Elizabeth Nchuba
Elizabeth Nchuba osallistuu Lähetysseuran kumppanin Tanganyika Christian Refugee Servicen järjestämään ompelukoulutukseen. Ompelu tarjoaa yhden toimeentulolähteen nuorille. Kuva: Elizabeth Nchuba osallistuu Lähetysseuran kumppanin Tanganyika Christian Refugee Servicen järjestämään ompelukoulutukseen. Ompelu tarjoaa yhden toimeentulolähteen nuorille.

”Uskonnolliselle ymmärrykselle on tarvetta” – kehityskenttä on edelleen vahvasti kristillinen

Suomi maallistuu, mutta ihmiset kaipaavat hengellisyyttä meillä ja maailmalla. Suomen kehitysyhteistyö lähti kristilliseltä pohjalta, ja edelleen moni järjestö ponnistaa uskonnollisesta arvomaailmasta.

Teksti: Esa Salminen Kuva: Hannes Honkanen

Suomalaisella kehitysyhteistyöllä on kristilliset juuret. Ensi vuonna tulee kuluneeksi 160 vuotta siitä, kun Suomen Lähetysseura lähetti ensimmäisiä lähetyssaarnaajia Ambomaalle, nykyiseen Namibiaan.

Lähetysseuran toiminnanjohtaja Rolf Steffanssonin mukaan järjestössä alettiin jo hyvin varhaisessa vaiheessa pohtia työn eettisiä puolia ja ihmisten kohtaamista. Jo silloin tultiin siihen tulokseen, että hädänalaisten auttamista ei voida käyttää uskonnon levittämiseen. Usko ei saa olla edellytys avun saamiseen.

”Mutta kyllähän jokainen kirkollinen järjestö on iloinen siitä, jos usko syntyy”, Steffansson sanoo.

”Globaali lähimmäisenrakkaus ja vastuu luomakunnasta taustalla yhdistävät, mutta keinot tuon toteuttamiseksi vaihtelevat.”

Suomen Lähetysseura on yksi suurimpia kehitysjärjestöjä Suomessa. Se on niin sanottu ohjelmatukijärjestö, eli ulkoministeriö tukee sen ohjelmaa neljän vuoden jaksoissa. 18 ohjelmatukijärjestöstä kolme muutakin ovat uskonnollistaustaisia: Fida International, Kirkon Ulkomaanapu ja World Vision.

Kaikki edellä mainitut neljä isoa järjestöä ovat Fingon jäseniä. Fingoon kuuluu lisäksi paljon pieniä ja keskisuuria uskonnollistaustaisia järjestöjä, kuten Suomen Kristillinen Ylioppilasliitto SKY. Sen puheenjohtaja Minna Mannert sanoo, että solidaarisuus on ollut kristityille tunnusomaista jo alkukirkon ajoista.

”Kristinuskon voima on siinä, miten se haastaa ihmiset kohtelemaan heikompia – oli kyseessä sitten luomakunta tai vähemmistöihin kuuluvat ihmiset. Luterilaisille tärkeää on myös kristityn kutsumus, jota voi toteuttaa aktiivisena kansalaisena tai työelämässä”, Mannert sanoo.

Sama vene, monta suuntaa

Olisi väärin puhua uskonnollistaustaisista järjestöistä yhtenä joukkona, sillä kenttä on moninainen. Suomen Lähetysseura korostaa ihmisoikeusperustaisuutta ja toimii ammattimaisten standardien mukaisesti. SKY katsoo olevansa eräänlainen think tank, joka tuo Suomen kirkolliseen kenttään uusia ajatuksia.

Se on ollut pitkään radikaali toimija kirkon sisällä. Järjestön historian varrelta voidaan nostaa esimerkiksi se, kun Helsingin paikallisyhdistyksen aktiivit kävivät maalaamassa isoilla kirjaimilla sanan ”Biafra” tuolloin rakenteilla olevan Temppeliaukion kirkon rakennustyömaalle. Tarkoituksena oli protestoida kirkon taloudellisia prioriteetteja: tehdään prameaa kirkkoa, kun Biafrassa soditaan ja nähdään nälkää. Tekstiä pidetään Suomen ensimmäisenä graffitina.

”Meillä teologinen lähtökohta on jokaisen ihmisen korvaamaton ihmisarvo.”

Viime vuosina SKY on osallistunut esimerkiksi voimakkaasti tasa-arvoista avioliittolakia ajavaan Tahdon 2013 -kampanjaan. Jotkut toiset uskonnollistaustaiset järjestöt taas vastustavat tasa-arvoista avioliittoa, ja jotkut edelleen jopa naispappeutta.

