Balilla Indonesiassa 6.-7. joulukuuta saavutettu monenkeskinen kauppasopimus on ainakin symboliarvoltaan merkittävä: se on ensimmäinen laatuaan vuonna 1995 perustetun Maailman kauppajärjestön historiassa. Viimeksi yhtä laaja kauppasopimus on saatu aikaan lähes tarkalleen 20 vuotta sitten, kun WTO päätettiin perustaa.
”Bali toi ’maailman’ takaisin Maailman kauppajärjestöön”, WTO:n pääjohtaja Roberto Azevedo totesi Reutersin mukaan sopimuksen synnyttyä.
Balilla huipentuneet, vuonna 2001 käynnistyneet Dohan neuvottelut nimettiin aikanaan kehityskierrokseksi: tuolloin ministerikokous totesi julkilausumassaan, että ”enemmistö WTO:n jäsenmaista on kehitysmaita. Me pyrimme asettamaan heidän tarpeensa ja intressinsä neuvottelujen keskiöön.”
Tähän tavoitteeseen ei nyt solmitulla sopimuksella päästy, vaikka juhlapuheiden tasolla hyöty köyhille maille on edelleen esillä, arvioivat maailmankauppaa seuraavat kansalaisjärjestöt.
Esimerkiksi brittiläinen kampanjajärjestö World Development Movement (WDM) toteaa tiedotteessaan, että sopimus ajaa ennen muuta monikansallisten yritysten etua, ei maailman köyhien.
”Jos Yhdysvallat ja EU olisivat oikeasti halunneet taistella globaalia köyhyyttä vastaan, olisi ainakin vähiten kehittyneitä maita koskevasta paketista tehty vahvempi – kuten neuvottelukierroksen alkuvaiheissa esitettiin – ja siitä olisi pidetty kiinni riippumatta sopimuksen muista kohdista”, WDM:n johtaja Nick Dearden sanoo.
Tullaus yksinkertaisemmaksi – mutta miten?
WTO:n kaikkien 159 jäsenmaan allekirjoittamassa sopimuksessa päätettiin muun muassa kaupankäynnin helpottamisesta rajoilla. Rajakauppa on hidasta erityisesti Afrikassa: Afrikan kehityspankin mukaan esimerkiksi Sambian ja Zimbabwen rajalla tullimuodollisuudet voivat viedä puolitoista vuorokautta, BBC kirjoittaa. Yksinkertaistamalla toimia rajalla säästetään aikaa ja rahaa, WTO uskoo.
”Sopimustekstissä velvoitetaan kaikkia maita ottamaan käyttöön tullimuodollisuudet, jotka ovat normi kehittyneissä teollisuusmaissa ja joita monet nousevat taloudet ovat jo vapaaehtoisesti omaksuneet. Afrikan maat joutuvat sen sijaan toteuttamaan massiivisia lainsäädännöllisiä, poliittisia ja rakenteellisia muutoksia, jotta standardit voidaan täyttää”, todetaan Africa Trade Networkin (ATN) julkilausumassa.
Sopimuksessa ei ATN:n mukaan käsitellä riittävästi sitä, millaista poliittista, teknistä, institutionaalista ja taloudellista tukea Afrikan maille on tarkoitus antaa, jotta niillä on mahdollisuus uudistaa tullijärjestelmiään. Julkilausumassa todetaan myös, että tulliproseduurien helpottamisen lisäksi saattaa osin olla kyse kokonaan uusista toimintatavoista, jotka lisäävät kansainvälisten yritysten vaikutusvaltaa Afrikan tulleissa ja pienentävät paikallisten viranomaisten roolia.
Alkuperäisistä neuvottelutavoitteista riisuttu sopimus ei ota kantaa tuotteiden tullitariffeihin ja veroihin – paitsi köyhimpien maiden kohdalla. Niin sanottu vähiten kehittyneiden maiden paketti tarkoittaa sitä, että niiden tuotteilla on pääsy rikkaampien maiden markkinoille ilman tulleja.
Nyt sovittu ei kuitenkaan tuo köyhimmille maille juuri uutta jo vuoden 2011 ministerikokouksessa tehtyihin sitoumuksiin – pikemminkin päinvastoin, ATN toteaa julkilausumassaan. Esimerkiksi puuvillan suhteen – joka on ollut Afrikalle kynnyskysymys monenkeskisen järjestelmän tasa-arvoisuutta arvioitaessa – Balin paketissa luvataan vain harkita tulevia toimenpiteitä aiempien sitoumusten pohjalta.
Intia vaati parempaa ruokaturvaa
Suurin kysymysmerkki Balin kokouksen alkaessa 3. joulukuuta oli Intian maatalouteen liittyvä vaatimus. Intia vetosi maan ruokaturvalakiin ja halusi oikeuden pitää yllä maataloustuotteiden varastointi- ja hintajärjestelmää, jolla on tarkoitus parantaa köyhien ruokaturvaa.
Lopulta Intia suostui kompromissiin: sillä on väliaikaisesti oikeus jättää ruokaturvalakinsa voimaan, mutta neljän seuraavan vuoden aikana tullaan tarkemmin määrittelemään maiden oikeudet vastaaviin järjestelmiin, jotka sotivat WTO-sääntöjä vastaan.
”Sopimus epäonnistui takaamaan maille pysyvän mahdollisuuden turvata kansalaistensa oikeuden ruokaan. Sadat miljoonat ihmiset on nyt altistettu nälälle ja aliravitsemukselle yksinkertaisesti siitä syystä, että vapaakaupan uskonkappaleet tulisivat täytettyä”, War on Want -kansalaisjärjestön johtaja John Hilary toteaa järjestön tiedotteessa.
ATN:n mukaan ruokaturvakysymyksen varjoon jäivät nyt monet muut suuresti kehitysmaiden maatalouteen vaikuttavat tekijät, kuten teollisuusmaiden maataloustuet sekä niiden tuotteiden dumppaus kehitysmaiden markkinoille.
BBC: WTO agrees global trade deal worth $1tn
Reuters: WTO overcomes last minute hitch to reach its first global trade deal
ATN Statement on the Bali Package
WDM: WTO Deal: Free trade trumps right to food
War on Want: WTO ‘deal’ condemned by trade campaigners
Kepa.fi: Asian Civil Societies’ Voice to WTO’s Bali Package