KWAMASAKA, TANSANIA — Tässä sitä istutaan täydellisen stereotypian mukaisesti afrikkalaisen puun alla varjossa, värikkäästi pukeutuneiden naisten ympäröimänä. Kanaemo raapustelee heinikossa piipittävien tipujensa kanssa — ja yhtäkkiä ilmaan kajahtaa 1980-luvun suosikkisarjan ja Tom Cruisen popularisoima tunnuslaulu. Tididiiii… tididiii… tididiii.. – DIDIPP. Mission Impossible, kyläkomitean puheenjohtajan kännykästä.
Ollaan Kwamasakan kylässä, ja hankkeen seurantamatkalla on käynyt ilmi, että kylän todellisuus todella hetkittäin muistuttaa mahdotonta tehtävää.
Lehtiöstä muistiinpanoja lukeva ”mobilisaattori” luettelee kylän suurimmat ongelmat.
”Koululaiset viljelevät päivittäin koulun peltoja eivätkä saa edes velliä syödäkseen. Naapurikylässä lapset saavat koulussa puuroa. Näyttää siltä että rehtori myy tuotteet — mutta mihin rahat menevät?”
Tapahtumat lienevät tuttuja kaikille paikallisille, mutta he kuuntelevat kohteliaasti selostusta, joka on suunnattu meille vieraille.
”Kun meiltä pyydettiin omarahoitusta terveysaseman rakentamiseen, aseistetut poliisit tulivat keräämään rahoja. Ketään ei ammuttu, mutta heillä oli aseet pelottelua varten esillä. He keräsivät meiltä 10 000 shillinkiä per nenä, mutta kuiteissa luki 5 000”, mobilisaattori kertoo.
Mobilisaattori on yksi neljästä resurssihenkilöstä, joita Kepan kumppanijärjestö Tawif on kouluttanut Handenin kunnan kyliin. Heidän tehtävänsä on rohkaista kyläläisiä puuttumaan epäkohtiin ja saada kylien hallinto toimimaan niin kuin lain ja ohjeiden mukaan kuuluu.
”Oletteko tyytyväisiä olemaan köyhiä?”
Ihmiset valittavat, että kyläkokouksiin osallistuvat vain kyläpäällikön sukulaiset, jotka asuvat lähellä toimistoa. Viimeksi väkeä olisi ollut paikalla enemmänkin, mutta kokous keskeytettiin, koska kylän puheenjohtaja ja päällikkö kävivät sanaharkkaa. Kokouksessa ei siis päästy tärkeimpään osioon: tuloihin ja menoihin.
”Oletteko tyytyväisiä olemaan köyhiä?” Tawifin Fransisca Matay kysyy kärkkäästi.
Hän patistaa kyläläisiä kutsumaan keskeytetyn kokouksen koolle uudestaan. Kehityksen ensiaskeleita on varmistaa, että kyläkokoukset pidetään, että niihin osallistutaan ja että yhteisten rahojen kohtalo kuullaan. Kunnan alueella toimiva Tawifin työntekijä Fadhila voi toimia tukihenkilönä. Eikä se mahdotonta ole: naapurikylässä Manderassa saatiin yllättäen kerättyä omin voimin kaksitoista miljoonaa shillinkiä.
Tawif on kamppaillut Handenin kunnan (jonka alueella niin Mandera kuin Kwamasaka sijaitsevat) vedensaannin mutkien oikomisen kanssa vuodesta 2009. Suurimmat ongelmat eivät suinkaan ole olleet fyysisiä – niitä ratkoo saksalaisten rahoittama suuri vesihanke – vaan poliittisia.
Nyt Tawif on siirtynyt kuntatason vaikuttamisesta kylätasolle ja kouluttanut 25 kylässä neljän hengen mobilisaattoriryhmiä. Manderassa nämä olivat saaneet viime kuukausien aikana yllättävän positiivista tulosta aikaiseksi. Saavuimme Kwamasakaan Manderasta, eikä siellä ollut mahdottomuudesta tietokaan.
Vaarivoimalla vorot veräjään
Manderan kylän vesikomitean rahastonhoitaja oli tunnettu varas, joka esimerkiksi käytti vesikassaa omaan rahanlainausbisnekseensä.
Koska miehellä oli vaikutusvaltaisia suojelijoita valtapuolueessa, ja ystäväpiiriin kuului jopa kansanedustaja (joka sittemmin on noussut teollisuusministeriksi), ei häntä voitu erottaa — kunnes mobilisaattorit saivat kylänvanhimmat puolelleen. Silloin vesikomiteassa alkoi tapahtua.
Tansaniassa ikä ja kokemus ovat arvossaan. Vanhimmat onnistuikin siinä, mistä tyytymättömät kyläläiset olivat ennen vain voineet murista ja valittaa keskenään: rahastonhoitaja ja koko vesikomitea vaihdettiin. Miehelle annettiin tiukka aikaraja: marraskuun alkuun mennessä hänen olisi palautettava kavalletut rahat, tai asia raportoitaisiin poliisille. Nyt näyttää siltä, että osa rahoista palautetaankin kylän kassaan — kavallusta oli jatkunut niin monta vuotta, ettei kaikkea tietenkään saada koskaan takaisin.
