Nicaragualaisten enemmistö sai kuulla Helsingin Sanomien kautta Suomen lopettavan kehitysavun maalle. Kuva: Nicaragualaisten enemmistö sai kuulla Helsingin Sanomien kautta Suomen lopettavan kehitysavun maalle.

Järjestöt pahoillaan Nicaraguan hylkäämisestä

Nicaraguan poliittinen vakaus säilynee lähitulevaisuudessa nykyisellään, vaikka kansalaisyhteiskunnan toiminta voi vaikeutua marraskuun kunnallisvaalien jälkeen, todettiin keskustelutilaisuudessa Kepassa. Suomen vetäytyminen voi hankaloittaa järjestöjenkin työtä.

Teksti: Esa Salminen Kuva: Joel Carillet

Suomen kehityspoliittinen ohjelma julkaistiin lopullisessa muodossaan 16. helmikuuta. Siinä linjataan muun muassa, ettei Nicaragua jatkossa kuulu pitkäaikaisiin yhteistyömaihin. 6. maaliskuuta joukko Nicaraguassa toimivia suomalaisjärjestöjä kokoontui Kepaan surumielisissä tunnelmissa.
”Olemme huolestuneina ja surullisina seuranneet demokratiatilanteen huonontumista Nicaraguassa”, sanoi Riitta Työläjärvi Suomi-Nicaragua-seurasta. ”Myös viime viikkoina Suomen toimet ovat herättäneet huolen aiheita.”
Yleisellä tasolla Työläjärvestä ja järjestöistä kehityspoliittinen ohjelma ja sen avoin ja osallistava valmistelu on ollut kiitettävää, samoin kuin ohjelman ihmisoikeuspainotus.
”Latinalaisen Amerikan ja Nicaraguan näkökulmasta kuitenkin on paljon toivomisen varaa niin painotuksien kuin osallistavuudenkin suhteen”, Työläjärvi sanoi.
Nicaraguan hylkäämisen perusteet ovat Suomi-Nicaragua-seuran mielestä ristiriitaiset, sillä vaikka hallinnon ja demokratian puutteet Nicaraguassa ovat selkeät, on samantyyppisiä ja huomattavasti pahempia ongelmia esimerkiksi Afrikan maissa, joissa työtä kuitenkin jatketaan.
”Tavalliset nicaragualaiset, tavalliset köyhät ovat ne, jotka näistä päätöksistä joutuvat ensimmäisinä kärsimään, ei suinkaan Daniel Ortegan kabinetti.”
Kielteiset kerrannaisvaikutukset Nicaragua-päätöksestä muiden muassa kauppapolitiikkaan ja kulttuuriyhteistyöhön voivat Työläjärven mukaan olla laajoja.
Kehitysministeri Heidi Hautalan lehdistöavustaja Milma Kettunen kommentoi tilaisuudessa, että päätöksen taustalla olleet syyt ovat kahtalaiset. Ensimmäinen syy on maantieteellinen keskittäminen.
”Määrärahatilanne ei näytä niin hyvältä kuin toivoisimme, ja tällä alueellisella rajauksella apua keskitetään Afrikan ja Aasian köyhimpiin maihin.”
Toisaalta hallinnon kysymykset vaikuttivat Kettusen mukaan Nicaraguasta lähtemiseen.
”Ihmisoikeusongelmia on toki muissakin maissa”, Kettunen myönsi ”Kyse on myös siitä, miten hallinto on itse halukas niihin puuttumaan – niin sanotusta kehitystahdosta.”
Kepan maajohtaja: Vakaus maassa säilynee
Kehityspoliittisessa ohjelmassa sanotaan, että jatkossa Nicaraguassa tuetaan lähinnä kansalaisjärjestöjen työtä. Suomessa vierailevan Kepan maajohtajan Lotta Valtosen mukaan toimintaympäristö järjestöjen työlle pysyy oletettavasti kohtuullisena lähiaikoina.
”Oletus on, että poliittinen vakaus säilyy. Vaikuttaa siltä, että presidentti Ortegalla ja sandinistipuolueella on todellista ja laajaa kannatusta maassa”, Valtonen sanoi.
”Näyttäisi siltä, että tuki on vahvaa, ja vaikka vaalit olisivat olleet kuinka sileät ja puhtoiset, on mahdollista, että sandinistipuolue ja Ortega olisivat kuitenkin vallassa tänään.”
Nicaraguan taloustilanne on Valtosen mukaan kohtuullisen hyvä, ja Ortegan hallitus on kyennyt ulottamaan koulutus- ja terveyspalveluja suuremmalle osalle väestöstä, kuin mihin aiemmat hallitukset ovat pystyneet. Presidenttipari on myös edistänyt sosiaaliohjelmia.
