Tekstiiliteollisuus. Sitä Afrikka tarvitsee – samanlaista työvoimavaltaista tuotantoa, jolla monet Aasian maat ovat työllistäneet miljoonia ihmisiä ja pyristelleet irti köyhyyden kierteestä.
Näin ajattelee Oxfordin yliopiston taloustieteen professori Paul Collier, joka muistetaan etenkin hänen vuonna 2007 ilmestyneestä Bottom Billion -teoksestaan. Köyhyyden vähentämistä käsittelevää teosta hehkutettiin aikanaan niin talouslehti Economistissa kuin vasemmalle kallellaan olevassa The Guardianissa.
Collierin perusteesien mukaan kauppa on kehityksen moottori, ja köyhien kilpailuvaltti maailmanmarkkinoilla on niiden edullinen työvoima.
Teollisuus ei kuitenkaan kehity kaikista köyhimmissä maissa, ellei nykyistä kauppapolitiikkaa pistetä uusiksi, Collier muistutti kommentoidessaan Britannian kehityspolitiikan tulevaa suunnanmuutosta viime viikolla London School of Economicsissa.
Britannia kehitysyhteistyöstä vastaava ministeri Andrew Mitchell kertoi tuolloin suunnitelmistaan suunnata nykyistä enemmän resursseja yksityisen sektorin tukemiseen ja työllisyyden sekä investointien lisäämiseen.
Globaali kauppasopimus – ilman WTO:ta
Collier oli uusiin tuuliin tyytyväinen, mutta painotti, että kauppapolitiikalla on tärkeä rooli yksityisen sektorin kehityksessä. ”Nykyiset järjestelmät eivät toimi”, hän sanoi viitaten olemassaoleviin kauppasopimuksiin.
Collierin mukaan esimerkiksi tekstiiliteollisuus, joka voisi tuoda työtä ja hyvinvointia moniin Afrikan köyhiin maihin, ei kykene heti alkajaisiksi kilpailemaan Aasiasta tulevan tuotannon kanssa vaan sille pitää antaa vapaa pääsy rikkaiden maiden markkinoille.
”Se olisi tekstiiliteollisuuden kohdalla realistista ja tehokasta. Lisäksi kauppasopimuksilla on vielä merkitystä tekstiilikaupassa”, Collier arvioi.
Hän nosti esimerkiksi maanjäristyksen runteleman Haitin, mistä tuleville tuotteille Yhdysvaltain hallinto on äskettäin antanut vapaan pääsyn markkinoilleen.
Yksi tekstiilialalla toimiva korealaisyritys on jo nyt luvannut rakentaa maahan tehtaan, joka työllistää 20 000 ihmistä, Collier kertoi. ”Jos siten saadaan korealaisfirma Haitille, kyllä se saataisiin Afrikkaankin.”
”Eikä mitään sopimuksia EU:lle, Yhdysvalloille, Australialle tai Kanadalle vaan yksi yhteinen sopimus, joka takaisi köyhimmille etuoikeutetun pääsyn niiden kaikkien markkinoille”, Collier kuvasi.
Maailmankauppajärjestö WTO:sta, jonka neuvottelujen vauhdittamista Britannia suunnittelee, ei ole apua, Collier sanoi. Hän kirjoitti jo Bottom Billionissa, että WTO:n Dohan-neuvottelujen nimeäminen kehityskierrokseksi on yhtä oikeutettua kuin jos verkkokauppa eBayn huomista kaupankäyntiä päätettäisiin kutsua kehityskierrokseksi.
Ympäristölläkin on väliä
Brittihallinnon suunnitelmiin kuuluu myös yritysten toimintaympäristön kehittäminen, esimerkksi lahjonnan rajoittaminen. Lisäkse se aikoo tukea lainsäädönnön kehittämistä muun muassa omistusoikeuksien selventämiseksi.
Collier toi esiin, etteivät lahjonta, tolkuton byrokratia ja epävakaa politiikka kiusaa pelkästään yrittäjiä, mutta karkottavat myös sijoittajia, jotka voisivat tuoda mantereelle rahaa.
Taloustieteilijä kertoikin tavanneensa paljon sijoittajia, jotka tahtoisivat investoida Afrikkan köyhiin maihin, mutta joita hirvittävää epävakaa ympäristö.
Tilanne on sijoituksia hamuaville hallituksille vaikea ratkaista erityisesti siksi, että monien huolet kohdistuvat juuri hallitusten toiminnan arvaamattomuuteen, Collier summasi.
”Hallitukset eivät siis voi eliminoida riskejä kokonaan, koska niitä pidetään yhtenä riskitekijänä.”
Lisää tietoa aiheesta
Kepan uutinen: Britannia suuntaa apurahoja konfliktialueille – kansallisen turvallisuuden nimissä