”Meillä on sama keskustelu kirkon sisällä, ja se heijastuu myös ulkomaan toimijoihin”, Steffansson sanoo.

Lähetysseurakin on tiukasti syrjimättömyyden asialla. Sillä oli ensimmäisen kerran rekisteröidyssä parisuhteessa oleva pari työssä maailmalla vuonna 2013.

”Meillä teologinen lähtökohta on jokaisen ihmisen korvaamaton ihmisarvo”, Steffansson sanoo.

Vaikka suunta ja keinot soutaa voivat olla erilaisia, on järjestöjen veneessä silti sama pohja.

”Yhteistä on usko kolmiyhteiseen Jumalaan mutta näkemykset muun muassa kirkon lähetystehtävästä ja lähetystyön asemasta vaihtelevat”, sanoo SKY:n pääsihteeri Katri Jussila.

”Globaali lähimmäisenrakkaus ja vastuu luomakunnasta taustalla yhdistävät, mutta keinot tuon toteuttamiseksi vaihtelevat, samoin kuin näkemys siitä, mitä kautta rakennetaan Jumalan valtakuntaa maan päällä.”

Ei käännytystä veronmaksajien rahoilla

Ulkoministeriön tuella ei saa levittää uskontoa tai ideologiaa, siis tehdä käännytystyötä. Ulkoministeriö on tästä tarkka, ja niin ovat myös uskonnollistaustaiset järjestöt. Käytännössä erottelu on vähän keinotekoinen, sanoo Rolf Steffansson – ainakin jos asiaa tarkastelee suomalaisin silmälasein.

Euroopassa on valistuksen ajasta lähtien pidetty itsestään selvänä, että uskonto, järki ja tiede ovat erillisiä asioita, mutta tämä ei ole valtavirtaa kaikkialla.

”Afrikkalaisissa ja aasialaisissa yhteiskunnissa tällainen ajattelu ei ole saanut samanlaista vaikutusvaltaa kuin täällä”, Steffansson sanoo.

Elämä nähdään kokonaisuutena, ja uskonto saattaa liittyä tiiviisti esimerkiksi turvallisuuteen ja terveyteen. Steffansson on itse työskennellyt Tansaniassa, ja hän on kokenut hyödylliseksi sen, että ymmärtää uskonnollista kielenkäyttöä. Hänestä uskonnon voima tulisikin nähdä paremmin.

”Jos suljemme uskonnollisen kielen pois, suljemme myös pois oleellisen osan kehityksestä”, Steffanson sanoo.

”Tämä ei siis tarkoita käännyttämistä, mutta haluaisin nähdä resurssina sen, että ymmärretään ihmisten ajatusmaailmaa, kieltä ja uskomuksia.”

Sen lisäksi, että paikalliset saattavat olla uskonnollisia, niin ovat usein yhteistyökumppanitkin. Lähetysseura esimerkiksi tekee pääasiallisesti yhteistyötä paikallisten kirkkojen kanssa.

”Usein kirkot ovat historiallisista syistä olleet aktiivisia yhteiskunnan kehittämisessä, ja niiden työhön kuuluu esimerkiksi koulutuksen ja terveydenhuollon kehittämistä.”

Lähetysseuralla on myös paljon työtä, joka ei ole valtion, vaan seurakuntien ja yksittäisten ihmisten rahoittamaa. Niissäkin käytetään samoja eettisiä perusteita, Steffansson sanoo.

Solidaarisuustyötä myös kotimaassa

Kotimaassakin uskonnollisuuden jättäminen taka-alalle on tarvittaessa mahdollista. SKY:llä on esimerkiksi ollut ulkoministeriön rahoittama globaalikasvatushanke, jossa on kerrottu seurakunnille Reilun kaupan ja vastuullisen kuluttamisen teemojen käsittelemisestä nuorisotyössä.

”Vastuullinen kuluttaminen tai Reilun kaupan tuotteiden suosiminen on hyvin maallista toimintaa”, Katri Jussila sanoo.

”Se, millä perustelee motivaationsa tähän työhön, voi vaihdella, oli se sitten kristinuskon lähimmäisenrakkaus tai täysin maallinen toisesta ihmisestä välittäminen. Lopputulos ja tavoite on kuitenkin sama: maailman tekeminen oikeudenmukaisemmaksi.”

SKY:llä ei ole omaa kehitysyhteistyöhanketta, mutta se osallistuu kansainväliseen solidaarisuustyöhön Ylioppilaiden kristillisen maailmanliiton WSCF:n kautta.

