Telekommunikaation räjähdysmäinen leviäminen halvempien hintojen ja hyvän politiikan avulla on yksi menestystarinoista Afrikassa. Kuva: Telekommunikaation räjähdysmäinen leviäminen halvempien hintojen ja hyvän politiikan avulla on yksi menestystarinoista Afrikassa.

Maailmanpankki: Afrikka menestyy

Tuoreeseen kirjaan on koottu esimerkkejä hyvästä hallinnosta, innovaatioista ja taloudellisista sankaritarinoista Saharan eteläpuolisesta Afrikasta. Maailmanpankin ylistys Afrikan menestykselle on yltiöpositiivinen – ja tietoisen markkinaliberaali.

Teksti: Esa Salminen Kuva: Arne Hoel

Tarvitsetko hyviä esimerkkejä edistyksestä, ja taloudellisia menestystarinoita Afrikasta? Tai muuten vain vastapainoa synkälle uutisoinnille? Maailmanpankki riensi kesän aikana apuun julkaisemalla massiivisen teoksen, johon on kerätty 26 tapaustutkimusta Saharan eteläpuolisesta Afrikasta.
”Yes Africa Can – Success stories from a Dynamic Continent” kertoo alueesta, jonka talous on taukoamatta kasvanut viiden prosentin luokkaa vuosien 1998 ja 2008 välillä ja jossa peruskoulun päättämisprosentti nousee kovempaa kuin missään päin maailmaa.
”Kuunnelkaa kansaa”
Yes Africa Can -kirjan ei ole tarkoituskaan olla tilastollisesti edustava, vaan siihen on tietoisesti valikoitu menestystarinoita, jotka poikkeavat toisistaan suuresti: on telekommunikaation voittokulkua, Ruandan kahvintuotannon muutosta, konfliktien jälkeistä elämää Sierra Leonessa ja Liberiassa sekä Malarian hillintää.
Oikea lääke kasvun uralle ja kohti menestystä vaihtelee maasta toiseen niin suuresti, että kirjoittajat intoutuvat mukailemaan Leo Tolstoita: Afrikan epäonnistumiset muistuttavat toisiaan, mutta menestystarinat ovat menestyksiä kukin omalla tavallaan.
Kirjan tekijöiden mukaan asiantuntijoiden keskuudessa ei enää puhuta siitä, kehittyykö Afrikka vai ei – vaan siitä, miten se kehittyy.
Yksi tärkeistä periaatteista monien menestyksien takana kirjan mukaan on se, että hallitukset alkavat kuunnella kansalaisiaan. Ottamalla ihmisten toiveet huomioon, kehittämällä palautekanavia ja rakentamalla politiikkaa ”alhaalta ylöspäin” on saatu aikaan monta kirjan esittelemää menestystarinaa. Esimerkiksi Ugandassa lapset on saatu kouluun poistamalla koulumaksut, Ruandassa ulotettiin terveyspalvelut aiempaa laajemmalle alalle siirtymällä osittaiseen tulospalkkaukseen ja Keniassa rahansiirrot halpenivat kännykkäpohjaisen tekniikan avulla.
Vastaavia innovaatioita oli aiemmin joissain tapauksissa yritetty, mutta ne olivat epäonnistuneet, koska hallitus oli ylhäältä päin sanellut politiikkaa olettaen tietävänsä, mikä kansalle on parasta.
Pankin pää kääntyi Malawin maataloustuissa
Malawissa hallituksen osallistuminen maatalouteen on tuonut positiivisia tuloksia, kirjassa sanotaan. Sillä viitataan Malawin maataloustukiohjelmaan, jolla köyhä Malawi on parantanut ruokaturvaansa merkittävästi. Yli puolet maan kotitalouksista on saanut ohjelman alla lannoitteita, ja arviosta riippuen maissin tuotanto on noussut 26-60 prosenttia, ruoan saatavuus on parantunut ja palkat maataloussektorilla nousseet.
On melkoinen myönnytys Maailmanpankilta nostaa Malawi menestystarinaksi, sillä pankki itse vastusti vuonna 2005 alkanutta ohjelmaa voimakkaasti, sillä se kasvatti Malawin valtion menoja. Edelleen Maailmanpankki tosin korostaa, että ohjelman kustannukset ovat Malawin hallitukselle liian kalliit, vaikka ohjelma näyttääkin muuten toimivan.
Liberaalisti valitut tapaukset
Yes Africa Can -kirjan tapaukset on toki valittu selvästi Maailmanpankin näkökulmasta: ne korostavat vapaiden markkinoiden hyviä puolia ja kauppaa vapauttavan politiikan autuutta. Kirjan näkökulmasta hallitusten rooli on korjata markkinoiden virheitä ja taata suotuisa ympäristö yritystoiminnalle – ei sen enempää.
Kaikkialla vapaa kauppa ei kuitenkaan ole toiminut, kirjassakin myönnetään. Voi esimerkiksi olla, että hyvä politiikan muutos ei ole toiminut, jos toisaalla voimakkaat intressiryhmät ovat vastustaneet muutoksia ja hankaloittaneet niiden etenemistä.
Maailmanpankin mukaan Afrikalla riittää kuitenkin vielä tehtävää. Taloudellinen monimuotoisuus ja maailmanmarkkinoihin yhdentyminen on vielä monessa maassa kesken. Myös infrastruktuuri vaatii parannusta, työntekijöiden taidot kohentamista samoin kuin yksityissektorin kyky omaksua teknistä osaamista, jotta se voi pärjätä maailmanlaajuisessa kilpailussa.
Raaka-aineet hallitsevat edelleen Afrikan vientiä, kotimaiset jalostusasteet ovat alhaiset. Raaka-ainevetoisten talouksien on vaikeaa kamppailla niin sanottua resurssikirousta vastaan: miten rikkaudet saadaan hyödyttämään koko kansakuntaa eikä vain eliittejä?
Näiden korjaamiseksi tarvitaan Maailmanpankin mukaan sekä markkinoiden virheiden korjaamista että valtioiden harkittuja interventioita.

The World Bank: Yes Africa Can – Success stories from a Dynamic Continent