”Ihmisille on annettu oikeus maahan, on annettu kattopeltejä, jaettu sikoja, kanoja, siemeniä ja niin edelleen, ja tämä on tietenkin ihmisille mieleen”, Valtonen sanoi.
Oppositio maassa on hajanainen ja heikko, ja vaalitarkkailijat totesivat vaaliprosessin olleen läpinäkymätön. Jatkuva vallan keskittäminen voi Valtosen mukaan olla uhka maan vakaudelle. Oletettavaa on, että Ortega pyrkii ottamaan jatkossa otteen myös poliisista ja armeijasta. Ilmassa on Valtosen mukaan spekulaatioita siitä, että sandinistipuolue petaa seuraavaksi presidenttiehdokkaakseen Ortegan puolisoa Rosario Murilloa.
Marraskuussa Nicaraguassa järjestettävät kuntavaalit Valtonen näki uhkana ja mahdollisuutena. Hyvin mennessään ne voivat lisätä vakautta, mutta jos ne todetaan vilpillisiksi, se voi luoda epävakautta. Vaalikomission puolueellisuutta kritisoivan opposition osallistuminen vaaleihin on toistaiseksi epävarmaa.
Järjestöt voivat vielä toimia Nicaraguassa
Vuosina 2008 ja 2009 eli heti Ortegan hallituksen valtaan tulon jälkeen, Nicaraguassa oli muutamia rajuja hallituksen ja kansalaisjärjestöjen välisiä yhteenottoja, jopa fyysistä väkivaltaa. Sen jälkeen tilanne on Lotta Valtosen mukaan rauhoittunut, vaikka hallitus pitää edelleen mustaa listaa järjestöistä, joista se ei pidä.
”On oletettavaa, että tänä vuonna tilanne jatkuu samana ainakin kunnallisvaaleihin saakka.”
Vaalien jälkeen tilanne voi kiristyä, sillä näköpiirissä ei ole uusia vaaleja ja maasta poistuneet perinteiset avunantajat eivät ole enää paikalla demokratiavaatimuksineen.
”Tilanne ei varmaankaan ole niin vaikea järjestöille, jotka tuottavat palveluita terveys- ja koulutussektorilla, mutta järjestöt, jotka toimivat demokratian ja hyvän hallinnon puolesta tulevat varmasti olemaan mustalla listalla edelleen.”
Tapa, jolla Suomen päätös lähteä Nicaraguasta tehtiin, ei sekään Valtosen mukaan edesauta kansalaisjärjestöyhteistyötä: Ortegan taloudellinen neuvonantaja Bayardo Arce oli kommentoinut paikallisessa lehdessä, ettei maa tarvitse Suomen apua eikä myöskään apua kansalaisjärjestöille – varsinkaan niille, jotka ovat hallituksen mustalla listalla.
Vilkkaassa keskustelussa Kepassa monet suomalaisjärjestöt ilmoittivat jäävänsä Nicaraguaan ja toivoivat ulkoministeriöltä kasvavaa tukea järjestötyöhön maassa.
”Poliittiset päätökset on nyt tehty, ja olisi tärkeää, että kehitetään dialogia ja järjestöjen välistä yhteistyötä”, kehotti Milla Mäkinen-Pottiher Solidaarisuudesta.
Pitkään maassa toimineen järjestön analyysi on sama kuin muidenkin: oikeusvaltio on rapistunut, korruptio valloillaan ja yhteiskunta on erittäin politisoitunut, mikä vaikuttaa joka tason toimintaan.
”Se tuo erityisiä haasteita myös kansalaisjärjestöjen tekemälle työlle, ja samanaikaisesti se korostaa järjestöjen työn tärkeyttä, silloinhan niitä ihmisiä täytyy tukea”, Mäkinen-Pottiher sanoi.
”Vaikuttamistyö on vaikeaa politisoituneessa tilanteessa, mutta me olemme huomanneet, että aina löytyy tapoja edistää kehitysyhteistyötä.”
Suomessa voitaisiin Mäkinen-Pottiherin mielestä rohkeamminkin kartoittaa kansalaisyhteiskunnissa olevia rakenteita ja sitä, miten kehitysyhteistyötä voisi niiden kautta toteuttaa. Järjestöjen välinen dialogi ja kokemusten vaihto voisivat edesauttaa tätä.

Suomen kehityspoliittinen toimenpideohjelma 2012 (ulkoministeriön sivuilla)
Kehityspoliittinen ohjelma (Kepan sivujen osio)