Kehityspoliittinen toimikunta KPT toivoo Suomen säätävän kehitysyhteistyölain, joka linjaisi Suomen kehityspolitiikkaa yli hallituskausien.
KPT:n mukaan nykyinen tapa kirjoittaa hallituskauden kestävä kehityspoliittinen ohjelma ei palvele kehityspolitiikan pitkän aikavälin tavoitteita eikä tarjoa riittävää ohjausta tavoitteiden saavuttamiseksi.
Lain tulisi toimikunnan mukaan vakiinnuttaa Suomen kehityspolitiikan päätavoitteet, kuten köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen ja kestävän kehityksen edistäminen, samoin kuin kehityspolitiikan arvot, toimintaperiaatteet ja läpileikkaavat tavoitteet.
Myös ulkoministeriön teettämä arvio päätyi helmikuussa siihen tulokseen, että hallituskausittain vaihtuva ohjelma vaikuttaa ”hieman tarpeettomalta”. Arvion jälkeen kehitysministeri Sirpa Paatero (sd.) sanoi Helsingin Sanomille, että kehityspoliittisten ohjelmien lyhytjänteisyys on ”ongelmista tärkein”. Hänkin olisi valmis miettimään pidemmän aikajakson tavoitteiden kirjaamista lakiin.
Käytännössä KPT esittää, että vaalien jälkeen toimeensa astuva pääministeri antaisi asiasta ilmoituksen, joka varmistaisi kehityspolitiikan pääelementtien jatkuvuuden ja toimisi valmisteluvaiheena mahdolliselle kehitysyhteistyölaille.
KPT ei esitä kehitysyhteistyömäärärahojen tasoa kirjaamista lakiin (toisin kuin esimerkiksi Britanniassa on tehty). Toimikunnan mielestä Suomen tulisi kuitenkin julkaista selkeä aikataulu ja suunnitelma, joilla kehitys- ja ilmastorahoitussitoumukset saavutetaan.
KPT moittii hallitusta siitä, että hallitusohjelman vastaisesti kehitysrahoitusta on kasvattamisen sijaan leikattu.
”Ihmisoikeuslähtöisyyttä tulisi jatkaa”
Uusimpana suunnanmuutoksena KPT mainitsee sen, että kehitysministeri Heidi Hautalan (vihr.) kaudella ihmisoikeudet tuotiin kehitysyhteistyön keskiöön sekä sen, että ”demokraattinen ja vastuullinen yhteiskunta” nostettiin tavoitteena entistä vahvemmin esille.
KPT kuvaa muutosta suureksi, vaikka ihmisoikeudet ovat ennenkin olleet mukana kehitysyhteistyössä. Käytännössä muutokset ovat näkyneet vaihtelevasti. Esimerkiksi kahdenvälisessä kehitysyhteistyössä ihmisoikeusperustainen lähestymistapa on asiakirjoissa otettu huomioon ”suhteellisen hyvin”, mutta käytäntöön pano saattaa jäädä vaillinaiseksi.
Politiikan suunnanmuutos saattaa KPT:n mukaan näkyä viiveellä. Toimikunta korostaakin, että suunta on positiivinen, ja sitä tulisi jatkaa myös mahdollisen kehitysyhteistyölain ohjauksessa.
Kehitysyhteistyöstä on säädetty lailla tai asetuksella ainakin Belgiassa, Britanniassa, Islannissa, Tanskassa, Ruotsissa ja Saksassa. EU:ssa kehitysyhteistyön lakiperustaiset tavoitteet ja arvot on määritelty Lissabonin sopimuksessa. Ne koskevat myös Suomea.
KPT on valtioneuvoston asettama neuvoa-antava elin, joka seuraa ja arvioi Suomen toimintaa kehitysmaiden tilanteeseen vaikuttavilla eri politiikkalohkoilla. Se myös arvioi kehitysyhteistyön laatua ja vaikuttavuutta sekä seuraa julkisten kehitysyhteistyömäärärahojen tasoa.
KPT: Suomen kehityspolitiikan tila 2015: Kehityspolitiikalle pysyvä perusta ja selkeät tavoitteet