Uusi raja globaalille köyhyydelle: 12,5 dollaria päivässä?

Laajasti käytetyn Maailmanpankin määritelmän mukaan ihminen on köyhä, kun hän joutuu selviytymään 1,25 dollarilla tai alle päivässä. Pritchettin mukaan tämä raja kertoo ainoastaan sen, että ihminen on todellakin äärimmäisen köyhä, sillä raja on määritelty köyhimpien maiden köyhimpien ihmisten mukaan.Köyhyyttä esiintyy kuitenkin myös vähemmän äärimmäisissä muodoissa, ja myös nämä muodot pitäisi Pritchetiin mukaan saada nykyistä paremmin esille. Esimerkiksi monet teollisuusmaat ilmoittavat, että osa niiden väestöstä on köyhää – maiden omien köyhyysmittarien mukaan. Nämä mittarit poikkeavat hurjasti äärimmäisen köyhyyden rajasta, ja Pritchett kaipaa ”dollari päivässä” -mantran rinnalle myös yhteismitallista korkeampaa köyhyyden rajaa.Koska dollari päivässä -raja on laskettu köyhien maiden köyhimpien mukaan, ehdottaa Pritchett korkeammaksi köyhyysrajaksi vastaavasti jonkinlaista keskiarvoa rikkaimpien teollisuusmaiden köyhyysrajoista. Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa rajat vaihtelevat suunnilleen 7 ja 19 dollarin välillä, joten Pritchett päätyy esittämään uudeksi rajaksi 12,5 dollaria per päivä. Summa olisi myös näppärästi 10 kertaa äärimmäisen köyhyysrajan suuruinen.Uusi, korkeampi raja kertoisi Pritchettin mukaan ”globaalista köyhyydestä”. Hänen mukaansa sen avulla valtaosa maailman ihmisistä saataisiin paremmin osaksi uusia kehitystavoitteita, sillä noin miljardi ihmistä elää äärimmäisessä köyhyydessä ja suunnilleen saman verran ylittää 12,5 dollarin päiväansiot. Väliin – globaalin köyhyyden piiriin – jää viisi miljardia ihmistä.   ”Nyt puhutaan ’köyhyydestä’ ja ’vaurauden jakamisesta’ ikään kuin ne olisivat kaksi erillistä asiaa. Jako on täysin keinotekoinen ja perustuu vain alemman köyhyysrajan määrittämään köyhyyteen. Korkeamman rajan käyttäminen selventää sitä, että ’vaurauden jakaminen’ on polku, joka johtaa sekä äärimmäisen että globaalin köyhyyden vähenemiseen”, professori arvioi.