Paneeli: Kankkulan kaivo vai köyhyyden vähentäjä?

Menevätkö rahat Kankkulan kaivoon vai mitä vuosikymmenten kehitysyhteistyöllä on saatu aikaan, pohdittiin Kepan järjestämässä paneelikeskustelussa Hämeenlinnassa.

Teksti: Sanna Autere

SANNA AUTERE

Mitä kehitysyhteistyölle pitäisi tehdä, kysyi paneelin vetäjä, Kepan toiminnanjohtaja Timo Lappalainen. Keskusteluun osallistuivat muun muassa kansanedustaja Kirsi Ojansuu (vihr.), Kent Wilska ulkoministeriöstä ja kansanedustaja Tarja Filatov (sd.)
Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa järjesti perjantaina 23.huhtikuuta paneelikeskustelun Hämeenlinnan Raatihuoneella. Paneelissa pohdittiin, mitä kehitysyhteistyöllä on saatu aikaan. Panelisteina olivat kaupallinen neuvos Kent Wilska ulkoministeriöstä, kansanedustajat Kirsi Ojansuu (vihr.) ja Tarja Filatov (sd.) sekä europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen (kok.). Puheenjohtajana toimi Kepan toiminnanjohtaja Timo Lappalainen.
Hämeenlinnalaiset poliitikot olivat yhtä mieltä siitä, että apu ei yksin riitä, vaan tarvitaan laajempia rakenteellisia uudistuksia esimerkiksi kauppa-, finanssi- ja maatalouspolitiikassa. Toisaalta myös yksittäisten kuntien hankinnoilla ja kuluttajien arkisilla valinnoilla on merkitystä kehitysmaiden tuotanto-olojen ja hyvinvoinnin kannalta.
Kehitysapuun nähden jopa kymmenkertainen määrä varoja pakenee kehitysmaista laittomasti niin sanottuihin veroparatiiseihin, ja pääomapaon suitsimista ja esimerkiksi rahansiirtoveron käyttöönottoa panelistit ykskantaan kannattivatkin.
Toteutuvatko tavoitteet?
YK:n vuosituhattavoitteiden toteutumista arvioidaan syksyllä huippukokouksessa New Yorkissa. Tulokset ovat vaihtelevia.
Maailmanlaajuiset ruoka-, ilmasto- ja talouskriisit nostivat maailman nälkäisten määrän viime vuonna yli miljardiin, ja tavoite köyhyyden ja nälkäisten määrän puolittamisesta näyttää lipuvan tavoittamattomiin. Toisaalta yhä useampi maailman lapsi pääsee peruskouluun, lapsikuolleisuus on vähentynyt ja hiv/aids-tartuntojen määrän kasvu on hidastunut.
Pietikäinen valitteli johdonmukaisuuden puutetta eri politiikan aloilla. Hän nosti esiin muun muassa ”kanansiipiongelman” eli sellaiset EU:n maataloustuet, jotka mahdollistavat maataloustuotteiden polkumyynnin kehitysmaihin ja voivat johtaa paikallisen tuotannon syrjäytymiseen.
”Kehityskysymyksiä ei voida ratkaista vain hyvällä kehityspolitiikalla vaan hyvällä EU-politiikalla. Tarvitaan laajempaa näkemystä”, Pietikäinen totesi.
Näennäinen apu ei toimi
Filatov kritisoi avun paisuttelua ja otti esimerkikseen Suomessa syntyvien pakolaiskulujen kirjaamisen kehitysyhteistyön määrärahoiksi.
”Paisutellaan lukuja, jotta näytettäisiin ulospäin paremmalta. Kehitysyhteistyössä ei pitäisi kuitenkaan olla kyse näyttämisestä vaan ihmisten elämästä, siitä että köyhyys vähenee”, Filatov sanoi.
”Ihan liikaa keskustellaan avun määrästä, kuin olisi jokin näkymätön käsi, joka automaattisesti muuttaa avun vaikka työllisyydeksi”, ulkoministeriön kaupallinen neuvos Kent Wilska sanoi peräänkuuluttaen keskittymistä kehitysyhteistyön laatuun ja siihen, mitä rahalla saadaan aikaan.
Kivunlievitystä?
”Kehitysyhteistyöllä on saatu paljon hyvää aikaan. Mutta kehitysyhteistyö on epäonnistunut toimimaan katalysaattorina siinä, että maat ja yhteiskunnat tulisivat toimeen omillaan. Osaltaan kyse on siitä, että tavoitteet ovat yliampuvia. Ei köyhyys häviä nyt eikä vuonna 2015”, Wilska arvioi.
