Julius Muchemin mukaan kylien osallistaminen on kaikki kaikessa. Kuva: Julius Muchemin mukaan kylien osallistaminen on kaikki kaikessa.

Ilmastonmuutosta ehkäistään suojelemalla metsiä Keniassa

Kenialaisen ympäristöjärjestön johtaja kertoo, miten kansainvälinen metsiensuojeluohjelma REDD ja muut korkean tason kabinettipaperit pitäisi jalkauttaa sinne, missä ilmastonmuutos tuntuu.

Teksti: Esa Salminen Kuva: Esa Salminen

Julius Muchemi, Ermis Africa -järjestön johtaja istuutuu Helsingin Kaisaniemessä hotellin aulassa. Muchemi on Suomessa hankekumppaninsa Shalin Suomi ry:n kutsusta, osallistumassa Aalto-yliopiston innovaatiokonferenssiin.
Muchemi kiertää maailmaa taajaan ilmastokokouksissa – mutta myös kotimaansa Kenian maaseutukyliä johtamassa työtä ilmastonmuutosta vastaan, ehkäisemällä metsien hakkuita.
Miten metsiä voi suojella, Julius Muchemi?
Koulutuksella ja tiedon levittämisellä. Koulutuksissa ihmisille voi luoda uusia tapoja, mikä on ensiarvoisen tärkeää. Metsien häviäminen on ennen kaikkea huonojen käytäntöjen ja huonon politiikan syytä. Tällä hetkellä me työskentelemme 150 koulussa ja kymmenen yhteisön kanssa.
Onko metsien hakkuu suuri ongelma Keniassa?
Se on todella suuri ongelma, jonka taustalla on kaksi seikkaa: politiikka ja köyhyys. Hallitus antaa paljon hakkuulupia suurille metsäyhtiöille – joista osa on vaikutusvaltaisten poliitikkojen omistamia, heidän joukossaan on esimerkiksi entinen presidenttimme ja joitain ministereitä.
Suurimpia häviäjiä köyhyyden ja politiikan tuhoissa ovat alkuperäiskansat, metsissä asuvat metsästyksellä ja keräilyllä elantonsa saavat ihmiset, joiden kulttuurin perusta metsä on. Jos vatsa on tyhjä, en näe, miten voi ylläpitää kulttuuria. On pakko kaataa puita saadakseen rahaa.
Ovatko Ermis-järjestön hankkeet auttaneet metsäkadon estämisessä?
Kyllä, olemme saaneet yhteisöjä liikkeelle kartoittamaan metsiä, määrittelemään omia alueitaan ja muodostamaan verkostoja keskenään.
Myös Kenian metsäviranomaiset ovat ottaneet käyttöön meidän menetelmiämme luonnonvarojen ja kulttuurikohteiden kartoituksessa. Perinnetietoa on onnistuttu käyttämään metsienhoidossa kuntatasolla, ja jopa kansallisella tasolla, kuten metsiensuojeluohjelma REDDissä. [kansainvälinen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen tarkoitettu metsäohjelma, Reducing Emissions from Deforestation and Forest Degradation.]
Te olette kai jo käyttäneet REDDiä?
Me olemme ajaneet alkuperäiskansojen ja heidän tietämyksensä oikeuksia, mikä on keskeinen kysymys REDDissä. Jos niitä ei suojella, miksi yhteisöjen pitäisi suojella metsiä?
REDD on maailmalla saanut osakseen myös kritiikkiä esimerkiksi maakysymysten tähden. Miten olette itse suhtautuneet siihen?
Se on iso kysymys. Me aloitimme maaoikeuksista puhumisen jo kauan ennen REDDiä. Keniassa on ollut maakonflikteja paikallisyhteisöjen ja valtion välillä. Olemme tuoneet yhteen kyläläisiä, hallituksen jäseniä ja yrityksiä, ja olemme saaneet maaoikeuksiin selvyyttäkin.
Kaikki REDDin elementit eivät ole hyödyllisiä meille, mutta osa on, ja ohjelmaa voidaan seurata kylätasolla. Tämä on meille hyvä mahdollisuus, sillä järjestömme on mukana kehittämässä REDDin seurantajärjestelmiä. Yhteisöt voivat seurata esimerkiksi metsien paikallista tuhoamista paremmin kuin mihin satelliitit pystyvät.
