Uusi kehitysministeri Lenita Toivakka vienee apua bisneksen suuntaan

”Kehitysyhteistyö on tärkeä osa Suomen ulkopolitiikkaa. Sen vaikuttavuuteen on kuitenkin kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Kehitysyhteistyö ja kauppapolitiikka on myös tuotava entistä lähemmäksi toisiaan. Yhteistyöstä hyötyvät sekä kohdemaa, sen väestö ja talous, että suomalaiset yritykset.”Näin kirjoitti nyt tehtäväänsä valittu ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lenita Toivakka (kok.) Ilta-Sanomien vaalikoneessa alkuvuodesta.Toivakka on Suomen ensimmäinen kokoomuslainen kehitysministeri.Tammikuussa Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerinä toimiessaan Toivakka sanoi kokoomuksen Verkkouutisille, että ”kehitysyhteistyö on oleellinen osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa enkä lähtisi isojen leikkausten tielle.”Sille tielle hän kuitenkin joutuu. Tuore hallitus leikkaa kehitysyhteistyötä 300 miljoonaa euroa. Varsinaisesta kehitysyhteistyöstä leikataan 200 miljoonaa, minkä lisäksi 100 miljoonaa lahjamuotoisesta avusta siirretään lainoiksi tai suomalaisyrityksille rahoitusta tarjoavan Finnfundin pääomaan.Korkotukiluottojen paluu?Toivakka sanoi Verkkouutisille, että suomalaisten yritysten osaaminen olisi otettava entistä vahvemmin mukaan Suomen kehitysyhteistyöhön. Tämä onkin ollut kokoomuksen linja jo pitkään. Vaaliohjelmassaan kokoomus halusi kehitysyhteistyöstä ”ovenavaajan” suomalaisyrityksille kehitysmaiden markkinoille.Toivakka ajanee myös yrityksille annettavien korkotukiluottojen ottamista uudelleen mukaan kehitysavun työkalupakkiin. Verkkouutisille hän ihmetteli, miksi Suomi niistä oli luopunut, ”vaikka useat muut EU-maat käyttävät niitä”.Uusien korkotukiluottojen myöntäminen lopetettiin vuonna 2012, kun useampi ulkoministeriön teettämä ulkopuolinen arvio oli todennut niiden hyödyt kyseenalaisiksi. Kansalaisjärjestöt ovat kritisoineet korkotukiluottoja muun muassa siksi, että korkotukiluotot ovat usein hyödyttäneet enemmän suomalaisyrityksiä kuin paikallisväestöä.Kaupungit ja ihmisoikeudet Toivakalle tärkeitäVerkkouutisille Toivakka sanoi myös mielellään kohdentavansa Suomen tukea entistä enemmän köyhimpien maiden kaupunkiseutujen elinolojen parantamiseen.”Kehitysmaissa on menossa erittäin nopea kaupungistuminen, mikä luo valtavan tarpeen kehittää kaupunkiseutujen elinoloja, etenkin vesihuoltoa ja sanitaatiota. Tässä meillä suomalaisilla on erityisen vahvaa osaamista”, Toivakka sanoi.Syyskuussa 2013 Toivakka puhui Kehityspoliittisen toimikunnan vuosiarvion julkistamistilaisuudessa eduskunnassa. Silloin hän piti hyvänä viime vaalikaudella mukaan tuotua kehitysyhteistyön ihmisoikeuspainotusta.Hänestä ihmisoikeuksien läpileikkaavuus ei ollut kuitenkaan Suomen toiminnassa vielä toteutunut odotetulla tavalla.”Ihmisoikeuksia vahvistamalla edistetään kestävää kehitystä, talouskasvua ja hyvinvointia, joka on kaiken kehitysyhteistyön perustavoite”, Toivakka sanoi. Hän piti tärkeänä, että heikoimmassa asemassa olevien auttamiseen panostetaan edelleen.”Naisten ja lasten kouluttaminen on avain köyhyyden vähentämiseen ja hyvinvoinnin lisäämiseen. Koulutuksen kautta luodaan edellytykset tasa-arvoisille osallistumismahdollisuuksille. Tasa-arvo puolestaan edistää muiden kehitysyhteistyötavoitteiden saavuttamista ja lisää kasvua sekä hyvinvointia,” Toivakka muistutti.Hänestä erityisen tärkeää oli lisätä kehitysyhteistyötä vastaanottavan kumppanimaan ihmisten omistajuutta ja osallisuutta omassa kehityksessään.Myös Norja käänsi katseen yrityksiin — suuria muutoksia järjestöille?Myös naapurimaassamme Norjassa valtaan tullut oikeistohallitus on alkanut kasvattaa yritysten roolia kehitysyhteistyössä. Kepa haastatteli viime viikolla Suomessa vieraillutta Ellen Hansenia kehitysjärjestöjen kattojärjestö Bistandstorgetista.Hansenin mukaan uusi painotus ei ole tarkoittanut vain yritysten tuomista mukaan kehitysyhteistyön toteuttajiksi.”Odotan suuria muutoksia tulevaisuudessa myös järjestöjen rahoitukseen”, Hansen sanoi Norjan nykytilanteesta. ”Hallituksen linja on, että rahaa pitäisi löytyä yksityiseltä puolelta. Rahoitusta halutaan leikata esimerkiksi vaikuttamistyötä tekeviltä järjestöiltä.”Nähtäväksi jää, onko Norjan tie tässä suhteessa meidän tiemme.