Kosovon sodan aikana Feride Rushiti, vastavalmistunut lääkäri, auttoi vapaaehtoisena pakolaisia Albanian puolella rajaa. “Pakolaisten kauhistuttavat kokemukset muuttivat täysin elämäni suunnan. Päätin ryhtyä tukemaan kidutuksen ja raiskausten uhreja ja puolustaa heidän asemaansa yhteiskunnassa”, Rushiti kertoo.
”Kuultuani näiden naisten, miesten ja lasten kärsimyksistä, tunsin, että velvollisuuteni oli luoda hyväksyvä ja parantava tila sodan uhreille, joiden ahdinkoa sodan jälkeen vielä lisäsi seksuaaliseen väkivaltaan liittyvä häpeän leima.”
Sodan jälkeen Rushiti perusti Kosova Rehabilitation Centre for Torture Victims -järjestön, jonka tarkoitus oli aluksi tarjota hoitoa, psykososiaalista tukea ja kuntoutusta sodan uhreille sekä edistää heidän oikeuksiaan yhteiskunnassa.
”Suurimpia saavutuksiamme on se, kun Kosovon parlamentti tunnusti sodan aikana seksuaalisen ja sukupuolittuneen väkivallan uhriksi joutuneiden oikeudellisen aseman vuonna 2014”, Rushiti kertoo.
Sinnikkään vaikuttamistyön tuloksena Kosovon hallituksen alainen komissio myönsi lopulta sodan aikana seksuaalista väkivaltaa kokeneille ihmisille kuukausittaisen rahallisen tuen vuonna 2017.
”Naispuolisena kansalaisvaikuttajana erittäin miesvaltaisessa yhteiskunnassa kohtasin matkan varrella monia haasteita. Minut sivuutettiin, minua painostettiin lopettamaan ja minua jopa uhkailtiin”, Rushiti kertoo.
Koska seksuaalinen väkivalta oli Kosovossa niin vahva tabu, uhrit eivät uskaltaneet tulla avun piiriin ja heidän perheensä jopa kielsivät avun hakemisen välttääkseen häpeän. ”Poliittisen vaikuttamistyön lisäksi meidän työllemme on keskeistä yhteiskunnan asenneilmapiiriin vaikuttaminen, jotta uhrit uskaltaisivat ottaa apua vastaan”, Rushiti jatkaa.
Nykyisin Rushitin luotsaaman järjestön toimenkuva on laajentunut tukemaan muitakin väkivallan uhreja sekä haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä, kuten pakolaisia, turvapaikanhakijoita ja paluumuuttajia sekä edistämään heidän oikeuksiaan. Diakonissalaitos tukee Kosova Rehabilitation Centre for Torture Victims -järjestöä tässä työssä.
”Ihmisoikeusaktivistin työ on saanut minut löytämään sisältäni voimaa, jota en tiennyt minulla olevankaan. Koen, että painajaismaisista tilanteista selviytyneiden ihmisten elämäntarinoiden kuuleminen velvoittaa minua edistämään heidän oikeuksiaan yhteiskunnassa”, Rushiti toteaa.