Järjestöjen on kerrottava kohtaamastaan korruptiosta

”Korruptiosta puhuttaessa viitataan yleensä lähinnä taloudellisiin väärinkäytöksiin, mutta kyse on hallinnosta paljon laajemmin. Siksi on myös vaikea vaatia korruption nollatoleranssia – siinä tapauksessa emme voisi toimia missään maassa, jossa korruptiota esiintyy”, muistutti ulkoministeriön neuvonantaja Johanna Jokinen-Gavidia ministeriön 22. maaliskuuta järjestämässä kansalaisjärjestöseminaarissa.Ongelman yhteiskunnallista laajuutta kuvaili korkeimman hallinto-oikeuden entinen presidentti Pekka Hallberg, joka edistää eläkepäivillään oikeusvaltiokehitystä muun muassa Keski-Aasian maissa ROLFIn  eli Rule of Law Finland -yksikkönsä avulla.”Korruptio on kuin homevaurio. Terveen talon rossipohja, oikeusvaltio, on rakennettu niin, että sen neljässä nurkassa ovat laillisuus, vallanjako, yhteiskunnan toimivuus sekä ihmisten oikeudet ja velvollisuudet”, Hallberg havainnollisti vertauksella, jonka hän sanoo toimivan myös niissä maissa, joissa länsimainen käsitys aktiivisesta kansalaisesta ei ole tuttu. Järjestöt taitavat ennaltaehkäisynHallberg muistutti, että tärkein korruption vastaista toimintaa ohjaava kansainvälinen sitoumus, YK:n korruption vastainen sopimus, antaa paljon painoarvoa nimenomaan kansalaisjärjestöjen työlle: avoimuuden lisäämiselle, kansalaisten valistukselle ja koulutukselle.”Järjestöt ovat tärkeimpiä ennaltaehkäiseviä toimijoita, ja korruption vastaisessa työssä ennaltaehkäisy on tärkeämpää kuin rikoslakien vahvistaminen.”Samoilla linjoilla oli kehitysministeri Heidi Hautala, joka totesi että Suomi voi sekä valtiollisella tasolla että kansalaisjärjestöjen avulla etsiä aktiivisesti paikallisia muutosagentteja, jotka ovat valmiita vaikuttamaan yhteiskunnan rakenteisiin.”Monet kehitysmaat ovat itse ilmoittaneet halunsa päästä irti apuriippuvuudesta, ja siinä vaiheessa, kun kehitysapu lopetetaan, on äärimmäisen tärkeää, että maiden omat instituutiot ovat kunnossa ja niiden luonnonvaroja käytetään kestävästi”, Hautala sanoi. Korruptio-HotlineJohanna Jokinen-Gavidia kertoi, että ulkoministeriössä tuudittauduttiin aiemmin liikaa siihen, että Suomi on pärjännyt loistavasti kansainvälisissä korruptiovertailuissa – ikään kuin ongelma ei koskisi meitä.Asiaan herättiin, kun OECD huomautti, että suomalaisministeriön olisi syytä kasvattaa resurssejaan korruption vastaisessa työssä. Vuonna 2012 ministeriö julkaisikin korruptionvastaisen käsikirjan ja liittyi mukaan norjalaiseen U4-verkostoon, joka tarjoaa koulutusta, helpdesk-palveluja sekä julkaisuja korruption vastaisesta toiminnasta. Ensisijaisesti ministeriön virkamiehille tarkoitettuja koulutuksia voivat kysellä myös järjestöjen edustajat, Jokinen-Gavidia lupasi.Tänä vuonna ministeriössä on tekeillä sisäinen ohjeistus väärinkäytösepäilyjen ilmoittamisesta. Jokinen-Gavidian mukaan ohjeelle tuntuu olevan tarvetta, sillä moni on jo kysellyt, millaisia suojelumekanismeja pilliinpuhaltajille on tarjolla. Myös korruptionvastaiseen käsikirjaan suunnitellaan lisäosaksi toimintaohjetta järjestötoimijoille.    ”Ohjeistuksen kehittämiseksi ministeriössä on tärkeää tietää, millaisia tilanteita järjestöt ja niiden kumppanit konkreettisesti kohtaavat”, Jokinen-Gavidia vetosi.Kehityspoliittisen osaston tuore osastopäällikkö Pekka Puustinen kertoi, että ministeriössä on suunnitteilla myös ”korruption hotline”.”Hyvä esimerkki on Tanskan Danidan järjestelmä, jossa netin kautta väärinkäytösepäilyistä voi ilmoittaa nimettömänä. Ihmiset, jotka näkevät ja kokevat korruptiota, ovat tärkeä tiedonlähde”, Puustinen totesi.Puustinen kehotti järjestöjä jo nyt olemaan ministeriöön yhteydessä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jos pienikin epäilys väärinkäytöksistä herää – ja myös kertomaan omia esimerkkejä siitä, miten väärinkäytöksiin liittyvää julkisuutta on hallittu.”Ulkoministeriö pääsee kyllä hyvin kiinni väärinkäytöksiin, mutta niistä viestimisessä on kehitettävää.”Järjestöt: Uskallammeko käräyttää itsemme?Järjestöjen korruptiokokemuksia alettiin jakaa jo seminaarin aikana, ja jatkossa esimerkiksi Kepalta toivottiin koulutusta siitä, miten järjestöt voivat toimia kohdemaissaan. Monia järjestöjä askarrutti, miten kertoa eteenpäin korruptiosta, joka on tiivis osa järjestön omaa toimintaympäristöä etelässä – ja erityisesti paikallisten kumppanijärjestöjen arkea.”Varsinkin kun valtarakenteita muutetaan, mukaan tulevat turvallisuusriskit: lahjuksista kieltäytyminen ei ole aina vaaratonta”, totesi Siemenpuu-säätiön johtaja Jaana Vormisto. Vormiston mukaan Siemenpuu yrittää edistää korruption vastaista työtä pitämällä omat järjestelmänsä läpinäkyvinä ja kasvattamalla luottamusta kumppanien suuntaan, jotta nämä uskaltavat kertoa omia kokemuksiaan korruptiosta.”On myös kysyttävä, mitä korruptio on. Usein sillä viitataan viranomaistoimintaan, mutta esimeriksi luonnonvarojen hallintaa koskevissa hankkeissa ei voida sivuuttaa muita toimijoita, kuten yksityisiä yrityksiä”, Vormisto sanoi.Kirkon ulkomaanavun sisäinen tarkastaja Ville Lehtinen totesi järjestönsä tekevän jo kumppanuuksista neuvoteltaessa vastapuolelle selväksi, että väärinkäytösten suhteen vallitsee nollatoleranssi. Jos vaatimus ei toteudu, loppuu rahoituskin.”Kannattaa myös muistaa, että jos kehitysyhteistyöhankkeessa ei näy merkkiäkään korruptiosta, pitäisi hälytyskellojen alkaa soida – silloin on vikaa valvonnassa”, Lehtinen totesi.WWF:n ohjelmapäällikkö Sami Tornikoski puolestaan kertoi, että kansainvälisen järjestön kaikki 5 000 työntekijää ovat allekirjoittaneet korruption vastaisen linjauksen ja järjestöllä on myös selkeät ohjeet siitä, miten pilliinpuhaltajia suojellaan.”Esimerkiksi Tansanian WWF:ssä taannoin paljastuneessa laajassa korruptiotapauksessa signaalit väärinkäytöksistä olivat jo jonkin aikaa olemassa, mutta vasta pilliinpuhaltajan avulla saatiin konkreettisia todisteita.”Katso myös peiliinJohanna Jokinen-Gavidia muistutti, että korruptiota ja väärinkäytöksiä on turha haeskella vain etelän toimijoista. Usein voi aloittaa itsestään ja kysyä, löystyvätkö kotimaassa noudatetut kriteerit ympäristön vaihtuessa. Jokinen-Gavidian oman kokemuksen mukaan esimerkiksi suhtautuminen rattijuopumukseen tuntuu monilla suomalaisilla muuttuvan tyystin, kun lähdetään Euroopan ulkopuolelle.”Kun korruptionvastaisen Transparency International -järjestön pääjohtaja vieraili Suomessa pari vuotta sitten, hän kysyi, että mitä teille suomalaisille oikein käy, kun lähdette maailmalle?Ulkoministeriön julkaisu: Anti-corruption Handbook for Development PractitionersU4-verkoston verkkosivut, www.u4.no