Suurimmalla osalla kehitysmaista on historiallisia haasteita maaoikeuksissa, hallinnossa ja politiikoissa, jotka eivät vastaa paikallisia tarpeita. Keniassakin tämä on sekä metsien että maatalouden kannalta haaste, joka ulottuu aikaan ennen siirtomaakautta. Sen avaaminen on kuin Pandoran lipas: Miten voi vastata maakysymykseen, jos maa-alueella on ollut yksi kansa toisensa jälkeen? Pitäisi selvittää kuka on ollut täällä, milloin, miksi ja kuinka kauan. Ja jos puhutaan perinteisestä oikeudesta maahan, kuinka kauas katsotaan? Selvitetäänkö mihin bantukansojen vaellusaaltoon mikäkin kylä on kuulunut?
Monet maat yrittävät nyt muokata politiikkaansa paremmin paikallisoloihin sopiviksi. On pakko yrittää katsoa, mikä on mahdollista ja mikä vie maata eteenpäin.
Eli REDDiä voi soveltaa, jos yhteisöt tekevät jo valmiiksi työtä metsien hyväksi?
Juuri niin. Yhteisöjen konsultoiminen ja niiden osallistuminen on kaikki kaikessa. Metsäkato on ennen muuta poliittinen kysymys, joten osallistumista tarvitaan, kun metsäpolitiikkaa kehitetään. Olemme onnistuneet kylien kanssa tunnistamaan aukkoja vuonna 2005 säädetyssä metsälaissa, ja Suomen ulkoministeriön tuella olemme vieneet viestiä eteenpäin, kun lakia nyt arvioidaan.
Ja kun yhteisöt tulevat yhteen, ne voivat muodostaa kriittisen massan, jota hallituksenkin pitää kuunnella.
Toisaalta metsien tuhoutuminen on suuresti yhteisöjen aiheuttamaa. REDDin mukana tulevat elinkeinomahdollisuudet metsästä voivat vähentää metsiin kohdistuvaa painetta.
Mitä toivotte Cancúnin ilmastokokouksen jälkeen?
Olin itsekin Cancúnissa mukana kehittämässä REDD+ -aloitteen suojamekanismeja. Olen toiveikas, sillä nyt monet yrittävät tehdä REDDistä käytännössä toimivaa. REDDhän on vähän kuin Kioton sopimus: kansainvälinen erittäin korkean tason neuvotteluprosessi. Nyt tarvitaan käytännön todellisuuksien tuntemusta.
Keniassa esimerkiksi keräämme niin maanviljelijäyhteisöjen kuin metsissä asuvien yhteisöjen näkemyksiä siitä, mikä toimii käytännössä. Uskomme, että nämä voivat vaikuttaa seuraavaan ilmastokokoukseen, joka pidetään Etelä-Afrikassa.
Pitää vielä nähdä paljon vaivaa, että REDD voi onnistua paikallisella tasolla, ja että paikalliset yhteisöt tukevat sitä.
Millaisia innovaatiota aiot esitellä Aalto-yliopiston konferenssissa?
Energiaratkaisuja pyramidin pohjalla.
Tarkoitatko bioenergiaa?
Nimenomaan. Meidän fokuksemme on alkuperäiskansoissa ja paikallisyhteisöissä. Bioenergian käyttö ei ole heille uutta, mutta usein moderni tiede sivuuttaa heidän tietonsa. Heille on kerääntynyt suuri määrä tietoa. On hyvin harvinaista, että yhteisö muuttaisi paikasta toiseen, joten ihmiset ovat oppineet käyttämään ja hyödyntämään ympäristöään säästeliäästi.
Me dokumentoimme heidän oppejaan ja yhdistämme perinnetietoa moderniin teknologiaan.
Voitko antaa jonkun esimerkin?
Otetaan vaikka puuhiili. Se on vanhastaan käytetty energian lähde, ja ihmiset ovat oppineet säilyttämään siitä syntyvän lämpöenergian pitkään. Hiiltä ja tuhkaa voi myös käyttää puutarhassa ja jopa maidon säilömiseen, ja se on hyvää vatsallekin. Toinen esimerkki ovat biokaasut: suurin osa yhteisöistä pitää lehmiä, mutta yleensä lanta vain heitetään pelloille. Sitä voisi käyttää ensin energian kehittämiseen, ja sen jälkeen se vielä toimii lannoitteena.
Yksi hankkeemme on biomassalla toimivien uunien kehittäminen. Se on moderni elementti, jonka yritämme tuoda yhteisöihin rikkomatta kulttuuria. Kun jotkut yhteisöt alkavat käyttää uuneja, on yhä vähemmän tilanteita, jossa perheet istuisivat yhteisen tulen ympärillä. Kaikella teknologialla on siis myös negatiivisia vaikutuksia, ja niitä on pyrittävä minimoimaan.