YKn kauppa-ja kehitysjärjestö UNCTAD varoitti maailmaa nyt vellovasta rahoituskriisistä silloin, kun muut vielä suosittelivat keinottelumarkkinoita nopeana rikastumiskeinona. Järjestö ennusti vuoden 1997 Aasian kuplan, Meksikon tequila-kriisin ja Argentiinan vuoden 2001 devalvaation. Se ehdotti alunperin mahdottomiksi koettuja ideoita kuten ylivelkaantuneiden kehitysmaiden velkojen mitätöimistä (nykyinen HIPC-ohjelma), 0.7%-kehitysrahoituskampanjaa, vähiten kehittyneiden maiden konseptia ja ideaa velkojen sovittelusta, jonka IMF omaksui vuosikymmenen myöhemmin.
UNCTAD on tuottanut vuodesta 1964 lähtien järeää ja järkevää tutkimusta kaupan ja kehityksen kytköksistä — tällä alalla poikkeuksellisesti Etelää puoltavasta näkökulmasta. Samalla alalla toimivien tahojen kuten Maailmanpankin ja WTO:n resepti kehitykselle on ollut lähinnä ’lisää liiketoimintaa’ — lisää ulkomaisia sijoituksia, avoimemmat valuuttamarkkinat, pääomaliikkeiden ja kaupan vapauttaminen, valtion kulujen (ja toimintojen) supistaminen.
Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ei kokenut nykyisten ylivelkaantuneiden teollisuusmaiden talouksien rahoitusmarkkinaperustaa erityisen ongelmalliseksi ennen vuoden 2008 romahdusta, UNCTADin varoituksia huomioon ottamatta. Toissapäivänä rahoittajamaat sitoutuivat rahoittamaan IMF:n 400. miljardin dollarin kokoisen budjetin Euroopan pelastusrahastoa varten. Miten sitten UNCTADin kaltaista innovatiivista, hyödyllistä ja periaatteellista järjestöä arvostetaan?
Sen budjettia uhataan supistaa ellei se kavenna työalueitaan.
Näin toimitaan siis talouskehitysinstituutioissa ja rahoittajien — niiden omin sanoin ”kehitysyhteistyökumppanien” — kesken.
***
UNCTADin kolmannessatoista konferenssissa Dohassa käydään nyt (21—26. huhtikuuta) kädenvääntöä tekstistä joka määrittelee järjestön työalueet seuraavalle neljälle vuodelle. UNCTAD työskentelee samoilla aloilla monen muun monenkeskeisen järjestön kanssa: samankaltaista työtä tekee esimerkiksi WIPO tekijänoikeuksien suhteen, WTO kauppapolitiikassa ja ILO säällisen työn suhteen. Investointien ja teollistumisenkin aloilla löytyy muita toimijoita. Usein UNCTAD on kuitenkin ainoa, jonka näkökulma pitää kehityksen keskiössä ja joka huomioi tutkimuksessaan niin sanotut köyhdyttävät rakenteet.
Tämänhetkisissä neuvotteluissa pääasialliset teollisuusmaiden neuvotteluryhmittymät ovat EU ja ”muiden teollisuusmaiden” ryhmä JUSCANNZ (JZ tai ”länsiryhmä”, johon kuuluvat Yhdysvallat, Sveitsi, Korea, Norja, Uusi Seelanti, Kanada ja muita). Toinen tärkeä neuvotteluryhmä on kehitys- ja keskituloisten maiden G77+Kiina.
Neuvottelutekstissä 16. huhtikuuta JZ ja EU vaativat UNCTADia muun muassa:
pysyttelemään olemassa olevassa budjetissaan ja toimeksiannossaan;
olemaan työskentelemättä rahoituskriisin alkuperän selvittämisessä
olemaan tutkimatta kestävän kehityksen ja kauppapolitiikan yhteyksiä (vain JZ)
olemaan työskentelemättä perinteisen tiedon kaupallistamisen hyötyjen tasavertaisen jaon — siis biopiratismin — parissa
poistamaan taustatekstistä maininnat ruokakriisistä, energianlähteiden (öljyn) hintaheittelyistä, ilmastonmuutoksesta, kestävästä tuotannosta ja kulutuksesta — esimerkkejä riittää.
