Läpinäkymättömyyttä ja epäilyksiä hätäavun väärinkäytöksistä. Apua ei anneta niille, jotka eniten sitä tarvitsisivat. Avustusjärjestöt eivät suojele hädänalaisia ihmisiä, vaan antavat mieluummin materiaa.Siinä kitkeriä syytöksiä, joita YK on kerännyt humanitaarisen avun vastaanottaja-alueilta Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta marraskuun ja helmikuun välisenä aikana.Suorasanainen tutkimusraportti julkaistiin maaliskuussa, ja sen ja muiden alueellisten konsultaatioiden on tarkoitus herättää keskustelua ennen toukokuussa 2016 Istanbulissa järjestettävää Humanitaarisen avun huippukokousta.Humanitaarista apua annetaan enemmän kuin koskaan, ja vuonna 2013 kaikkien OECD-maiden antama hätäapu oli reilut kymmenen miljardia dollaria. Raportissa puhutaan ”humanitaarisesta systeemistä” eli koko siitä koneistosta, jolla nämä resurssit viedään perille hätäalueille.Systeemiin kuuluu valtioita, paikallisia ja kansainvälisiä kansalaisjärjestöjä sekä YK. Tämä koneisto ei vastaajien mukaan toimi kunnolla, ja sen tulisi muuttua erityisesti paikalliseen suuntaan: kansallista vastuuta aputoimista tulisi painottaa ja paikallisten toimijoiden toimintakykyä vahvistaa.Kansainvälinen koneisto kärsii vastaanottajamaiden ihmisten mukaan byrokratiasta ja monenmoisista esteistä, joiden tähden avunantajat eivät pääse auttamaan kaikkein hädänalaisimpia ihmisiä kaikkein vaikeimpiin paikkoihin.MSF: Keskitytään helppoihin paikkoihin, karataan kriisipesäkkeistäSamansuuntaista kritiikkiä antoi viime kesänä myös kansainvälinen Lääkärit ilman rajoja -järjestö (Medecins sans frontieres, MSF).MSF:n ”Where Is Everyone?” -raportin mukaan kansalaisjärjestöjen ja erityisesti YK:n riskinsietokyky on alhainen, joten usein YK-järjestöt lähtevät kriisialueilta pois ensimmäisten joukossa, kun tilanteet kärjistyvät. Ne eivät myöskään pysty toimimaan tehokkaasti alueilla, joissa apua eniten tarvittaisiin – siitäkin huolimatta, että YK-järjestöt ovat usein päävastuussa avun perille viemisestä.Molempien raporttien mukaan YK onkin keskeinen tekijä hätäapujärjestelmän heikkoon toimivuuteen.Humanitaarisen systeemin heikon toimintakyvyn johdosta monet hädänalaiset ihmiset jäävät ilman apua.MSF:n raportti perustuu tutkimuksiin Keski-Afrikan tasavallassa, Kongon demokraattisessa tasavallassa, Sudanissa ja Syyriassa. Sen mukaan humanitaarinen apu tulee yleensä paikalle liian hitaasti: apuohjelman suunnittelusta toteutukseen kestää helposti kolme kuukautta, mitä ei MSF:n mukaan oikein voi enää kutsua nopeaksi reagoinniksi ihmisten hätään.Akuuteissa hätätilanteissa, kun apua eniten tarvitaan, kansainväliset työntekijät evakuoidaan paikalta pikaisesti ja ohjelmat vedetän alas. Jotkut humanitaariset järjestöt odottavat, että akuutti kriisi menee ohi, ja jatkavat sitten omia pitkän aikavälin ohjelmiaan. Monet auttajat keskittyvät niihin ihmisryhmiin, joiden luokse pääsee helpoiten.Paikalliset auttavat tehokkaasti, mutta heikoin resursseinMonet avunantajat toimivat MSF:n mukaan omia riskejään minimoidakseen jo nyt niin kuin Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä toivotaan: paikallisten järjestöjen ja hallitusten kautta.Yleisenä ongelmana on, että näiltä usein heikoilla ja vähäisillä voimavaroilla toimivilta järjestöiltä ja viranomaisilta odotetaan liikaa. Joillain alueilla paikallisten järjestöjen ja viranomaisten toimintaa haittaa sekin, ettei niitä pidetä kovin neutraaleina.Silti esimerkiksi Jordaniassa monet tehokkaimmista ohjelmista ovat olleet MSF:n mukaan pienten paikallisten järjestöjen ohjelmia. Ne ovat yleensä keskittyneet ihmisten auttamiseen YK-johtoisen apujärjestelmän ulkopuolella, sillä niiden resurssit eivät ole riittäneet YK-kokouksissa istumiseen ja raportointiin.MSF:n mielestä ”humanitaarinen systeemi” ei ole kuitenkaan täysin epäonnistunut. Apujärjestelmä voi toimia tehokkaasti ja auttaa suurta määrää ihmisiä – silloin kun se on riittävän helppoa. Akuuteissa hätätilanteissa avusta on hyötyä, muttei aina niille ihmisille, jotka on hankala saavuttaa.MSF: Where is everyone?World Humanitarian Summit Regional Consultation for the Middle East and North Africa (pdf)
Hätäapua arvostellaan riskien liiallisesta välttelystä
Kansainvälinen yhteisö ei saa apua perille niille ihmisille, jota sitä eniten tarvitsevat, sanovat Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän ihmiset YK:n tuoreessa selvityksessä. Myös Lääkärit ilman rajoja antaa tiukkaa kritiikkiä riskejä kaihtavalle apujärjestelmälle, erityisesti YK:lle.
Teksti: Esa Salminen Kuva: Albert Gonzalez Farran