YK:n kehitysohjelman UNDP ja teollisuusmaiden yhteistyöjärjestö OECD julkaisivat marraskuussa raportin, joka mukaan kehitysyhteistyön toteutus on liikkunut tuloksellisempaan suuntaan.
Tarkkaan ottaen raportissa seurataan sekä sitä, kuinka hyvät lähtökohdat valtiot tarjoavat kehitykselle ja sitä, miten tehokasta tuki on. Kehitysyhteistyöstä on yleisesti ottaen tullut entistä tehokkaampaa, mutta muutos on epätasaista.
Raportissa on keskitetty seuraamaan erityisesti miten työn tuloksellisuus, kehittyvien maiden oma osallistuminen, yhteistyön avoimuus ja avoin tiedonjako edistyvät. Raporttiin on kerätty tietoja 81:ltä köyhältä ja keskituloiselta maalta. Edistystä on mitattu kymmenellä mittarilla, ja nyt saatuja tietoja on verrattu vuosien 2010 ja 2013 tasoihin.
Enemmän vastuuta valtioille
Selvitys osoittaa, että kehittyvät maat ovat viime vuosina ottaneet enemmän vetovastuuta kehityksestään. Tutkituista maista 99 prosentilla on oma kansallinen ja sektorikohtainen kehitysstrategia. Ulkomailta saatava tuki ohjautuu suurimmaksi osaksi maiden itse määrittelemien painopisteiden mukaan.
Kehitysyhteistyön tulosten seurannassa ja vaikutusten arvioinnissa on kuitenkin kehitettävää. Kehitysrahoituksen antajat ja vastaanottajat tekevät kyllä yhteistyötä suunnittelussa, mutta seurannassa maiden omaa dataa ei hyödynnetä.
Yksi mittareista oli valtioiden omien ydintoimintojen vahvistuminen. Vahvat ja toimivat valtiot takaavat, että kehityksen eteen tehty työ on tuloksellista ja tulokset ovat kestäviä.
Tulokset tällä mittarilla ovat ristiriitaisia. Maista 18 prosenttia on vahvistanut taloushallintoaan, 23 prosentilla se on heikentynyt ja yli puolella tila on ennallaan. Raportin mukaan tilanne on parantunut erityisesti monissa hauraissa valtioissa, ja kehitys on tapahtunut useissa tapauksissa ulkomaisen kumppanin tuella.
Avoimuus edistää yhteistyötä
Kumppanuudet valtionhallinnon, kansalaisyhteiskunnan ja yksityisen sektorin välillä ovat lisääntyneet. Melkein 90 prosenttia hallituksista on ottanut kansalaisyhteiskunnan mukaan keskustelemaan kehityspolitiikkaa koskevista kysymyksistä. Nykykäytännöt eivät usein kuitenkaan tue yhteistyötä, ja vain noin puolella maista yhteistyön edellytykset ovat kunnossa.
Kehitysyhteistyöstä on avoimesti tarjolla enemmän tietoa. Yli 70 prosenttia maista sai hyvän arvosanan raportoinnistaan. Ajan tasalla oleva tieto auttaa valtioita suunnittelemaan ja hallinnoimaan kehitystä paremmin, ja eri rahoittajat voivat koordinoida yhteistyötään ja välttää päällekkäisyyksiä.
Kaksi kolmasosaa maista on sisällyttänyt kehitysavun osaksi valtion budjettia, mikä lisää varojenkäytön valvontaa, sillä rahoitettavat toimet joutuvat käymään läpi valtionhallinnon tarkastusprosessin.
Kehitettävää riittää edelleen
Raportti paitsi mittaa kehitystä myös ehdottaa toimenpiteitä tuloksellisuuden parantamiseksi.
Koska kehitysyhteistyötoimijoiden joukko on laaja, yhteistyön mahdollistavat valtion rakenteet ovat raportin mukaan oleellisessa asemassa. On myös tärkeää, että kaikki toimijat tekevät yhteistyötä tehokkaimpien kehitysyhteistyökäytäntöjen tunnistamiseksi.
Raportin mukaan pitkäaikaiset kumppanuudet ovat tehokkaimpia tapoja saada aikaa kehitystä, koska niiden ansiosta maiden on helpompi suunnitella työtä strategisesti.