Mobilisaattorien toimintaa vesikomitean virkistämiseksi kutsutaan kehitysyhteistyökielellä ”paikallisväestön voimannuttamiseksi julkisten tulojen seurannan kautta”. Eli kannustetaan kyläläisiä käyttämään oikeuttaan tietää, mihin valtion, kunnan tai kylän rahat käytetään.
Paikallistaso toimii Tansaniassa suurimmaksi osaksi keskushallinnon varoilla. Tästä osa on ulkomaiden kuten Suomen antamaa budjettitukea. Se leipä on epävarma: valtiovarainministeriön rahoitus tulee usein myöhässä, pienempinä potteina kuin on pyydetty, tai täysin eri tarkoitukseen kuin mihin kunnissa olisi tarvetta.
Kun vesikomitea alkoi toimia, manderelaisia odotti yllätys: tulonlähteitä pulppusi kirjaimellisesti nenän edessä, kun niitä varjostava korruptio hävisi tieltä.
Yllättävät kaksitoista miljoonaa
Vierailumme aikaan Manderan vesikomitean uusimisesta oli kulunut kaksi kuukautta. Edellisenä päivänä Manderassa oli pidetty kyläkokous, jossa oli luettu julki kylän tulot ja menot. Kaikkien yllätykseksi vesikomitea oli kerännyt 12 426 600 shillinkiä — reilut kuusituhatta euroa.
Manderassa on lampi josta viereisen Handenin kaupungin vesikauppiaat nostavat vettä myydäkseen. Säiliöauton saa täyttää viidellätoista eurolla. Kuivalla seudulla vedellä on kova menekki, ja vesikomitea kerää tulot kylän puolesta. Tulot olivat paljon korkeammat kuin mitä mikään edeltävä vesikomitea oli kertonut saaneensa. On syytä olettaa, että kaikki edeltävät komiteat ovat kavaltaneet vesituloja.
Mobilisaattorit ja muut kyläläiset näyttivät voitoistaan tyyniltä, mutta kaikki osasivat sanoa täsmälleen, kuinka paljon rahaa kertyi. ”Kaksitoista miljoonaa, neljäsataakaksikymmentäkuusituhatta kuusisataa shillinkiä”, sanoivat eri henkilöt yksi toisensa perään.
Vieressäni istuva keltahuivinen nainen purki tunteitaan: ”Hienoahan se oli! Tätä emme kyllä osanneet odottaa!” Riemua vaimensi vain vähän se, että yllättävä edistys näytti myös, mistä kyläläiset olivat jääneet vuosien varrella paitsi.
Nyt manderalaisilla on uusi haaste: mihin tulot kannattaa sijoittaa? Voidaanko ne käyttää eri sektorilla, vai pitääkö ne sijoittaa vedensaantiin? Ollaan siirrytty osallistavasta menojen seurannasta osallistavaan suunnitteluun.
Manderan asukkaat alkoivat pohtia ääneen vesihintojen nostamista. Vesitankkerit tienaavat kaupungissa 300 000 shillinkiä lastistaan, mutta Manderaan ne antavat vain kolmekymmentä tuhatta shillinkiä. Miten pitää toimia, että kylän lakia voi muuttaa?
Tawifin Fransisca Matay kannusti vierestä: ”Teidän tarvitsee vain kutsua koolle kylän ylimääräinen kokous ja päättää asiasta. Jos odotatte seuraavan vuosineljänneksen kokousta lampenne ehtii kuivua kokoon!”
”Suuttukaa!”
Matay ja muut tawifilaiset ovat vuosien myötä kokeilleet eri keinoja Handenin asukkaiden oikeuksien tukemiseksi. On yritetty budjettianalyysia muiden alueella toimivien järjestöjen kanssa sekä erilaisia julkisen sektorin seurantamenetelmiä. Aina on kuitenkin törmätty joidenkin kunnanjohtajien vastahakoisuuteen.
”Jos haluatte varmistaa kansalle vettä, niin menkää mieluummin poramaan kaivoja!” kerrotaan erään virkamiehen tiuskaisseen, kun järjestöväki oli pyytänyt kunnan budjettia nähtäväkseen.
Tänä vuonna Tawif on päättänyt mennä suoraan ruohonjuuritasolle. Matayn energinen, ajoittain terävä polemiikki vaikuttaa purevan ihmisiin.
Kwamasakassa hänen loppupuheensa kuului: ”Teidän lapsenne ovat surkeassa kunnossa. Heistä ei edes näe kuka on orpo, ja kenellä on isä tallella. Entä paikallinen yläkoulu, onko sitä? Onko teillä oppilaita, jotka reputtavat opettajien puutteen tähden? Voi teitä! Teitä sorretaan! Miksi ette suutu? Ajatelkaa rehtorin peltoja viljeleviä koululaisia! Teidän on suututtava, mentävä kyläkokouksiin ja vaadittava muutosta!”
Tansanialaiset ovat suomalaisten tavoin hitaita suuttumaan, ja tällainen puhe lienee liikaa joillekin. Mutta monia voi kannustaa se esimerkki naapurikylästä: kaksitoista miljoonaa. Mission possible!
Kepan toiminta Tansaniassa