Yritysvastuun merkitystä Etelän maiden kehitykseen oli pohtimassa ILOn Kari Tapiola (vas.) Kuva: Yritysvastuun merkitystä Etelän maiden kehitykseen oli pohtimassa ILOn Kari Tapiola (vas.)

Eettinen foorumi: Vastuu kehityksestä on sekä valtiovallalla että yrityksillä

Mikä on kansainvälisen yritystoiminnan ja yhteiskuntavastuun rooli Etelän köyhissä valtioissa? pohdittiin Eettisen foorumin keskustelutilaisuudessa.

Teksti: Lauri Haapanen Kuva: Lauri Haapanen

Kansainvälistymisen myötä monilla suomalaisyrityksillä on toimintaa myös kehitysmaissa.
”Pääsääntöisesti tuotantoon ja palveluihin ulkomailla sijoittava yritys hyödyttää kyseisen maan kasvua, ellei kyse sitten ole puhtaasti ryöstöviljelystä”, totesi kansainvälisen työjärjestö ILOn toimitusjohtaja Kari Tapiola 29. syyskuuta Helsingin Lasipalatsissa käydyssä keskustelutilaisuudessa ”Suomalaisyritykset köyhässä Etelässä”.
”Ja henkilökohtaisesti minua eivät ole häirinneet edes [yritystoimintaa tukevat] verohelpotukset ynnä muut, jos ne ovat ylimenokauden etuja, joilla sitoutetaan yritys jäämään maahan.”
Näillä sanoin Tapiola tuli esitelleeksi Eettisen foorumin keskustelutilaisuutta määritelleen pohjavireen: yritystoiminta ja ulkomaiset investoinnit ovat yksi köyhien maiden kehityksen keskeinen edellytys.
Muita keskustelijoita olivat Elinkeinoelämän keskusliiton PK-johtaja Pentti Mäkinen, suomalaisyritysten kansainvälistymistä edistävän Finpron senior advisor Tapani Kaskeala, Nokia-johtaja Ilkka Lakaniemi, Suomen Amnestyn toiminnanjohtaja Frank Johansson sekä ulkoministeriön alivaltiosihteeri Ritva Koukku-Ronde. Puhetta johti Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes.
Korruptio estää kehityksen
Keskustelu kohdistui heti alusta lähtien vahvasti kohdemaan hallintoon: jotta köyhään Etelään suuntautuva yritystoiminta ja investoinnit johtavat kestävään kehitykseen, kyseisen maan hallituksella tulee olla aito tahto kansalaistensa hyvinvoinnin huolehtimisesta.
”Tämä tahtotaso on lisääntynyt viimeksi kuluneen 20 vuoden aikana aika rajusti, ja hyvin harva maa ilkeää enää nykypäivänä sanoa, että lapsityövoima, pakkotyö tai syrjintä olisivat väistämättömiä, perinteiseen kulttuuriin kuuluvia asioita”, ILOn Kari Tapiola kertoi.
Hänen mukaansa kapasiteetti ja kyky työntekijöiden oikeuksia puolustavien sääntöjen noudattamiseen ei kuitenkaan ole noussut tahdon kanssa samaa tahtia. Siksi ongelmansa avoimesti tunnustavia valtioita ei pidä Tapiolan mielestä rangaista esimerkiksi pakotteilla vaan päinvastoin auttaa.
Keskustelijat kuitenkin myönsivät, että on myös valtioita, joiden hallintoa riivaa korruptio ja joilla ei ole edes pyrkimystä toteuttaa maansa lakeja.
”Yritysten kannalta on vaikea kysymys, jos paikallishallinto ja viranomaiset eivät toimi tasapuolisesti ja jättävät kansainväliset periaatteet vain hurskaiksi tavoitteiksi”, totesi EK:n Pentti Mäkinen.
Tällaisten maiden kohdalla liiallinen panostus yritysten omaan vastuunottoon voi pahimmilaan jopa heikentää maan oman hallinnon vastuullisuutta, keskustelijat otaksuivat.
Amnestyn Frank Johansson halusi tuoda konsensus-hakuiseen keskusteluun vastakkaisia näkökulmia ja olla myös ”hieman provokatiivinen”.
Hän herätteli pohtimaan, mitä korruptiokeskustelussa taajaan toisteltu sanapari ”hyvä hallinto” lopulta tarkoittaa.