Hänen mukaansa kehitysyhteistyöllä rahoitetaan liian usein olemassa olevaa järjestelmää eikä saada aikaan pysyviä rakenteellisia muutoksia. Kehitysmaiden talouden kehittymisen kannalta merkityksellisempiä ovat esimerkiksi maatalous- ja kauppapolitiikassa tehtävät linjaukset.
”Mutta vaikka sairas ei ole parantunut, on lievitetty kipua”, Wilska sanoi viitaten kehitysyhteistyön tuloksiin esimerkiksi terveydenhuollon ja koulutuksen parantamisessa.
Autetaanko yksilöä vai yhteisöä?
Pietikäisen mukaan hyvää tahtovien kummilapsijärjestelmien tai eettisten lahjakauppojen ongelma on, että ne auttavat vain yhtä tiettyä lasta tai perhettä, eivätkä saa välttämättä aikaan tarvittavaa infrastruktuuria tai laajempia rakenteellisia muutoksia.
”Syökö se kannatusta esimerkiksi tylsemmältä vessojen rakentamiselta, joka ei vetoa samalla tavalla tunteisiin?”, Pietikäinen aprikoi.
Ojansuu uskoi ruohonjuuritason työn tuloksiin.
”Pienluottotoiminta ja aloitteet kuten Naisten Pankki luovat naisille edellytyksiä elättää itse itsensä ja perheensä. Se on äärimmäisen tärkeää”, hän painotti.
”Nobel-palkitut toisensa jälkeen ovat korostaneet tyttöjen ja naisten koulutuksen merkitystä koko yhteisön hyvinvoinnille”, Ojansuu mainitsi.
”Itselläni lähtökohtana on ollut, että kaikkia maailman lapsia en voi pelastaa, mutta yhden kerrallaan voi kouluttaa”, kommentoi aihetta yleisöstä Nakurun Lapset ry:n puheenjohtaja Ari Parkkola.
Hän kiinnitti huomiota myös hyvän hallinnon tärkeyteen: ”Niin kauan kun maassa ei ole hallitusta, joka haluaa muuttaa asioita, niitä ei voida korjata ulkopuolelta. Ilman sitä on vaikea saada aikaan pysyviä tuloksia.”
Kuntien hankinnoilla on väliä
Panelistit pohtivat myös, mitä kunnat ja kuntalaiset voivat tehdä oikeudenmukaisemman maailman puolesta.
Kehitysmaiden tuotanto-olosuhteisiin ja hyvinvointiin voidaan vaikuttaa esimerkiksi kuntien ja kaupunkien tekemillä hankinnoilla. Suomen kunnat tekevät vuosittain hankintoja yli 12 miljardilla eurolla, josta erilaisten tuotteiden ja tavaroiden osuus on 3,2 miljardia. Tuotteiden alkuperällä on väliä, panelistit totesivat.
”EU:n kilpailulainsäädäntö ei estä kuntia asettamasta esimerkiksi ilmasto-, ympäristö- tai reilun kaupan kriteerejä hankinnoilleen. Esimerkiksi tilanteissa, joissa on saatavilla kilpaileva kehitysmaassa tuotettu tuote, voidaan suosia sitä”, Pietikäinen huomautti.
Ojansuu esitti esimerkiksi Reilun kaupungin tittelin hakemista Hämeenlinnalle, kummilapsen hankkimista tai monikulttuurisuusfoorumin perustamista, jonka puitteissa voitaisiin käydä säännöllistä keskustelua esimerkiksi maahanmuuttokysymyksistä.
Reilun kaupan kaupunki on arvonimi, jonka kaupunki voi saada sitoutumalla edistämään eettistä kuluttamista reilun kaupan tuotteita valitsemalla.
Mitä hämeenlinnalaiset voivat tehdä?
Yksittäisten kuntalaiset voivat vaikuttaa esimerkiksi jokapäiväisten kulutustottumustensa kautta. Arkisilla valinnoilla voi olla kauaskantoisia seurauksia.
”Jokainen meistä voi äänestää lompakollaan. Sillä on vaikutusta, kun tarpeeksi moni tekee niin”, Wilska totesi.
Filatov nosti esiin globaalikasvatuksen merkityksen ihmisten tietoisuuden lisäämisessä. ”Päiväkodilla ja koululla on suuri merkitys siinä, millaisiksi kansalaisiksi kasvetaan”, Filatov sanoi.
Paneelin puheenjohtajana toiminut Kepan toiminnanjohtaja Timo Lappalainen heitti pallon lopuksi kuulijoille. ”Teillä hämeenlinnalaisilla äänestäjillä on nyt mahdollisuus seurata, miten täällä esitetyt ehdotukset esimerkiksi Reilun kaupan kaupungin tittelistä etenevät”, Lappalainen lausui.

Lisää tietoa aiheesta

Kepa.fi 27.4.2010: Ilmastolinjaus ja periaatejulistus puhuttivat Kepan kevätkokouksessa.