”Fingon jäsenyys on meille kannanotto”, sanoo Minna Mannert.

”Haluamme olla osa yhteistä rintamaa globaalin oikeudenmukaisuuden puolesta. Fingon toiminnasta olemme saaneet paljon – muun muassa yhteiskunnallisen muutoksen opintopiiri ja koulutukset ovat tarjonneet eväitä järjestön paikan ja muutosteorian hahmotteluun.”

,

Ngofilan koulussa on istutettu puita Lähetysseuran kumppanijärjestö Tanganyika Christian Refugee Servicen tuella. Oppilaat huolehtivat taimien kastelusta.

Kuva:

Hannes Honkanen

Suomen Lähetysseura

,

Myös syrjintää ja huijareita

Uskonto ei ole kuitenkaan vain yksiselitteisesti positiivinen voima maailmassa tai kehitysmaissa, Rolf Steffanson muistuttaa.

”Uskonnolla pystytään ylläpitämään syrjiviä rakenteita, ja siksi kannattaa ylläpitää uskonnollista vuoropuhelua. Teologinen koulutus, jossa näitä kysymyksenasetteluja avataan, olisi erittäin tärkeää”, hän sanoo.

Köyhissä maissa on myös paljon hyvin aktiivista käännytystyötä tekeviä karismaattisia liikkeitä, esimerkiksi yhdysvaltalaisia toimijoita, ja koko joukko uskonnollisuutta hyväksikäyttäviä helppoheikkejä. Harvassa kehitysmaassa edellytetään koulutusta papin työhön.

”On koko joukko kirkkoja, joita voisi kuvata bisnekseksi”, Steffansson sanoo.

”Minua häiritsee hyvin paljon, että ne käyttävät köyhien ihmisten epätoivoa hyväkseen.”

”Opiskelijoilla ja nuorilla on yhteisön kaipuu ja kysyntä toiminnalle, johon voi osallistua omana itsenään ilman rahan kuluttamista tai suorituspaineita.”

Saarnaajat lupaavat rikastumista ja kaikkea mahdollista hyvää, mikä vetää ihmisiä puoleensa.

”Tämä on valtavan suuri ongelma etelässä juuri nyt”, Steffansson sanoo.

”Siksikin eettinen koodisto on tärkeä.”

Suomen lähetysseura on hiljattain julkaissut Fidan kanssa kirjan ”Uskonnot ja kestävä kehitys”, joka on luettavissa verkossa. 

Suomi maallistuu

Kirkkoon kuuluminen on Suomessa vähentymään päin. Se näkyy välillisesti Suomen Lähetysseuran budjetissa, kun seurakunnilla on vähemmän tuloja.

”Uskonnollisen lukutaidon väheneminen näkyy myös. Aika usein kysytään, onko toiminta käännyttämistä jossain puun alla”, Steffansson sanoo.

Hän pitää ilmiötä huolestuttavana.

”Ymmärrys monen maailmankolkan tapahtumista ja niiden syistä ja seurauksista pienenee. Kehitysyhteistyössä se voi näkyä siinä, että hankkeet voivat kaatua, jos ei ymmärretä ihmisten ajatusmaailmaa”, Steffansson sanoo.

Opiskelijaliiton puolella osallistujamäärät ovat olleet Minna Mannertin mukaan viime vuosina kasvussa.

”Opiskelijoilla ja nuorilla on yhteisön kaipuu ja kysyntä toiminnalle, johon voi osallistua omana itsenään ilman rahan kuluttamista tai suorituspaineita”, hän sanoo.

Keskusteluissa tosin näkyy se, että ihmisten hengellinen etsintä ei kohdistu suoraan kirkkoon instituutiona, vaan spiritualiteettiin laajemmin.

Katri Jussila ennustaa, että kokemuksellinen hengellisyys tulee nousemaan, vaikkei se suuntautuisikaan kirkkoon.

”Meidän yhdistyksessämme pyritään vastaamaan hengellisyyden kaipuuseen, joka on myös nuorten parissa nousussa”, hän sanoo.

”Kaikenlainen jäsenyys puolestaan on laskussa. Toimintaan osallistutaan, mutta ei enää liitytä jäseneksi. Yhdistysten tulee tarjota uusia pop-up -henkisiä kokoontumisen paikkoja vastauksena ihmisten tarpeisiin.”

,

Lähetysseura tukee puiden istuttamista kuivuudesta kärsivässä Kishapussa yhdessä kumppaninsa Tanganyika Christian Refugee Servicen kanssa.

Kuva:

Hannes Honkanen

Suomen Lähetysseura