Vihreä talous syytettynä

Vihreä talous, vihreä kasvu, kestävä talous vai solidaarisuustalous? Green economy vai greed economy? Rakkaalla – tai ei niin rakkaalla lapsella on monta nimeä ja puolestapuhujaa.

Teksti: Henna Hakkarainen

Vihreästä taloudesta kiisteltiin kesällä YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa ja sen yhteydessä järjestetyssä kansanliikkeiden Peoples Forumissa Brasilian Rio de Janeirossa. Jyrkimmät tuomiot tulivat Etelän kansalaisliikkeiltä ja kansalaisyhteiskunnan edustajilta, kun taas vahvimmin vihreää taloutta ajoi EU.
Keskustelua jatketaan nyt järjestövoimin syksynharmaassa Helsingissä Kepan ja Siemenpuu-säätiön järjestämässä Post Rio +20 -tilaisuudessa 27. syyskuuta. Tarkoituksena on pohtia, miten ympäristö-, demokratia- ja kehitysnäkökulmat sekä Etelän kansalaisyhteiskuntien ääni saadaan kuuluville keskustelussa vihreästä taloudesta.
***
Mistä vihreää taloutta sitten oikein syytetään? Hyvä kattaus vihreän talouden kipupisteistä saatiin järjestöjen Rio+20:n tuloksia ruotineessa tilaisuudessa syyskuun puolivälissä:
Syyte nro 1: Vihreä talous tarkoittaa mitä vaan
Vihreä talous näyttää tarkoittavan tilanteesta riippuen juuri sitä, mitä käsitteen käyttäjä haluaa sen tarkoittavan. Vihreä talous voittaa sekavuudessaan jopa kestävän kehityksen, totesi kansalaisjärjestöjä Suomen virallisessa delegaatiossa Riossa edustanut Jouni Nissinen Suomen luonnonsuojeluliitosta (SLL). Esimerkiksi kaikki luonnonvarasektorin toiminta voidaan lukea vihreäksi taloudeksi seurauksista välittämättä. Siemenpuu-säätiötä edustavan Peter Kurian mukaan käsitteellä perustellaan kehitysmaiden luonnonvarojen hyödyntämistä.
Syyte nro 2: Vihreä talous kaupallistaa luonnon
Vihreän talouden ongelmana on luonnonvarojen yksityistäminen ja luonnon määritteleminen talouden käsittein, totesi Siemenpuun Ruby van der Wekken. Van der Wekken tarjosi tilalle solidaarisuustaloutta, jossa ihminen ja luonto nostetaan etusijalle, eivätkä luonnonvarat palvele markkinoita vaan ihmisten hyvinvointia.
Syyte nro 3: Vihreän talouden markkinamekanismit polkevat paikallisten oikeuksia
Maattomien ystävien Otto Bruunin mukaan empiiriset tapaukset Etelästä kertovat siitä, miten metsien suojeluun tähtäävä REDD-mekanismin ja muiden vastaavien pilottien seurauksena paikalliset ihmiset ovat joutuneet eroon luonnonvaroistaan.
”Miksi tuomitaan heti taloudelliset instrumentit?”, kysyi ympäristöministeriön kansainvälisten asioiden johtaja Jukka Uosukainen. Hänen mukaansa on selvää, ettei REDD toimi, jos maanomistusoikeudet eivät ole kunnossa. REDD-mekanismilla on saatu hänen mukaansa metsät kasvamaan, vältetty korruptiota ja tarjottu rahoitusta sellaisille Afrikan maille, jotka muuten jäävät monien rahoitusinstrumenttien ulkopuolelle.
Syyte nro 4: Suuryritysten vaikutusvallan kasvu YK-järjestelmässä estää aidosti kestävät ratkaisut
Yrityksillä on aiempaa enemmän valtaa YK:ssa, eivätkä ne ota vastuuta kestävästä kehityksestä. SLL:n Jouni Nissisen mukaan raha antaa yrityksille valtaa ja samalla niiden toiminta on kaukana vastuullisesta: kansainväliset yritykset kilpailuttavat kehitysmaita toisiaan vastaan, kiertävät veroja ja välttelevät sitovia sääntöjä.
Kestävän kehityksen suurlähettiläs Tarja Reponen kiisti sen, että yritykset pääsisivät vaikuttamaan merkittävästi maiden kantoihin neuvotteluissa. Hänen mukaansa yksityisellä sektorilla on samanlaisia vaikeuksia päästä mukaan YK-prosessiin kuin kansalaisjärjestöillä. Jukka Uosukainen puolestaan totesi monien yritysten toimivan vastuullisesti ja ajavan sitovia yritysvastuusääntöjä.
Syyte nro 5: EU puhuu vihreästä taloudesta kahdella hatulla
EU puhuu vihreästä taloudesta ja neuvottelee samaan aikaan Etelässä sellaisia sopimuksia, jotka heikentävät ihmisten oikeuksia omiin luonnonvaroihinsa, sanoi Otto Bruun. YK-liiton Jenni Kauppila taas nosti esille, kuinka EU:n uskottavuus kärsii siitä, ettei se itse ole onnistunut näyttämään esimerkkiä ja laittamaan ympäristöasioitaan kuntoon.
Syyte nro 6: Vihreä talous oli EU:n epäonnistunut markkinointiyritys
Vihreän talouden kylmä vastaanotto Riossa johtui EU:n epäonnistuneesta yrityksestä kaupata käsitteen avulla omaa ympäristöajatteluaan muille, analysoi lopputulosta Juha Ruippo Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitosta. ”Viesti ei mennyt läpi”, Ruippo totesi.
Suurlähettiläs Tarja Reponen ei allekirjoittanut sitä, että vihreä talous olisi saanut kokouksessa täystyrmäyksen. Hänen mukaansa vihreä talous ja köyhyyden poistaminen onnistuttiin vihdoin sitomaan yhteen ja asioita saatiin muutenkin eteenpäin.
***
Vihreän talouden puolustajat eivät takuulla ole heittämässä kirvestä kaivoon Rio+20:n takaiskuista huolimatta. Järjestöjen tehtävänä on nyt avata Pohjoisen keskustelua Etelän äänille ja muistuttaa, ettei kestävän tuotannon ja kulutuksen edistäminen saa olla ristiriidassa kehityksen ihmisoikeusperustaisuuden kanssa. Vihreästä taloudesta ei ole olemassa vain yhtä totuutta ja vaihtoehtoisia lähestymistapoja on esitetty.
Lisätietoja

Post Rio +20 Brainstorming -tilaisuus 27.9. Kepan tapahtumakalenterissa.