Tansania globaalin verokilpailun syöksykierteessä

Ongelman globaali puoli jää usein vähemmälle huomiolle, vaikka kaikkialla maailmassa kärsitään verovälttelystä. Siksi tarvitsemme maailmanlaajuisia ratkaisuja ja sääntöjä, jotta ongelma saadaan kuriin, myös Suomessa.Lähdimme keväällä selvittämään millaisia ongelmia Tansania kokee veroparatiisitaloudesta. Otimme myös tehtäväksemme selvittää, voiko suomalaisfirmojen tai suomalaisrahoitteisten firmojen veronmaksusta saada tietoja Tansaniassa. Tansania on maa, jossa joka kolmas elää edelleen äärimmäisessä köyhyydessä. Elämänlaatua mittaavassa inhimillisen kehityksen indeksissä se sijoittuu sijalle 159 yhteensä 187 maan joukossa. Maan vuosibudjetti on tänä vuonna 8 miljardia euroa, joka tarkoittaa alle 200 euroa kansalaista kohti. Verojen osuus bruttokansantuotteesta on 16 prosenttia (Suomessa vastaava luku on yli 40 prosenttia).Tutkimme ulkomaisten investointien veroparatiisi- ja verohelpotuskytköksiä, Nokian (NSN) ja Wärtsilän tilinpäätös- ja veroavoimuutta, Tansanian verojärjestelmän oikeudenmukaisuutta ja kahden Finnfundin rahoittaman yrityksen (Green Resources ja Kilombero Valley Teak Company) mahdollisuutta toteuttaa verovastuunsa. Tuloksena on tuore julkaisumme ”Globaalin verokilpailun syöksykierre. Mitä Tansanialle jää käteen ulkomaisista investoinneista?”Selvityksemme löydökset puhuvat valitettavan karua kieltä:Veroparatiisien käyttö ulkomaisissa investoinneissa on kasvanut räjähdysmäisesti finanssikriisin alun jälkeen. Tansaniaan investoidaan yhä enemmän veroparatiisina tunnetun Mauritiuksen kautta.Globaali verokilpailu on johtanut siihen, että erilaisten verohelpotusten määrä on lisääntynyt roimasti ja Tansaniassa ulkomaisille firmoille annetaan paljon erilaisia ”veroetuja”. Verohelpotusten takia maa menettää oman terveysbudjettinsa verran rahaa vuodessa.Erilaiset verohelpotukset ja lukuisat maksut ja lisenssit tekevät Tansanian verojärjestelmästä niin monimutkaisen, että Finnfundin tukemilla yrityksillä on jopa vaikeaa noudattaa kaikkia sääntöjä.Eniten kiinnostusta on herättänyt se, saimmeko me suomalaisyrityksiä kiikkiin verokikkailusta.Vastaus on ei.Kun lähdimme selvittämään Wärtsilän ja Nokian avoimuutta, pyysimme firmoilta Tansanian tytäryhtiöiden tilinpäätöksiä viideltä viimeiseltä vuodelta. Kolusimme myös kaikki julkiset lähteet: veroviranomaiset, investointikeskuksen ja kaupparekisterin.Tulos oli, etteivät yritykset halunneet luovuttaa meille pyytämiämme tilinpäätöstietoja. Wärtsilä luovutti joitain vero- ja voittolukujaan vain taustatiedoksi. Niiden perusteella saimme tietää, että yritys on maksanut viime vuonna enemmän veroja kuin tehnyt voittoa, joka viittaa siihen, ettei se ainakaan ole vältellyt veroja. Nokia on lupaillut, että yritys pyrkii jatkossa kehittämään maakohtaista raportointiaan. Vielä siihen ei kuitenkaan ollut rahkeita.Kaupparekisteristä saimme lähinnä yritysten omistustietoja, vaikka yritykset vakuuttelivat, että ne olivat toimittaneet tilinpäätöstiedot rekisteriin. Nokian kansiosta löytyi pöytäkirjaote firman johtoryhmän kokouksesta vuodelta 2013. Sen mukaan yrityksen toiminta oli tappiollista lähinnä koska yritys oli maksanut hollantilaiselta NSN B.V. tytäryhtiöltä ottamaa sisäistä lainaansa pois. Tämä herätti kysymyksiä, koska sisäiset lainajärjestelyt ovat yksi tyypillisimmistä verovälttelyn keinoista. Tiedoilla ei kuitenkaan voitu vahvistaa, että Nokia olisi syyllistynyt verovälttelyyn toiminnassaan.Selvitys osoittaa, kuinka oleellista avoimuuden ja tiedonsaannin lisääminen on yritysten verovastuun arvioimiseksi. Niin kauan kun yrityksiltä ei vaadita maakohtaista tilinpäätösraportointia, on mahdotonta saada kokonaiskuvaa yritysten toiminnasta, erityisesti kun ne toimivat Tansanian kaltaisessa maassa tai salaisuuslakien veroparatiiseissa.Politiikkaan tarvitaan muutoksia Suomessa, kansainvälisesti ja Tansaniassa. Jälkimmäisessä tulisi uusia verojärjestelmää, heittää haitalliset verohelpotukset roskalaatikkoon ja lisätä verotuksen progressiivisuutta. Kansainvälisesti tulisi pysäyttää pohjaa kohti etenevä verokilpailu investointien houkuttelemiseksi. Siihen vaaditaan periaatteellista politiikan suunnanmuutosta.Suomessa ollaan ottamassa hyviä askelia kohti maakohtaista raportointia, kun valtio-omisteiset yritykset on velvoitettu raportoimaan ensi vuodesta lähtien. Raportointimallin odotetaan valmistuvan pian. Työ- ja elinkeinoministeriö koordinoi parhaillaan työryhmää, jonka tavoitteena on antaa ministeriölle käsitys siitä, millaista raportointimallia Suomi voisi edistää EU:ssa tulevina vuosina. Tällä tiellä on syytä jatkaa, myös seuraavalla hallituskaudella ja ensi vuonna YK:ssa osana uusien globaalien kestävän kehityksen tavoitteiden neuvotteluja.