G77 ja Kiina puolestaan vastustavat UNCTADin työtä vihreän talouden, Rio+20-kokouksen toimeksiantojen ja peruspalveluiden kanssa.
***
Erityisesti suomalaista lukijaa hämmästyttäviä otantoja tekstistä ovat EU:n vastus edullisten lääkkeiden saatavuudelle, teknologian siirron vastustaminen (tärkeää kehitysmaiden teollisuuden tehostamisessa ja tuotteiden jalostamisasteen nostamisessa), tekijänoikeuksien ylläpitäminen (vaikeuttaa muun muassa puhtaan teknologian siirtoa kehitysmaihin) ja jopa penseys UNCTADin työskentelyyn ulkomaisten sijoitusten verotuksen parissa.
Suomi on yksi verotuksen oikeudenmukaisuuskampanjan edelläkävijöitä: elleivät kehitysmaat voi laatia politiikkaa ja lakeja verottaakseen maahansa sijoittavia yrityksiä, ne eivät hyödy globalisaatiosta ja niiden luonnonvarat ja työvoiman hedelmät menevät ulkomaalaisten rahapussiin. Miksi UNCTADin ei pitäisi jatkaa verotusta tukevaa työtään?
JZ:n ja EU:n neuvottelijat vakuuttavat Dohaan kokoontuneille kansalaisjärjestöille (Kepalle mukaan lukien) että neuvotteluteksti on vasta luonnosvaiheessa; että monet kiistanalaiset kohdat ovat lisätty vain taktiikkamielessä ja niistä ollaan valmiita luopumaan ennen loppuasiakirjasta sopimista ja että Dohassa neuvottelevat kehitysmaatkaan eivät ole aina tavallisten kansalaistensa puolella.
Neuvottelijoiden tärkein argumentti on, ettei UNCTAD järjestönä ole tarpeeksi tehokas: sillä on kokoonsa nähden liian monta hanketta. Vaikka neuvottelijat arvostavat suuresti UNCTADin analyysi- ja tutkimustyötä, ei sen heidän mukaansa pitäisi astua toisten järjestöjen toiminta-alueelle. He siis haluavat vain selkeyttää UNCTADia niin, että se pystyisi keskittymään paremmin alkuperäisen mandaattinsa täyttämiseen. Asiaa kärjistää maaliskuussa julkaistu kriittinen evaluaatioraportti UNCTADin sisäisestä järjestäytymisestä.
***
On täysin ymmärrettävää, että järjestön rahoittajat — ja muut sen työstä hyötyvät tahot — haluavat sen toimivan tehokkaasti. UNCTADin jäsenmaat valittavat myös, ettei heillä ole tarpeeksi sananvaltaa UNCTADin sihteeristön työssä. Täten on ymmärrettävää että he haluavat tuoda asian esille nyt, julkisessa konferenssissa jossa kaikki päättäjät ovat koolla.
Järjestön sisäinen kehitys, järjestys ja tehokkuus eivät kuitenkaan ole asioita, joita voi ratkaista satojen neuvottelijoiden voimin alle viikon pituisessa konferenssissa — jossa pitäisi sopia kymmenistä muista asioista. Onneksi evaluaatioraportin käsitteleminen onkin siirretty seuraavaan Trade and Development Board -kokoukseen.
Konferenssin teema on ”Development-centred Globalization”, siis ”kehityskeskeinen globalisaatio”. UNCTADin pääsihteeri Dr Supachai Panitchpakdi kertoi kansalaisjärjestöille 17. huhtikuuta, että hän itse suosii termiä ”development-led globalisation” jossa kehitys johtaa globalisaatiota. Varsinkin JUSCANNZin kanta tuntuu sen sijaan puoltavan hallitsevaa järjestystä: rahoituskeskeistä globalisaatiota. Se miten EU — joka kuitenkin puoltaa vihreää taloutta, kestävää kulutusta ja sosiaaliturvaa — sijoittuu tähän skenarioon nähdään seuraavien päivien aikana neuvottelujen edetessä.