen ja koulutustason.Vuonna 2010 YK:n kehitysohjelma UNDP esitteli kolme uutta indeksiä: tasa-arvokorjatun inhimillisen kehityksen indeksin IHDI:n, joka ottaa huomioon hyvinvoinnin jakautumisen kunkin maan sisällä; sukupuolten välisen tasa-arvoindeksin GII:n sekä moniulotteisen köyhyyden indeksin MPI:n, jonka avulla arvioidaan aiempaa paljon tarkemmin ihmisten elintasoa, koulutusta ja terveyttä. Etenkin MPI on ollut esillä kansainvälisessä keskustelussa viime vuosina.Näissäkin kaikissa mittareissa tarkasteluyksikkönä on kotitalous, mikä voi olla MDI:n kehittelijöiden valttikortti, kun kisataan siitä, mikä mittari vakiintuu yleisempään käyttöön.
Uusi mittari löytää köyhyyserot myös sukupuolten välillä
Hyvinvointia ja köyhyyttä mitattaessa tyypillisin tarkasteluyksikkö on kotitalous. Uuden IDM-mittarin kehittäjien mukaan on kuitenkin väärin olettaa, että perheen kaikki aikuiset olisivat yhtä köyhiä.
Teksti: Esa Salminen Kuva: Kibae Park