Verot puhuttivat Porin SuomiAreenassa

Veronkierto ja -välttely nousi yhdeksi Porin SuomiAreenan keskustelluimmista aiheista.

Teksti: Eva Nilsson

Kepa järjesti “Kaus verot karkaa” -keskustelutilaisuuden keskiviikkona. Paikalla oli satakunta kuulijaa ja paneelissa keskustelivat intensiivisesti suuren valiokunnan puheenjohtaja Miapetra Kumpula-Natri (sd), verojaoston puheenjohtaja Sampsa Kataja (kok), PricewaterhouseCoopersin verojohtaja Petri Seppälä, taloustoimittaja Tuomo Pietiläinen ja allekirjoittanut.Illalla asiaa puitiin myös Finanssialan keskusliiton toimitusjohtaja Piia-Noora Kaupin ja europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen kanssa 45 minuuttia -ohjelmassa.Keskustelusta jäi se vaikutelma, että veroparatiisitalouden suitsimisen tärkeydestä ollaan samaa mieltä. Konkreettisista keinoista ongelman kitkemiseksi ei kuitenkaan ole yhteisymmärrystä.Tilaisuudessa Sampsa Kataja esitti, että Suomeen pitäisi saada tehokkaan katumisen ohjelma, joka on käytössä muun muassa Ruotsissa. Tehokkaan katumisen ohjelmissa on kyse siitä, että verokikkailijoille annetaan mahdollisuus palauttaa veroparatiisisijoituksiaan kotimaahan tiettyyn määräaikaan mennessä. Palauttajiin sovelletaan normaalia lievempiä sanktioita tai taataan rikossuoja.Ruotsissa ohjelmalla on palautettu 10 miljardia kruunua verorahaa (2011), joka on huomattava määrä rahaa. Samaan aikaan Ruotsin verohallinto on kuitenkin arvioinut, että maan verokikkailusta johtuvat veromenetykset nousevat jopa 133 miljardiin kruunuun vuosittain. Tähän summaan nähden palatukset ovat aikalailla pikkurahaa.Miapetra Kumpula-Natri lämpeni idealle. Lisäksi hän esitti keinoina esimerkiksi omistusohjattujen yritysten verosuunnittelun tarkistuksen sekä tilintarkastajien asettamisen rikosoikeudelliseen vastuuseen, jos he eivät ilmoita veronkiertoepäilystä viranomaisille. Tällä hetkellä tällaista ilmoitusvelvollisuutta ei ole.On positiivista, että konkreettisia toimenpiteitä ollaan valmiita ajamaan, ja monet ehdotuksista ovat tarpeellisia. Yllämainituilla toimilla ei kuitenkaan päästä ongelman ytimeen, eli veroparatiisitalouden kuihduttamiseen.Lisäksi keskustelua värittää vahva Suomi-napaisuus, eikä maailmanlaajuiseen ongelmaan tai köyhempien maiden epäoikeudenmukaiseen asemaan tunnuta olevan valmiita puuttumaan aidosti globaaleilla toimenpiteillä. Suurin osa keskustelusta liittyy siihen, miten onnistutaan “kotiuttamaan veroja Suomeen”.Jotta veroja kotiutettaisiin kaikkialle oikeudenmukaisesti, tarvittaisiin ensinnäkin läpinäkyvyyssääntöjä, jolla poistettaisiin veronkierron ja agressiiviseen verosuunnittelun mahdollistava salamyhkäisyys.Tehokkaan katumisen ohjelmia ei tarvittaisi, jos saisimme aikaiseksi monenkeskisen automaattisen tiedonvaihtojärjestelmän. Sen avulla tieto ulkomaille sijoittavista vaihtuisi automaattisesti eri maiden veroviranomaisten välillä. Järjestelmän toimimiseksi tarvittaisiin myös rekisterit, joihin kerättäisiin tiedot kaikista henkilöistä, joilla on omistuksia yrityksissä. Tällä hetkellä monissa maissa saa piiloutua keinotekoisten omistajien taakse.Myöskään omistusohjattuja yrityksiä ei tarvitsisi enää erikseen  “tarkistaa” kuten Kumpula-Natri ehdottaa, jos kaikilta yrityksiltä edellytettäisiin maakohtaisten kirjanpitotietojen julkistamista. Sillä tavalla yritysten verosuunnittelu saataisiin päivänvaloon, tapahtui sen toiminta sitten Sambiassa, Caymansaarilla tai Suomessa. Tämä asia on onneksi etenemässä parhaillaan EU:ssa.Sääntöjä tarvitaan myös siksi, että veropolitiikka ei voi perustua vapaaehtoisuuteen, johon tehokkaan katumisen ohjelma perustuu.Toinen asia, joka on puhuttanut, on ero laillisen ja laittoman verosuunnittelun välillä. Esimerkiksi Piia-Noora Kauppi esittää, että kaikki verosuunnittelu on laillista, kun taas veronkierto on laitonta.Väittäisin kuitenkin, ettei linjavetoa voi tehdä niin mustavalkoisesti. Suuri osa aggressiivisesta verosuunnittelusta jää lain harmaalle alueelle. Myös Euroopan komissio on viime joulukuussa määritellyt aggressiivisen verosuunnittelun olevan lain hengen vastaista, vaikkei kirjaimellisesti laitonta olisikaan.Kolmas tärkeä keskusteluaihe liittyy verokilpailuun, johon hallitus päätti lähteä mukaan kevään kehysriihessä. Hallituksen jäsenet vaikuttavat ajattelevan, että on olemassa reilua verokilpailua, jolla saadaan hyvää aikaan.Pyydän tässä kohtaa hallitusta oppimaan globaalin etelän maiden kokemuksista viimeisen 30 vuoden ajalta. Siellä yritysverotusta on poljettu niin alas kuin mahdollista Maailmanpankin ja IMF:n painostuksella. Esimerkiksi Mosambikissa paikallinen alumiinisulatto maksaa vain yhden prosentin liikevaihtoveroa (katso uunituore videomme Mozalin alumiinisulatosta). Hyödyt, tai niin sanotut dynaamiset vaikutukset, tällaisista investoinneista ovat kyseenalaiset. Häviäjät tässä kilvassa ovat lopulta hyvinvointipalveluja tarvitsevat kansalaiset.Kaiken kaikkiaan on mahtavaa, että asia herättää niin paljon kiinnostusta ja keskustelua. Vielä on kuitenkin matkaa kestävien ratkaisujen aikaansaamiseen. Se vaatii päättäjiltä rohkeutta ja selkärankaa. Se vaatii  myös yhteisymmärrystä keinoista hallituspuolueiden välillä.Kirjoittaja on Kepan kehityspoliittinen asiantuntija.