”Tarkoitammeko sillä sellaisia järjestelmiä, joissa länsimaiset yritykset pystyvät toimimaan haluamallaan tavalla ymmärtämättä paikallisia tapoja”, hän kysyi.
”Jos me vaihdamme yrityksen näkökulman kehitysmaan kansalaisen näkökulmaan, niin saatamme lähestyä hyvää hallintoa ihan eri tavalla. Tämä on hyvä pitää mielessä.”
Vastuu rajoittuu omaan etuun
Amnestyn Johansson käänsi keskustelun painopistettä kohdemaan heikosta hallinnosta vahvemmin yritysvastuuseen.
Hän kertoi, että kun Amnesty 1990-luvulla alkoi käydä vuoropuhelua yritysten ja etujärjestöjen kanssa yhteiskuntavastuusta ja oli perustamassa Eettistä foorumia, ajatuksena oli, että ”yritys voi tehdä hyvää, yrityksen tulee tehdä hyvää ja itse asiassa yritykselle on kannattavaa tehdä hyvää.”
”Noin kymmenen vuotta tätä keskustelua käytiin, ja sitten me vetäydyimme. Ihan suoraan siitä syystä, että me näimme, että siitä ei ollut minkäänlaista hyötyä”, Johansson sanoi.
”Yritykset eivät luoneet eettisiä ohjeistuksiaan todellisesta vakaumuksesta vaan yhdysvaltalaisten eläkesäätiöiden vaatimuksesta, jotka edellyttivät, että jotkut eettiset säädökset pitää olla olemassa, jotta näihin yrityksiin investoidaan.”
Myös ILOn Tapiola kertoi havainneensa, että yritykset mielellään ymmärtävät velvoitteensa ”puhtaasti itselleen sopivalla tavalla”.
”Lastentarhojen, koulujen ja paikallisten yhteisöjen avustaminen näyttää olevan helpommin omaksuttavissa kuin esimerkiksi yhteistoiminnan tai neuvottelusuhteiden kehittäminen työntekijöiden edustajien kanssa.”
Kv-tuomioistuin yrityksille?
Voisiko ratkaisu yritysten rikkeisiin tai vastuunpakoiluun sitten olla kansainvälinen tuomioistuin, jonne yrityksiä voitaisiin tuoda kuultaviksi?
Keskustelijat eivät ennustaneet tai liiemmin edes toivoneet tällaista oikeudenjakoelintä. Sen ongelmaksi nähtiin muun muassa se, kenen laatimia sääntöjä se noudattaisi, kuka sitä valvoisi ja miten seuraukset pantaisiin täytäntöön.
”Vapaassa taloudessa olisi vaikea luoda kattavaa ja uskottavaa järjestelmää, jossa ei olisi vapaamatkustajia, jotka hyödyntäisivät isäntävaltioiden sitoutumattomuutta näiden toimintaperiaatteiden ja säännösten noudattamiseen käytännössä”, EK:n Mäkinen arvioi.
Hänen mielestään julkisuus ja esimerkiksi internet antavat kansalaisille uuden tavan valvoa yritysten toimien läpinäkyvyyttä ja ohjata kulutuspäätöksiä sen mukaisesti.
Finpron Kaskeala oli samoilla linjoilla arvioidessaan sitä, millä tavalla yritysvastuun merkitys yrityksille on vuosikymmenien saatossa muuttunut: Vastuullisesta toiminnasta on tullut ennemminkin kilpailuetu kuin riskienhallintaa.
”Aikaisemmin välteltiin riskejä toimimalla eettisesti, tänä päivänä eettisyys on kilpailuetu, jolla ajetaan etumatkaa esimerkiksi kiinalaisiin yrityksiin.”
Keskustelutilaisuudessa kävi selväksi, että vastuuta tulee ottaa sekä yritysten että Etelän maiden. Mutta miten vastuunjako käytännössä toteutetaan, ei odotetusti selvinnyt.
”Kuten olemme huomanneet, helppoja vastauksia ei tähän asiaan ole olemassa. Tärkeää kuitenkin on, että niitä koitetaan yhdessä pohtia”, puhetta johtanut Suvi-Anne Siimes päätti parituntisen keskustelutilaisuuden.
Eettinen foorumi on vuonna 2001 yhteistyöverkosto, joka yhdistää yhteiskunnan eri tahoja keskustelemaan yritysetiikasta ja yhteiskuntavastuusta.