Pohjapaperi Rion kestävän kehityksen neuvotteluille syleilee maailmaa kesyin sanakääntein. Kuva: Pohjapaperi Rion kestävän kehityksen neuvotteluille syleilee maailmaa kesyin sanakääntein.

Rion-kokouksen loppuasiakirja vuoti verkkoon

Kesäkuussa järjestettävän YK:n kestävän kehityksen kokouksen loppuasiakirjan luonnos on täynnä varovaisia muotoiluja paremmasta maailmasta ja vihreästä taloudesta. Kestävän kehityksen tavoitteet tulevat — mutta mitään uusia velvoitteita maailman maille ei.

Teksti: Esa Salminen Kuva: David Davis

Rio de Janeirossa järjestettävän YK:n kestävän kehityksen kokouksen, niin sanotun Rio+20-kokouksen, loppuasiakirjan luonnos vuoti verkkoon 10. tammikuuta, minkä jälkeen kokouksen valmisteluväki pikapikaa julkaisi sen myös omilla verkkosivuillaan.
Loppuasiakirjan ”nollaluonnoksesta” eli neuvottelujen pohjapaperista odotetusti selviää, että Brasiliassa 20.—22. kesäkuuta maailman johtajien toivotaan sitoutuvan kestävän kehityksen tavoitteisiin. Niistä on puhuttu jo jonkin aikaa, mutta nyt avataan ensimmäistä kertaa, mitä ne tarkoittavat.
Luonnoksessa esitetään, että tavoitteisiin kuuluisi kestävä kulutus ja tuotanto sekä prioriteettialueita, kuten meret, ruokaturva ja kestävä maatalous, kestävä energiantuotanto kaikille, oikeus veteen, kestävät kaupungit, vihreät työpaikat, säällinen työ sekä katastrofien riskien vähentäminen ja niiltä suojautuminen.
Kestävän kehityksen tavoitteet eivät korvaisi YK:n vuosituhattavoitteita. Sen sijaan toivotaan, että vuonna 2015 päättyville vuosituhattavoitteille kirjoitetaan seuraajat tukeutuen kestävän kehityksen tavoitteisiin.
Toinen suuri teema — jälleen odotetusti — on niin sanotun vihreän talouden edistäminen. Sen tulisi luonnoksen mukaan palvella kestävää kehitystä ja tukea muiden muassa köyhyyden poistamista, ruokaturvan parantamista ja universaalia energiansaantia. Kehitysmaiden esittämät huolet siitä, että vihreän talouden varjolla niiden teollistumista pyrittäisiin haittamaan on pyritty ottamaan huomioon, ja ohjelmassa muutenkin korostetaan, että jokaisen maan tulisi tehdä omat strategiansa, joilla se pyrkii vihreää taloutta tahollaan toteuttamaan.
Harvoja konkreettisia muutosesityksiä luonnoksessa on mahdollisuus korottaa YK:n kestävän kehityksen komissio virallisempaan neuvoston asemaan ihmisoikeusneuvoston tyyliin sekä YK:n ympäristöohjelman Unepin lisärahoitus tai sen painoarvon korottaminen YK:n ympäristöjärjestöksi.
Kevyitä linjauksia
Rio+20-kokous on jatkoa Rio de Janeirossa vuonna 1992 järjestetylle YK:n ympäristö- ja kehityskokoukselle, jonka merkittävänä saavutuksena pidetään, että kestävä kehitys ja ympäristökysymykset nousivat kunnolla maailmanpolitiikan huomion kohteeksi.
Tänä vuonna järjestettävän kokouksen tavoitteena on arvioida sitoumusten toimeenpanoa ja vahvistaa maiden sitoutumista kestävän kehityksen periaatteisiin, ja sitä loppuasiakirjan luonnos hohkaa: ”we reaffirm” (me vahvistamme) toistuu taajaan.
Odotukset kokoukselle eivät ole järin suuret. Oxfamin vaikuttamistyön kakkoshahmo Stephen Hale veisteli brittilehti Guardianissa, että Rion-kokouksella on fantastinen valtti muihin kokouksiin nähden: siltä odotetaan niin vähän, että harva tulee pettymään.
Halen mukaan loppuasiakirjoihin tuijotetaan liikaa: huippukokouksissa syntyy toimintaa ja koalitioita, eikä mikään suuri muutos maailmassa tapahdu ilman niitä. Esimerkiksi rahoitusmarkkinaveroa tuskin mainittiin G20-ryhmän Cannesin-kokouksen loppuasiakirjassa vuonna 2010, mutta kokouksessa isäntä Nicolas Sarkozyn ympärille muodostui ydinryhmä ajamaan sitä, eikä se juna näytä hidastumisen merkkejä.
Rion-kokouksen loppuasiakirjaluonnoksen sanamuodot ovat silti silmiinpistävän varovaisia. Kaikkea hyvää toivotaan, vedotaan ja tunnistetaan 19-sivun asiakirjassa jopa niin kattavasti, että sitä voidaan lukea kuin kestävän kehityksen ajankuvaa: näistä asioista me puhuimme vuonna 2012. Mutta yksikään asiakirjan ehdotuksista ei ole sitova, vaan kaikki toimenpiteet ovat vapaaehtoisia ja maita kannustetaan toimimaan parhaansa mukaan niiden eteen.
Yritysten yhteiskuntavastuun suhteen esimerkiksi peräänkuulutetaan maailmanlaajuista politiikkaa, joka velvoittaisi suuret yritykset harkitsemaan (consider) kestävyysasioita ja integroimaan kestävyyskysymykset raporttisykleihinsä.
Unelmia vai turhia toiveita?
Kauniiden toiveiden pohja ei vaikuta luonnoksen perusteella kovin vakaalta: rahoitusosiossa ensimmäisenä vedotaan, että länsimaat toteuttaisivat lupauksensa kehitysyhteistyömäärärahojen nostamisesta 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta, ja toisaalla toivotaan, että kestävään kehitykseen osoitetaan tämän lisäksi merkittäviä resursseja.
Uusista rahoituslähteistä on muodin mukaisesti maininta (”aloitetaan kansainvälinen prosessi niiden roolin kasvattamiseksi”), muttei edes esimerkinomaista erittelyä siitä, mitä ne voisivat olla.
Toinen esimerkki Rion unelmien tasosta on, että loppuasiakirjan luonnos toivoo monien jo käytännössä hautaaman Maailman kauppajärjestö WTO:n Dohan-kierroksen loppuunsaattamista kehitysmaiden hyödyksi.
Vaikka, kuka tietää? Rio 20 vuotta sitten muutti maailman ajattelua ja sai monet piintyneet tervaskannot ympäristöuskoon (kerrotaan, että nimenomaan siellä esimerkiksi Paavo Väyrynen sai kestävä kehitys -herätyksensä).
Ehkä Rion henki herää taas ja tapahtuukin ihme, ja maailma nitkahtaa pari piirua yhteistyön ja yhteisvastuun suuntaan ja siirtyy sanoista tekoihin?

Kepan Rio-kokoussivu
Neuvotteluiden pohjapaperi The Future We Want (pdf)
Guardian: Rio+20 can make a difference