Turhan usein slummien asukkaat nähdään stereotyyppisesti "toisina" – vaikkapa rikollisina Kuva: Turhan usein slummien asukkaat nähdään stereotyyppisesti "toisina" – vaikkapa rikollisina

Seitsemän myyttiä slummeista

Brittiläinen ajatushautomo Share The World’s Resources murtaa seitsemän myyttiä maailman urbaanista köyhyydestä ja slummeista.

Teksti: Esa Salminen Kuva: Esa Salminen

Elokuvien ja kirjojen slummikuvaukset ylläpitävät ennakkoluuloja kaupungeissa asuvista köyhistä. Share The World’s Resources tarttuu näistä seitsemään, ja tarjoaa pureskellut ja perustellut vastaukset seuraaviin väitteisiin:

Ihmisiä on liikaa
Se on köyhien omaa syytä
Slummit ovat rikollisuuden, väkivallan ja yhteisöllisyyden hajoamisen pesiä
Slummit ovat vääjäämätön kehityksen aste
Vapaa markkinatalous ratkaisee slummiongelman
Kehitysapu on ratkaisu
Slummeja tulee olemaan aina

Esimerkiksi ensimmäiseen ajatushautomo toteaa, että olisi helppoa ajatella slummien johtuvat ihmispaljoudesta, tai siitä että liian moni muuttaa maalta työn toivossa kaupunkiin. Oikea ongelma kuitenkin on vanhentuneissa institutionaalisissa rakenteissa, riittämättömässä lainsäädännössä, epäpätevässä kansallisen ja paikallisen tason hallinnossa ja lyhytnäköisessä kaupunkisuunnittelussa.
Köyhien maiden hallitukset ovat ulkomaanvelan rampauttamia ja niin sanotun Washingtonin konsensuksen pakottamia vetäytymään julkiselta sektorilta, että niiden on ollut mahdotonta pysyä slummiutumisen tahdissa 1980-luvulta lähtien. Lyhyesti sanottuna: slummit eivät ole liikakansoituksen vaan epäonnistuneen politiikan syytä – niin paikallisen kuin globaalinkin politiikan. Ja sellaisen kehitysajattelun, joka ei pidä köyhien perustarpeita kovinkaan suurena prioriteettina.
Slummiraportista kertoi Suomessa ensimmäiseksi Maailma.net.