Kuvituskuva.
Kuvituskuva Kuva: Kuvituskuva

Homoseksuaalisuus on rikos noin 70 maassa – näin lait muutetaan

Homoseksuaalisuus luokitellaan rikokseksi ainakin 68 maassa. Edistystä on tapahtunut, mutta esimerkiksi Keniassa oikeus piti voimassa homoseksuaalisuuden kieltävät lait toukokuun lopulla. Kenialainen aktivisti Njeri Gateru ja Setan pääsihteeri Kerttu Tarjamo alleviivaavat kansalaisyhteiskunnan ja oikeuslaitosten merkitystä lakien muuttamiseksi.

Teksti: Mika Niskanen Kuva: Jasmin Sessler

Sydämet särkyivät. Njeri Gateru katsoi ympärilleen ja näki ainoastaan epätoivoisia ilmeitä.

Gateru seisoi oikeussalissa Keniassa – hän oli juuri kuullut korkeimman oikeuden päätöksen, jossa linjattiin homoseksuaalisuuden olevan maassa yhä rikos.

”Emme voineet uskoa, mitä kuulimme. Pystyimme ymmärtämään sen, että olimme hävinneet tapauksen. Emme kuitenkaan pystyneet uskomaan häviämisen perusteita”, Gateru toteaa kesäkuun lopulla Helsingissä Fingon jäsenjärjestön Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiön (KIOS) järjestämällä vierailulla.

Gateru on koulutukseltaan juristi ja työskentelee Keniassa toiminnanjohtajana National Gay & Lesbian Human Rights Commission (NGHLRC) -järjestössä, jota hän on ollut myös perustamassa. Järjestö vaati kolmen muun järjestön kanssa homoseksuaalisuuden kieltävien lain kumoamista perustuslain vastaisina vuonna 2016.

Nyt toukokuussa Keniassa High Court, eli paikallinen käräjäoikeutta vastaava taho päätti pitää lait voimassa. Se perusteli kielteistä päätöstään esimerkiksi sillä, etteivät lait sen mukaan yksilöi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä, ja etteivät vetoomuksen esittäjät esittäneet näyttöä oikeuksien rikkomisesta.

Gateru kertoo, että yhteisö suri järkyttyneenä päätöstä yhden tunnin ajan. Pian alkoi kuitenkin tapahtua ihmeellisiä asioita.

Ihmisoikeuksia ei kunnioiteta

Homoseksuaalisuus on kriminalisoitu ainakin 68 maassa, selviää International Lesbian, Gay, Bisexual, Trans and Intersex Association ILGA:n ja Human Right Watchin tiedoista. Tämän lisäksi kahdessa maassa on olemassa rangaistuskäytäntöjä, vaikka samaa sukupuolta olevien suhteita ei ole kriminalisoitu.

Kuolemantuomio on ILGA:n raportin mukaan voimassa kuudessa maassa, ja lisäksi se on mahdollinen viidessä muussa maassa. Vankeustuomiot ovat yleisempiä – esimerkiksi Keniassa samaa sukupuolta olevien suhteesta voi saada 14 vuotta vankeutta.

”Kriminalisoinnit ovat usein sellaisissa maissa, joissa oikeusvaltio on heikko ja ihmisoikeuksia ei kunnioiteta tai edistetä kovinkaan vahvasti”, toteaa Setan pääsihteeri Kerttu Tarjamo.

Kehitystä on kuitenkin tapahtunut pitkällä aikavälillä ja myös viime aikoina: Angola luopui homouden kriminalisoinnista tammikuussa ja Botswana puolestaan laillisti samaa sukupuolta olevien suhteet kesäkuussa. Toisaalta Burundi ja Tšad ovat vastikään kieltäneet homoseksuaalisuuden laissa.

,

Njeri Gateru vieraili Fingossa.

Kuva:

Mika Niskanen

,

Väkivaltaa, uhkailua ja kiristystä

Esimerkiksi Keniassa lait johtavat harvoin tuomioihin, sillä ne edellyttävät vahvoja todisteita seksiaktista. Lain nojalla tehdään kuitenkin pidätyksiä: The Guardian -lehden mukaan Keniassa pidätettiin 534 ihmistä suhteista samaa sukupuolta olevien kanssa vuosina 2013–2017.

Gateru kertoo, että Keniassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt kohtaavat esimerkiksi väkivaltaa, uhkailua ja kiristystä lakien takia. Hän kuvailee lakien luovan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä ihmisten silmissä kuvan rikollisina.

”On lukemattomia tapauksia, joissa ihmiset ovat saaneet potkut, häädön tai heiltä on esimerkiksi peruttu perintö”, Gateru avaa.

Gateru on kertonut Kenian sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen tilanteesta laajasti julkisuudessa. Hän on esimerkiksi kertonut tapauksesta, jossa isä järjesti tyttärensä raiskauksen ja toisesta tapauksesta, jossa isä vei poikansa poliisien hakattavaksi.

Samanlaisia tapauksia on lukemattomia lisää. Homoseksuaalisuuden kieltävät lait luovat ja lisäävät vähemmistöjen kohtaamaa väkivaltaa, syrjintää sekä ylipäänsä epäoikeudenmukaisuuksia, mutta miten ne saisi kumottua?

,

Njeri Gateru vieraili Fingossa.

Kuva:

Mika Niskanen

,

”On monia reittejä”

Toimiva oikeuslaitos ja vapaa, vahva kansalaisyhteiskunta ovat tärkeitä tekijöitä lakien kumoamisessa, linjaavat sekä Gateru että Setan Kerttu Tarjamo.

