Kasvun hedelmät eivät kuitenkaan kantaudu kaikille. Barometrin mukaan ihmisten käsitykset maan taloustilanteesta ovat huonontuneet huomattavasti menneen kymmenen vuoden aikana. Jopa 70 prosenttia tansanialaisista on tyytymättömiä nykyiseen taloustilanteeseensa ja elinolosuhteisiinsa. Vastaava luku oli vain noin 40 prosenttia vuonna 2003. Tyytymättömien määrä vastaa alle kahdella dollarilla päivässä elävien lukumäärää.Kriittisyyden lisääntyminen johtuu tutkimuksen mukaan erityisesti kolmesta tekijästä: julkisten palvelujen huonosta laadusta, lisääntyneestä korruptiosta ja julkisten menojen avoimuuden puutteesta.Tutkimuksessa tiedusteltiin ihmisten tyytyväisyyttä julkisiin terveys-, koulutus- ja vesipalveluihin. Tyytyväisyys niitä kaikkia kohtaan on laskenut. Vielä vuonna 2003 noin 70 prosenttia maan väestöstä oli tyytyväisiä saamiinsa terveyspalveluihin. Vuonna 2014 luku oli vain 46 prosenttia.* * *Barometrin julkistustilaisuudessa käytiin paljon keskustelua siitä, mistä tulokset johtuvat. Monet nostivat esille elämänlaadulliset muutokset. Ihmisillä ei ole enää varaa peruselintarvikkeisiin, vesikatkot voivat olla monen päivän pituisia, koulutus on maksullista.Samalla väestö kasvaa ja liikkuu maaseudulta kaupunkeihin. Maailmanpankki on arvioinut, että vuonna 2030 puolet maan väestöstä asuu kaupungeissa. Toisaalta tällä hetkellä vielä noin 70 prosenttia väestöstä saa elinkeinonsa maanvilijelystä, eikä maataloussektorilla ole juurikaan nähty kasvua.Selvää on kuitenkin, ettei suuri talouskasvu ole kohentanut Tansanian enemmistön elinolosuhteita, tai ainakaan heidän oma käsityksensä elinolosuhteistaan ei ole parantunut, päinvastoin.Suomessa ja YK:n uusia kehitystavoitteita neuvoteltaessa puhutaan usein talouskasvun pönkittämisestä kehityspolitiikalla. Faktat monesta maasta kertovat kuitenkin toista tarinaa. Talouskasvun sijaan kehityspolitiikan tavoitteeksi tulisi asettaa eriarvoisuuden kitkeminen, jotta ihmisten enemmistön hyvinvointi kohenisi.Katso barometria koskeva esitys pdf-tiedostona.
Kutsu COP31-briiffitilaisuuteen: Maailma ylittää puolentoista asteen kriittisen lämpenemisrajan – mitä tämä tarkoittaa?
Turkin Antalyassa järjestetään 9–20. marraskuuta YK:n ilmastosopimuksen 31. osapuolikokous. Ilmastoneuvotteluja leimaavat tänä vuonna globaali energiakriisi, kiristyvät konfliktit, vaikeasti ennustettava teknologiakehitys ja eskaloituvat ilmastotuhot. Pariisin sopimuksen pääasiallinen tavoite pitää maailman keskilämpötilan nousu alle tieteen kriittisenä pitämän 1,5 asteen ollaan nyt varmuudella ylittämässä. Miksi ilmastopolitiikka näyttää häviävän politiikan keskiöstä juuri “kriittisen vuosikymmenen” viimeisinä vuosina, ja mitä tavoitteen ylitys tarkoittaa käytännössä?
