YK:n kauppa- ja kehitysjärjestö UNCTAD oli syyskuussa 2009 yksi harvoja kansainvälisiä tutkimuslaitoksia, joka varoitti luottamasta maailmantalouden elpymiseen 2008 finanssikriisin jälkeen.
UNCTADin tämän vuoden kauppa- ja kehitysraportti ”Maailmantalouden kriisin jälkeisen politiikan haasteet” tarjoaa työkaluja, joilla rahoitusjärjestelmän valuviat voitaisiin viimein korjata.
Syyskuun 6. päivänä julkaistu vuosiraportti vaatii uusia sääntöjä valuutoilla, perushyödykkeillä ja arvopapereilla käytävään keinotteluun.
”Perushyödykkeiden hintojen nousu on auttanut kehitysmaita ylläpitämään talouskasvua, mutta hinnat heilahtelevat helposti huomattavasti”, raportin johdannossa todetaan.
Keinottelu kiihdyttää hintojen nousuja ja laskuja. Muun muassa viljelijöiden ja yrittäjien mahdollisuudet suojata tuotantoaan heikkenevät keinottelun tähden.
Ruoan hintojen heilahtelujen lisäksi valuuttakeinottelu uhkaa erityisesti pienempiä maita, joiden keskuspankit ovat alttiimpia keinottelijoiden hyökkäyksille.
Pohjapiirros uudelle valuuttajärjestelmälle
Keskeisin uusi ehdotus tähtää maailman valuuttakurssijärjestelmän uudistamiseen. Suurin osa valtioista käyttää nykyään kelluvia valuuttakursseja, joissa valuutan arvo suhteessa muihin valuuttoihin määräytyy markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan.
UNCTAD ehdottaa uutta hallitusti kelluvien valuuttakurssien järjestelmää, jossa kelluvia kursseja ohjaisivat osaltaan kuluttajahintojen nousu eli inflaatio tai markkinakorkojen kehitys.
Minkä tahansa valtion kuluttajahintojen nousu johtaisi UNCTADin ehdottamassa järjestelmässä kyseisen valtion valuuttakurssin heikkenemiseen, mikä auttaisi sitä säilyttämään kilpailukykynsä.
Korkotason huomioiminen tässä yhtälössä auttaisi UNCTADin mukaan puolestaan vähentämään mahdollisuuksia keinotteluun.
”Kansainvälisessä talouspolitiikassa oletetaan usein, että kansainvälisen yhteisön tulisi hoitaa tuotannollisen talouden shokkeja rahapolitiikan ongelmien sijaan. Useamman vuosikymmenen kokemus on kuitenkin osoittanut, että erityisesti kelluvien valuuttojen järjestelmässä rahapolitiikan shokit ovat paljon merkityksellisempiä ja haitallisempia”, UNCTADin pääjohtaja Supachai Pantichpakdi linjaa raportin esipuheessa.
Aihe on Panitchpakdille hyvin tuttu, sillä hän toimi Thaimaan pääministerinä Kaakkois-Aasian suuren valuutta- ja pankkikriisin aikaan vuonna 1997.
Uusi sääntöihin pohjautuva valuuttakurssijärjestelmä toimisi tehokkaimmin, jos se otettaisiin käyttöön laajana kansainvälisenä sopimuksena.
UNCTAD tunnistaa poliittiset ongelmat tällaisen sopimuksen tiellä, sillä esimerkiksi Yhdysvallat tuskin lähtee mukaan kansainväliseen sopimukseen. Alueellisetkin sopimukset auttaisivat UNCTADin mukaan niihin osallistuvia valtioita.
Ruoalla keinottelu kuriin
UNCTADin vuosiraportti käsittelee laajalti myös hyödykemarkkinoiden keinottelua. Ruoan ja muiden hyödykkeiden hinnat heilahtelevat rajusti, kun sijoittajat arvostavat kollegojensa odotuksia todellisten tapahtumien yli.
Suositukset ovat osittain tuttuja muista yhteyksistä. UNCTAD vaatii rahoitusmarkkinaveroa estämään johdannaiskaupan keinottelua. Lisäksi se peräänkuuluttaa lisää avoimuutta johdannaismarkkinoille.
Näiden eri yhteyksissä toistettujen vaatimusten lisäksi UNCTAD peräänkuuluttaa radikaalimpia keinoja hyödykehintojen pahimpien romahdusten ja räikeimpien kuplien estämiseen.
”Rahoitusmarkkinoita valvovilla viranomaisilla tulisi ääritilanteissa olla mahdollisuus puuttua keinotteluun ostamalla tai myymällä johdannaisia itse”, kuuluu yksi raportin rohkeimmista suosituksista.
Tämän idean nostattamaa kritiikkiä tyynnytellään etukäteen huomauttamalla, että viranomaisilla on käytettävissä samat tiedot kaupantekoon kuin kaikilla muillakin. Ei ole mitään erityistä syytä siihen, miksi viranomaiset ymmärtäisivät markkinoiden toimintaa huonommin kuin sijoittajat.
Synkkiä näkymiä
Kauppa- ja kehitysraportin analyysi maailmantalouden kehityksestä ei ole muuttunut ainakaan optimistisemmaksi sitten vuoden 2009. Rahoitusmarkkinoiden säätelyn purku oli yksi tärkeimmistä syistä finanssikriisin kärjistymiseen.
Säätelyn purkaminen johti laajan, liian vähällä omalla pääomalla toimivan varjopankkitalouden kehittymiseen samalla, kun perinteisen pankkitoiminnan painopiste siirtyi talletuksista yhä enemmän rahoitusmarkkinoille. UNCTAD peräänkuuluttaa uudelleensäätelyä.
”Tähänastiset yritykset puuttua varjopankkijärjestelmään ja rahoitusmarkkinoiden keskittymiseen muutamiin jättimäisiin instituutioihin ovat olleet hitaita ja riittämättömiä”, raportti lataa.
Lääkkeiksi UNCTAD tarjoaa muun muassa nopeita valuutan liikkeitä rajoittavia pääomakontrolleja, jotka myös Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on nykyään ottanut takaisin keinovalikoimaansa. Rahoitusmarkkinoiden monokulttuurista tulisi UNCTADin mukaan siirtyä kohti kansallisempaa, monimuotoisempaa rahoitusjärjestelmää.
Yhtenä ongelmana uudelleensäätelyn tiellä on finanssikriisin taustalla olleiden ongelmien ajaminen kehitysmaihin keittiön kautta.
Maailman kauppajärjestön palvelukauppasopimus GATS ja monet kahdenväliset kauppasopimukset estävät pääomakontrollien hyödyntämistä ja muita kansallisten rahoitusjärjestelmien välttämättömiä uudistuksia. Kauppasopimuksissa rahoitusmarkkinoiden säätely luokitellaan usein kaupan esteeksi.
UNCTAD: Trade and Development Report 2011