Unctad: Työpaikkojen luominen on köyhien maiden suurin haaste

Köyhimmät maat eivät onnistuneet ennätysnopean talouskasvun vuosinakaan (2002-2008) luomaan riittävästi uusia työpaikkoja tai ratkomaan näkyvää ja piilossa olevaa työttömyyttä, joten nähtäväksi jää mitä työllisyydelle tapahtuu kasvun nyt hidastuttua, pohditaan Unctadin tämänvuotisessa vähiten kehittyneitä maita (LDC-maat) käsittelevässä raportissa (Least Developed Countries Report 2013).Unctad nostaakin LDC-maiden suurimmaksi haasteeksi työpaikkojen luomisen: uusia, ja mielellään säällisiä, työpaikkoja tarvittaisiin 16 miljoonaa – joka vuosi ja pelkästään työmarkkinoille vasta astuvien nuorten tarpeen tyydyttämiseksi. Unctadin mukaan työllisyyden on ehdottomasti oltava mukana vuoden 2015 jälkeisissä kehitystavoitteissa.”Kaikissa LCD-maissa ei ole mineraaleja tai muita luonnonvaroja, vaan niiden merkittävin resurssi on nuori ja kasvava väestö”, raportissa todetaan.  LDC-maissa väestö kasvaa keskimäärin 2,3 prosenttia vuosittain, ja samalla kun väestö nuortuu, yhä useampi asuu kaupungeissa.Raaka-ainebuumi meni joLuonnonvaratkaan eivät tällä hetkellä takaa talouskasvua, sillä kysyntä maailmalla on hiipunut. LDC-maiden vienti kasvoi sekä vuosina 2010 että 2011 noin 25 prosenttia, mutta vuonna 2012 kasvua tuli enää vaivaiset 0,6 prosenttia, raportissa kerrotaan. Suurimpana syynä on globaalin etelän maiden keskinäisen kaupan hiljeneminen. Globaali taantuma tuntuu nyt jo myös nousevissa kehitysmaissa, jotka ovat olleet suurimpia LCD-maiden viennin kohteita.Myös raaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen heilahtelu näkyy LDC-maiden taloudessa: esimerkiksi sokerin, kaakaopapujen ja teen hinta on pudonnut yli neljänneksen vuoden 2011 huipusta, ja puuvillan ja kahvin kohdalla hinta on vajonnut lähes puoleen.Unctad arvioi LDC-maiden keskimääräiseksi talouskasvun vauhdiksi lähivuosina 5-6 prosenttia. Taso vaikuttaa teollisuusmaihin verrattuna korkealta, mutta köyhyyden merkittävään vähentämiseen se ei riitä. Vuonna 2011 LDC-huippukokouksessa laaditussa Istanbulin toimintaohjelmassa tavoitetasoksi on määritelty vähintään seitsemän prosentin vuotuinen kasvu vuosina 2011-2020. Sen avulla vähiten kehittyneillä mailla pitäisi olla mahdollisuus nousta keskituloisten maiden joukkoon, raportissa todetaan.”Vähenevä apu keskitettävä köyhimpiin maihin”Viennin hiipumisen ohella teollisuusmaiden taloustilanne vaikuttaa köyhimpiin maihin myös muilla tavoilla. Esimerkiksi teollisuusmaiden tiukempi rahapolitiikka on johtanut niiden korkotason nousuun, ja aiemmin korkeilla koroilla sijoittajia houkutelleet LCD-maat joutuvat uuteen kilpailutilanteeseen, Unctadin raportissa todetaan.Muiden rahavirtojen ohella myös kehitysapu on pienentynyt. Virallinen OECD-maiden antama kehitysapu väheni sekä vuonna 2011 että 2012. Viimeksi kehitysapu on laskenut kahtena vuonna peräkkäin vuonna 1997.New Yorkin yliopiston Center on International Cooperation -tutkimuslaitoksen tutkija Alex Evans muistuttaa, että avun kokonaispudotus vuodesta 2011 vuoteen 2012 oli neljä prosenttia, mutta LCD-maihin vähennystä tuli 12,8 prosenttia.Erityisen absurdiksi tilanteen tekee hänen mukaansa se, että samalla kun suurempi osa avusta on mennyt keskituloisiin kehitysmaihin, on avun merkitys niille yhä vähäisempi muiden rahavirtojen, kuten suorien ulkomaisten investointien ja kasvavien verotulojen ansiosta. LCD-maille apu kuitenkin on edelleen hyvin merkittävä tekijä valtion budjetissa.”Harva tietää, että kehitysrahoituksen 0,7-prosentin tavoitteen ja ilmastorahoitustavoitteiden ohella on olemassa myös pitkäaikainen tavoite, jonka mukaan avunantajien pitäisi antaa vähintään 0,15 prosenttia ja mielellään yli 0,20 prosenttia bruttokansantulostaan LDC-maille. Vuonna 2011 OECD-maiden avusta vain 0,10 prosenttia meni vähiten kehittyneille maille”, Evans kirjoittaa blogissaan Global Dashboard -sivustolla.Köyhyys jatkuu myös keskituloisissa maissaOverseas Development Institute -ajatushautomon tutkija Jonathan Glennie muistuttaa 19. marraskuuta Etelä-Koreassa pidettyyn Global Partnership -kokoukseeen tekemässään taustapaperissa, että jako köyhimpien ja keskituloisten maiden välillä on usein häilyvä, ja keskituloisten joukkoon mahtuu monenmoista maata Kiinasta Nigeriaan ja Pakistaniin.Nykyään myös jo noin 75 prosenttia maailman köyhimmistä ihmisistä asuu keskituloississa maissa.”Välillä halu priorisoida ja todellisten tarpeiden analysointi sekoittuvat”,  Glennie toteaa. Hänen mukaansa on eri asia todeta, että joku maa ei tarvitse yhtä paljon apua kuin ennen – kuin että se ei enää tarvitse apua lainkaan.”Pitää myös muistaa, että sen ohella kun keskustelemme siitä, kuinka kakku on jaettava, on edelleen käytävä keskustelua myös kakun koosta.”Unctad: Least Developed Countries 2013 -raporttiGlobal Dashboard: How to defuse the twin climate finance / post-2015 finance for development timebombsJonathan Glennie: The ”Middle Income” conundrum (pdf)