Nokian tehdas Nokia Telecom -vapaatuotantoalueella Intian Sriperumbudurissa. Kuva: Nokian tehdas Nokia Telecom -vapaatuotantoalueella Intian Sriperumbudurissa.

Harjoittelijat ja vuokratyöläiset tekevät Nokian puhelimet Intiassa

Finnwatchin tutkimuksen mukaan palkat eivät riitä kunnon elämiseen Intian elektroniikkatehtailla. Parannusta on kuitenkin järjestäytymisen kautta tullut.

Teksti: Esa Salminen

Epävarmat työsuhteet ja toimeentuloon riittämättömät palkat ovat arkipäivää Intian elektroniikkateollisuudessa, selviää Finnwatchin eilen julkaistusta tutkimuksesta, jossa selvitettiin työoloja ja palkkoja Nokian ja sen alihankkijoiden tehtaissa.
Nokian yli 11 000 työntekijän Chennain-tehdas on yhtiön suurin. Siellä tehdään Finnwatchin tutkijan Päivi Pöyhösen mukaan 300 000 puhelinta päivässä. Samalla tai viereisillä vapaatuotantoalueilla sijaitsevat Salcomp ja Flextronics valmistavat Nokialle latureita. Foxconn valmistaa matkapuhelimien kuoria.
Suurin osa tutkittujen tehtaiden työntekijöistä on harjoittelijoita tai vuokratyövoimaa — ja silmiinpistävän nuorta: keski-ikä yltää vain 22 vuoteen. Työntekijät valittelivatkin Pöyhöselle Intiassa, että työnsaanti vaikeutuu 26—27-vuotiaana. Monien naisten mukaan naimisiinmeno ja perheellistyminen katkaisevat helposti työuran, sillä vuorotyö, pieni palkka ja perhe eivät nivoudu helposti yhteen.
Minimipalkka ei riitä elämiseen
Kansalaisjärjestöjen Aasian pohjapalkka -aloitteen mukaan elämiseen riittävä palkka Intiassa olisi toukokuussa ollut noin 130 euroa kuussa.
Suurin osa Finnwatchin tutkimien tehtaiden työntekijöistä saa tätä pienempää peruspalkkaa. Paras palkanmaksaja on Nokia, jonka vakituiset työntekijät tienaavat enimmillään noin 190 euroa kuussa. Nokian vuokratyöntekijät ansaitsevat kuusipäiväistä työviikkoa tehden noin 70 euroa kuussa. Se on neljänneksen yli laillisen minimipalkan.
Nokialla neljä vuotta työskennelleet ja Foxconnilla kahdesta kolmeen vuotta työskennelleet pääsivät järjestöjen suosittelemaan 130 euron minimitasoon. Säällisen palkan puutteessa monet säästävät esimerkiksi asumiskustannuksissa: Päivi Pöyhönen vieraili 25 naisen huoneessa, jossa nukuttiin vuoroissa — työvuorojen mukaan.
Nokian eettisestä tuotannosta vastaava johtaja Miia Hapuoja muistutti Finnwatchin tutkimuksen julkistustilaisuudessa, että Aasian pohjapalkka on laskettu pääkaupunki Delhin hintatason mukaan, ja se on selvästi korkeampi kuin Chennaissa. Nokialla on Hapuojan mukaan käynnissä myös oma hankkeensa elämiseen riittävän palkan laskemiseksi, mikä saattaa tuoda helpotusta työntekijöiden toiveisiin.
Tyytymättömät työntekijät ovat järjestäneet Nokian ja Foxconnin Chennain-tehtaissa työtaisteluja ja lakkoja, joista viimeisin koski Foxconnia lokakuussa 2010. Lakon seurauksena 300 työntekijää pidätettiin ja vangittiin. Nokia ja Foxconn ovat hyväksyneet työntekijöiden järjestäytymisen ja ammattiyhdistykset Intian-tehtaillaan. Nokian tehtaan liittoon kuuluu yli 5000 jäsentä.
Palkat ovatkin nousseet merkittävästi (jopa 70—80 prosenttia) järjestäytymisen myötä. Nokian omat työntekijät saavat myös ilmaisen kuljetuksen, ruoan, työterveyshuollon sekä lastenhoitopalvelun.
Roikotetaan harjoittelijoina
Työntekijät tulevat tutkituissa tehtaissa töihin harjoittelujakson kautta. Se kestää kauan: Finnwatchin selvityksen mukaan usein 15 kuukautta tai enemmän.
Ensimmäistä palkankorotusta saa odottaa vakinaistamiseen asti, eikä siitä ole takeita. Miia Hapuojan mukaan yrityksen tavoite on, että kaikki harjoittelijat työllistyisivät Nokialle, mutta tarkkoja lukuja siitä kuinka suuri osa vakinaistetaan hänellä ei ollut antaa.
Hapuojan mukaan Intiassa elää nyt ensimmäinen ”high tech -sukupolvi”, eikä ole mahdotonta, etteikö harjoittelujakso lyhentyisi, kun työelämätaidot ajan mittaan kasvavat.
Vuokratyöntekijöiden käyttö on Hapuojan mukaan alalla Intiassa yleistä, sillä vuodenaikojen mukaan teollisuudessa on voimakkaat kausivaihtelut.
”Vuoden lopussa tarvitaan enemmän väkeä kuin vuoden alussa, koska silloin valmistetaan joulunajan tuotteet. Silloin kaikki koneet käyvät täysillä”, hän kuvaa.