Kun uutta hallitusta parhaillaan sorvataan Säätytalolla, muistellaan hetki vanhoja. Kehitysyhteistyö sai kylmää kyytiä pääministeri Juha Sipilän (kesk) johdolla heti edellisen hallituskauden alussa, kun varsinaisesta kehitysyhteistyöstä leikattiin 38 prosenttia ennätyksellisen nopealla aikataululla.
Erityisesti järjestöjen osa oli kova: järjestörahoituksesta leikattiin suhteessa vielä enemmän kuin kehitysyhteistyöstä yhteensä, 43 prosenttia. Leikkaukset tarkoittivat sitä, että useita satoja järjestöjen kehitysyhteistyöhankkeita keskeytettiin, karsittiin tai jätettiin aloittamatta. Vaikutukset näkyvät yli miljoonan ihmisen elämässä ympäri maailmaa. Leikkaukset myös vahingoittivat Suomen kansainvälistä mainetta vastuullisena, johdonmukaisena ja vakaana toimijana.
Vuonna 2019 kehitysrahoitus on kokonaisuudessaan vain 0,41 prosenttia bruttokansantulosta huolimatta siitä, että Suomi on jo 1970-luvulla sitoutunut ohjaamaan kehitysrahoitukseen 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta. Pohjoismaista, joihin Suomea usein syystäkin verrataan, Tanska, Norja ja Ruotsi ovat tämän tavoitteen jo saavuttaneet ja ylittäneetkin.
Fingo tukee ulkoministeriön suositusta, jonka mukaan Suomi kasvattaa kehitysyhteistyön rahoitusta säännönmukaisesti seuraavien kahden hallituskauden aikana niin, että saavutamme 0,7 prosentin tavoitteen vuonna 2028. Suosimme rahoituksen kasvattamista etupainotteisesti, jolloin rahoitusta lisätään 200 miljoonaa euroa heti vuonna 2020 ja sen jälkeen 128 miljoonaa euroa vuodessa.
Kehitysrahoituksen lisäksi Suomen tulisi parantaa suoritustaan kansainvälisen ilmastorahoituksen puolella. Ilmastorahoituksen tulisi olla uutta ja erillistä suhteessa kehitysrahoitukseen, ja se tulisi nostaa vähintään 200 miljoonaan euroon vuonna 2020. Päästöoikeuksien huutokauppatulot tulisi suunnata ilmasto- ja kehitysrahoitukseen.
***
Kansalaisjärjestöt arvioivat oman toimintansa tuloksia ja kehitysvaikutuksia tarkasti. Hankkeista ja ohjelmista teetetään säännöllisesti myös ulkoisia arviointeja, kuten ulkoministeriön teettämät kolme evaluointia ohjelmatukea saavista 22 järjestöstä vuosina 2016–2017. Niistä käy ilmi, että järjestöjen tekemä kehitysyhteistyö on korvaamatonta, tarkoituksenmukaista ja kustannustehokasta.
Kansalaisjärjestöjen työ tuottaa tuloksia, usein hyvin vaikeissa olosuhteissa. Kansalaisjärjestöjen osuuden kehitysyhteistyön rahoituksesta tulisikin olla vähintään 15 prosenttia nykyisen 11,9 prosentin (varsinainen kehitysyhteistyö, 2018) sijaan.
Kansalaisjärjestöt tekevät kehitysyhteistyötä enimmäkseen maailman vähiten kehittyneissä ja köyhimmissä maissa. Suomi on sitoutunut kohdistamaan 0,2 prosenttia bruttokansantuotteestaan kaikkein köyhimpien maiden tukemiseen. Vuonna 2018 Suomen bruttokansantulosta kuitenkin vain 0,11 prosenttia meni vähiten kehittyneisiin maihin kehitysyhteistyörahoituksena. Järjestörahoitusta nostamalla myös tämä 0,2 prosentin tavoite olisi helpompi saavuttaa.
Vuoden 2018 lopulla julkaistu, eduskunnalle luovutettu kehitysyhteistyön tulosraportti totesi, että kansalaisjärjestöjen ohjelmat tuottavat tehokkaasti välittömiä tuloksia ja kohdistuvat ruohonjuuritasolle. Järjestöt toimivat usein haurailla alueilla ja haasteellisissa toimintaympäristöissä – ja saavuttavat siellä kohderyhmiä, joita on vaikea tavoittaa muita avustuskanavia käyttäen.
Tulosraportin mukaan kehitysjärjestöjen työllä on saatu aikaan kestäviä ja vaikuttavia tuloksia, kuten kansallisen lainsäädännön ja poliittisen vuoropuhelun parantumista, tulo- ja työllisyystason nousua ja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten tilanteen yleistä kohentumista. Myös Fingon kokoamat esimerkit kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön tuloksista näyttävät, kuinka suomalaiset järjestöt ovat maailmalla puolustaneet vammaisten oikeuksia, edistäneet seksuaaliterveyttä, parantaneet viljelyn kestävyyttä ja tukeneet paikallisia kansalaisjärjestöjä.
***
Järjestöjen työhön panostamalla tuetaan useita eri puolueiden hallitusohjelmaneuvotteluvastauksissa esiin nostamia globaalitavoitteita niin demokratian, toimivien yhteiskuntien ja rauhantyön kuin myös ihmisoikeuksien ja naisten ja lasten oikeuksien osalta. Kansalaisjärjestöjen työllä tuetaan paikallisen kansalaisyhteiskunnan vahvistumista sekä kestävän kehityksen toteutumista osallistamalla myös naiset, nuoret, vanhukset ja vammaiset.
Kansainvälisen Toimittajat ilman rajoja -verkoston kokoaman tiedonvapausindeksin mukaan toimittajille turvallisten maiden määrä maailmassa vähenee samalla, kun autoritääriset vallanpitäjät tiukentavat otettaan. Lehdistönvapauden rajoittaminen on usein ensimmäinen merkki kansalaisyhteiskunnan tilan kapenemisesta. Järjestörahoituksella tuetaan laajasti kansalaisyhteiskunnan ja vapaan tiedonvälityksen toimintamahdollisuuksia kehittyvissä maissa.
Tämä on ainutlaatuista. Nostamalla kansalaisjärjestöjen kehitysrahoitusta Suomella on nyt mahdollisuus kunnostautua kansalaisyhteiskunnan ja demokratian puolestapuhujana globaalisti ja myös Euroopan unionin sisällä. Tilanteessa, jossa kansalaisyhteiskunnan tilaa rajoitetaan merkittävästi 111 maassa maailmassa ja demokratiakehitystä ja oikeusvaltioperiaatetta horjutetaan Euroopassakin, tarve tälle tuelle on perusteltu.
Tule mukaan kehitysrahoituksen nostoon kannustavaan tempaukseen Säätytalolle maanantaina 20.5.2019 kello 8:15-9:15.