”Maassa tulee olla toimiva oikeuslaitos, joka on riippumaton ja pohtii asioita ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien näkökulmasta. Toinen on se, että kansalaisyhteiskunnassa on toimijoita, jotka pystyvät paikallisesti nostamaan asian esille ja käymään taistelua oikeuslaitoksen kautta. Joskus muutos voi tapahtua poliittisen tien kautta ja joskus tuomioistuimen kautta”, Tarjamo kuvailee.

Gaterun mukaan Keniassa vuonna 2010 uudistettu perustuslaki on antanut mahdollisuuksia oikeudenkäyntiin – laissa taataan yhtäläiset oikeudet kaikille kenialaisille. Gaterun järjestö NGHLRC onkin käynyt useita oikeustaisteluita: toukokuun tappion lisäksi on saavutettu myös positiivista muutosta.

Monissa muissa homoseksuaalisuuden kriminalisoivissa maissa yhteiskunta lakien kumoamista ei voi yrittää oikeuslaitoksen kautta ja kansalaisyhteiskunnan tila on rajoitetumpi.

Hiljaisuus vahvistaa epäoikeudenmukaisuutta

Gateru muistuttaa, että lakimiesten lisäksi myös muu ammattimainen työskentely yhteiskunnan eri osa-alueilla on tärkeää. Hän nostaa esimerkkeinä viestinnän ja kampanjoinnin.

”Niiden avulla ihmiset oppivat käsittämään paremmin, mitä yhteiskunnassa käytävään keskusteluun liittyy”, hän sanoo.

Keniassa Gateru näkee isoimpana ongelmana sen, ettei maassa ole poliittista tahtoa lakien muuttamiseksi. Maan presidentti on sanonut julkisuudessa, ettei homoseksuaalisuus ole Keniassa ongelma.

”Me huudamme, että lopettakaa meidän tappaminen, raiskaaminen, vahingoittaminen ja lakatkaa viemästä ihmisyytemme. Presidentin ja poliittisen eliitin on kuitenkin helppo käyttäytyä kuin mitään ei tapahtuisi ja olla hiljaa”, Gateru sanoo.

,

Njeri Gateru vieraili Fingossa.

Kuva:

Mika Niskanen

,

Vähemmistöjen puolesta tulee taistella

Toukokuisen päätöksen jälkeen ihmiset eivät olleet hiljaa. Gateru kertoo, että asioita alkoi tapahtua jo vuorokauden sisällä sen jälkeen, kun oikeus julisti päätöksensä.

Sellaiset ihmiset, jotka eivät itse kuulu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kokivat Gaterun mukaan tarvetta puhua epäoikeudenmukaisesta päätöksestä. Tosin päätöksen jälkeen nähtiin aluksi myös piikki seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvassa väkivallassa. Niin tapahtuu Gaterun mukaan aina.

Samalla suuri määrä ihmisiä koki kuitenkin päätöksen epäoikeudenmukaiseksi. Gateru kertoo, että sosiaalinen media liekehti: toimittajat, tutkijat ja myös Nairobin naisten edustaja Esther Passaris tuomitsi päätöksen Twitterissä – hän ei ole Gaterun mukaan aikaisemmin ottanut julkisesti kantaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen puolesta. Ihmiset myös soittivat järjestölle ja pyysivät heitä valittamaan tuomiosta.

”Yksi opiskeleva, nuori pariskunta halusi lahjoittaa säästönsä meille. He sanoivat, ettei heillä ole paljoa rahaa, mutta he halusivat tukea työtämme. Se oli uskomatonta”, Gateru kuvailee.

Juuri tällainen asenne on Gaterun mukaan tärkeää, jotta myös lait saadaan muutettua. On elintärkeää, että myös muut kuin vähemmistöt itse taistelevat ihmisoikeuksien puolesta.

”Aina, kun ihmiset eivät puhu vähemmistöjen puolesta, vähemmistöjä vahingoitetaan. Niin korkeimman oikeuden tuomarit tekivät – tehdessään tämän päätöksen he päättivät olla hiljaa. He sanoivat, etteivät he näe meitä, etteivät he näe, miten me kärsimme”, Gateru sanoo.

,

Mitä suomalaiset järjestöt voivat tehdä?

Setan pääsihteeri Kerttu Tarjamo kertoo, että myös suomalaiset järjestöt voivat tehdä paljon tilanteen parantamiseksi eteen. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien tilanteesta homoseksuaalisuuden kriminalisoineissa maissa voi esimerkiksi etsiä ja levittää tietoa.

Tarjamo pyytää suomalaisia kehitysjärjestöjä myös miettimään, nouseeko sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asema esiin jonkin oman työn teeman – esimerkiksi tasa-arvon tai seksuaali- ja lisääntymisterveyden – kautta, ja onko siten mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä. Sateenkaarijärjestöjen strategiana on Tarjamon mukaan usein etsiä liittolaisia muista yhteiskunnan toimijoista.

”Olisi tärkeä myös arvioida yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon tilaa omassa järjestössä, kehittää sitä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt huomioiden”, Tarjamo sanoo.

Tarjamo sanoo, että afrikkalaisen homofobian takana on paitsi kolonialismin aikainen lainsäädäntö niin myös länsimaisten, uskonnollisten fundamentalistien aktiivinen toiminta.

”Vähimmäisvaatimus on se, ettei toiminta millään tavalla aiheuta harmia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluville tai sateenkaarijärjestöille”, Tarjamo sanoo ja muistuttaa, että toiminnan tulee perustua paikallisten toimijoiden kuuntelemiseen.

Korjattu 19.8. kello 9.30: Korjattu virheellinen tieto, että korkein oikeus teki päätöksen.