Pakistanilaislapset pääsivät Sindhin provinssissa jatkamaan koulunkäyntiä vuoden 2011 pahojen tulvien jälkeen Britannian humanitaarisen avun turvin. Kuva: Pakistanilaislapset pääsivät Sindhin provinssissa jatkamaan koulunkäyntiä vuoden 2011 pahojen tulvien jälkeen Britannian humanitaarisen avun turvin.

Humanitaarisen avun tarve kasvaa – pysyykö järjestelmä mukana?

YK:n ensimmäisessä humanitaarisen avun huippukokouksessa annettiin paljon lupauksia, mutta rikkaimpien maiden johtajat loistivat poissaolollaan.

Teksti: Sanna Jäppinen Kuva: Vicki Francis/Department for International Development/Flickr

YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon järjesti 23.-24. toukokuuta ensimmäisen humanitaarisen avun huippukokouksen Istanbulissa. Kokouksen taustalla oli tarve uudistaa apujärjestelmää vastaamaan nykyistä maailmantilannetta: humanitaarisen avun tarpeessa arvioidaan olevan lähes 130 miljoonaa ihmistä – enemmän kuin koskaan ennen – ja vuosittain noin 60 miljoonaa ihmistä päätyy konfliktien ja muiden kriisien seurauksena pakolaisiksi.Esimerkiksi Oxfam Internationalin humanitaarisen työn johtaja Nigel Timmins listasi kokouksen alla kolme keskeistä asiaa, joihin olisi löydettävä ratkaisu: siviilejä on pystyttävä suojelemaan paremmin sodilta, pakolaisia on kyettävä auttamaan joustavammin ja vastuuta humanitaarisen avun jakamisesta on siirrettävä yhä enemmän paikallistasolle.Etukäteen monet kansainväliset humanitaariset järjestöt kritisoivat huippukokousta lähinnä näytösluonteiseksi tapahtumaksi, jolta on turha odottaa konkreettisia toimia suurten sanojen tueksi. Esimerkiksi kansainvälinen avustusjärjestö Medecins Sans Frontieres (Lääkärit ilman rajoja) ilmoitti ennen kokousta vetäytyvänsä tapahtumasta, uutisoi BBC.1500 lupausta ja globaalit valmiusjoukotKokouksen päätyttyä Ki-moon kritisoi maailman rikkaimpien maiden eli G7:n johtajien poissaoloa: ainoastaan Saksan liittokansleri Angela Merkel oli paikalla Istanbulissa, kirjoittaa ABC News.Pääsihteeri oli kuitenkin tyytyväinen siihen, että mukana olleet valtiot, järjestöt ja muut tahot antoivat yhteensä 1500 lupausta tulevista toimenpiteistä. Valtioiden välistä yhteistä loppuasiakirjaa kokouksessa ei kuitenkaan saatu aikaan.Oxfam Indian pääsihteeri Winnie Byanyiman mukaan kokouksen anti oli pitkälti se, mitä ennakolta pelättiin: valtioiden johtajat – ne jotka paikalle vaivaantuivat – välttelivät vastuunottoa, eikä esimerkiksi kansainvälisen humanitaarisen lainsäädännön tai sukupuolten välisen tasa-arvon suhteen saavutettu toivottuja tuloksia.”Onnistumisiakin tuli. Esimerkiksi Norja ja Saksa kasvattivat rahoitustaan ja Tanska uudisti humanitaarista strategiaansa, koulutukseen kiinnitettiin entistä enemmän huomiota ja paikallisille kansalaisjärjestöille päätettiin antaa enemmän rahaa ja valtaa”, Byanyima luettelee.Konkreettisiin toimiin kuuluu myös päätös perustaa niin sanotut globaalit valmiusjoukot (Partnership for Preparedness) eli uusi kumppanuusohjelma, jonka tavoitteena on valmistaa maita kohtaamaan erityisesti ilmastonmuutoksen aiheuttamia luonnonmullistuksia. Mukana ohjelmassa ovat ilmastonmuutokselle alttiimpien maiden eli niin sanotun Vulnerable Twentyn valtiovarainministerit, useita YK-järjestöjä sekä Maailmanpankki.Ohjelman ensimmäisenä tavoitteena on taata vuoteen 2020 mennessä korkean riskin maille perusvalmiudet kriisien ennaltaehkäisyyn ja niistä selviytymiseen, YK:n elintarvike ja maatalousjärjestö FAO:n sivuilla kerrotaan.KUA: Koulutushype näkyi kokouksessaSuomalaisjärjestöistä Kirkon Ulkomaanapu (KUA) oli mukana huippukokouksessa, myös valmisteluissa.”Ennakkoon olin skeptisempi, mutta loppujen lopuksi kokouksessa tehtiin paljon uusia sitoumuksia ja aloitteita. Niitä työstämällä päästään eteenpäin”, toteaa Istanbulissa ollut KUA:n toiminnanjohtaja Jouni Hemberg.KUA:n keskeinen tavoite kokouksessa oli rahoituksen lisääminen katastrofien keskellä elävien lasten ja nuorten koulutukseen, ja Hembergin mukaan koulutushype näkyi laajemminkin. Yksi merkittävä aloite oli Education Cannot Wait -rahaston perustaminen: lähitavoite on varmistaa seuraavan viiden vuoden aikana laadukas koulunkäynti yli 13 miljoonalle kriisien keskellä elävälle lapselle. Rahasto myös sitoo yhteen humanitaarista apua ja pitkäjänteisempää avustustyötä.Muun muassa Norja, Hollanti, Yhdysvallat ja Britannia lupasivat rahastolle jo varoja.”Mielestäni erityisen merkittävää on se, että myös EU lähti mukaan. Aiemmin unioni ei ole tunnustanut koulutuksen merkitystä ihmiselämää pelastavana toimintana”, Hemberg toteaa.Toisena suurena teemana Hemberg nostaa esiin yksityisen sektorin roolin humanitaarisessa työssä.”On mielenkiintoista nähdä, mitä tämä tarkoittaa käytännössä: vaikka halua yrityksissä on paljon, ei toteutus ole välttämättä helppoa. YK:ssa on nyt etsittävä keinoja yritysten mukaantuloon.”