Raportti: Maatalous on Afrikan hyvinvoinnin ydin

”Afrikalla on syytä juhlia yli vuosikymmenen ajan jatkunutta talouskasvua”, YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan totesi Afrikan kehitystä seuraavan Africa Progress Panelin vuosiraportin ”Grain, Fish, Money: Financing Africa’s green and blue revolutions” julkistustilaisuudessa 8. toukokuuta.”Samaan aikaan pitää kuitenkin kysyä, miksi niin suuri kasvu on vaikuttanut niin vähän köyhyyteen – ja miksi niin suuri osa Afrikan luonnonvarojen tuomasta rikkaudesta haaskaantuu korruptioon ja häikäilemättömään sijoitustoimintaan.””Vastaus on eriarvoisuuden lisääntyminen: se heikentää yhteyttä talouskasvun ja hyvinvoinnin välillä”, Annan arvioi seurantapaneelin puheenjohtajana.Vaikka afrikkalaisten keskimääräinen tulotaso on noussut vuosikymmenen aikana kolmanneksella, elää köyhyydessä useampi kuin 1990-luvun lopulla: noin 415 miljoonaa ihmistä.Maailmanpankki ja monet muut toimijat ajavat tällä hetkellä vahvasti tavoitetta, että äärimmäinen köyhyys olisi kitketty maailmasta vuoteen 2030 mennessä. Nykymenon jatkuessa näyttäisi seurantapaneelin mukaan kuitenkin siltä, että Afrikassa joka viides eläisi edelleen köyhyydessä määräajan koittaessa.Afrikka kaipaa vallankumoustaRaportin mukaan köyhyyden vähentämisen kannalta on olennaista keskittyä maatalouteen, sillä valtaosa Afrikan köyhistä asuu edelleen maaseudulla, ja suuri osa heistä on pienviljelijöitä. Nykyään ero maaseudun ja kaupungin välillä vain kasvaa, ja suuri osa kansallisista investoinneista suuntautuu kaupunkien infrastruktuurin kehittämiseen.”Maat, jotka ovat perustaneet kasvunsa elinvoimaiselle maataloussektorille – kuten Etiopia ja Ruanda – ovat osoittaneet, että maaseutu voi toimia voimakkaana katalysaattorina kaikki ihmiset huomioivassa talouskasvussa ja köyhyyden vähentämisessä”, Annan totesi.Afrikka kaipaa paneelin mielestä nyt omannäköistä vihreää vallankumousta, jossa varsinkin Aasiassa saatuja kokemuksia sovelletaan Afrikan oloihin. Afrikan maanviljelys ei yksinkertaisesti tuota tarpeeksi, sillä ruokaa tuodaan mantereen maihin vuodessa 35 miljardin dollarin arvosta.Alkuperäinen vihreä vallankumous viittaa 1960-luvulla alkaneeseen kehitysmaiden maatalouden tehostamiseen muun muassa lannoitteiden, kasvinjalostuksen ja koneellistamisen avulla. Vallankumous löi itsensä parhaiten läpi Aasiassa, ja erityisesti riisisadoissa saavutettiin huomattavaa kasvua.Afrikassa suuria muutoksia kaivataan paneelin mukaan paitsi tuottavuuden kohentamiseen, myös purkamaan alueellisia kaupan rajoja ja ennen muuta lisäämään sijoituksia maaseudun infrastruktuuriin.Kunnolliset tiet ja varastot varmistavat, että viljelijät saavat tuotteensa markkinoille ennen kuin ne mätänevät pelloille.Kunnolliset rahoituslaitokset – kuten pankit ja vakuutusyhtiöt – puolestaan helpottavat varautumista pahan päivän varalle: kun on vakuuttanut peltonsa kuivuuden varalta, voi säästöjä käyttää uskaliaammin lannoitteiden tai siementen hankintaan.Ryöstökalastus, laittomat hakkuut ja rahansiirrot kuriinRaportissa annetaan paljon kritiikkiä Afrikan maiden johtajien toimista: he ovat epäonnistuneet hallinnoimaan luonnonvaroja niin, että tuotto koituisi todellisten omistajien, tavallisten afrikkalaisten, hyväksi. Verotusjärjestelmät eivät ole läpinäkyviä, eikä verovaroja käytetä vastuullisesti.Mutta jotta olisi verotuloja, joita jakaa järkevästi, pitää myös kansainvälisen yhteisön muistaa oma vastuunsa, muutenkin kuin kehitysavun muodossa. Raportissa nostetaan esille ryöstökalastus ja puutavaran laiton vienti, joiden suitsimiseen tarvitaan kipeästi kansainvälisiä sopimuksia – ja seurantaa.Säännöstelemätön ja laiton kalastus vie paikallisilta kalastajilta tuloja, pelkästään Länsi-Afrikassa vuosittain ainakin 1,3 miljardia dollaria, mutta samalla yhteisöltä menee alta elinkeino ja mahdollisuus kaupankäyntiin – ja luonnon monimuotoisuus kärsii.Laittomiin puunhakkuisiin raportti arvioi puolestaan katoavan 17 miljardia dollaria vuodessa.”Luonnonvarojen ryövääminen on järjestäytynyttä rikollisuutta, joka on puettu kaupankäynnin kaapuun”, Kofi Annan totesi.Raportti muistuttaa myös siitä, että luonnonvarojen ohella Afrikan maat menettävät huomattavasti rahaa siirtolaisten rahalähetysten välityspalkkioissa: tuoreen tutkimuksen mukaan rahanvälitysyritykset vetävät afrikkalaisten rahansiirroista vuosittain välistä jopa kaksi miljardia dollaria.Africa Progress Report 2014ODI: Afrikan rahalähetyksistä huima osuus valuu välityskuluihin