Rautatientorilla – kahden julkisuuteen nousseen mielenosoitusleirin välissä – lavalle nousi joukko kansainvälisiä panelisteja keskustelemaan kansalaisyhteiskunnan tilasta.
”Vihapuhe, kansalaisjärjestöihin kohdistuvan kunnioituksen väheneminen, järjestöjen rahojen leikkaaminen ja pitkäaikaisen tuen heikentäminen”, luettelee Kepan Auli Starck.
Kaikki nämä ovat merkkejä siitä, että suomalaisen kansalaisyhteiskunnan tila on pienenemään päin. Eikä Suomi ole yksin.
Starck lainaa tuoreinta Civicus-järjestön vuosiraporttia: 170 maassa kansalaisyhteiskunnan toimia rajoitetaan – siis tavallisten ihmisten vapautta puhua, kokoontua, saada tietoa ja ilmaista mielipiteitään. Peräti sata maailman maata on luokiteltu osittain suljetuiksi.
”Eikä kyse ole pelkästään Euroopan ulkopuolisista maista, vaan heikentymistä on nähtävillä myös Venäjällä, Unkarissa, Puolassa, jopa Ranskassa ja Britanniassa.”
Nicaragualainen Javier Mejía and tansanialainen Tumainiel Mangi nyökyttelevät vieressä. Kumpikin on saanut nähdä kansalaisyhteiskunnan tilan kapenevan omassa järjestössään ja henkilökohtaisessa elämässään.
Nicaraguassa on kymmenvuotisen Daniel Ortegan hallinnon aikana tapahtunut suuria muutoksia, kertoo Mejía.
”Hallitus panttaa julkisia tilastoja, koska se ei halua kuulla itselleen epämieluisia poliittisia tulkintoja. Poliisi höykyttää järjestöjä, eikä yksipuoluetta muistuttavassa järjestelmässä enää ole mahdollista säätää lakeja, joilla parannettaisiin köyhimpien asemaa.”
Tansaniassa on tuoreinta hallintoa nähty vasta noin vuoden ajan. Nykyinen presidentti Magufuli astui valtaan 2016.
Vaikka hän kampanjoi vaaleissa korruptionvastaisella teemalla, käytännössä Magufulikin on toiminut kansalaisyhteiskuntaa vastaan. Tansaniassakin piilotellaan tietoa julkisuudelta. Ja maahan on säädetty uusi verkkorikoslaki, joka helpottaa sananvapauden rajoittamista verkossa.
Auli Starckin mukaan aktivisteihin kohdistuva painostus on laajentunut niin, etteivät ainoana kohteena enää ole ihmisoikeusaktiivit vaan esimerkiksi ympäristöjärjestöjen edustajat – ainakin silloin kun laajentavat työkenttäänsä poliittisiin aiheisiin kuten maaoikeuksiin.