Sananvapaus vaatii uhon sijaan vastuuta

Maailma kylässä -festivaalin Sananvapauskylän peruuntumisesta nousseessa Muhammad-keskustelussa näkyy – taas – menevän käsitteet sekaisin jopa kirjailijoilla, joiden pitäisi asiasta jotain tietää. Selvennän tässä muutamaa asiaan liittyvää puolta, joita ei ole vielä näkynyt julkisessa keskustelussa.

Teksti: Johanna Korhonen

Ensinnäkin: Sananvapaus on perustuslain 2. luvussa, 12. pykälässä määrätty ”jokaiselle” kuuluva vapaus: ”Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.” Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa? Ei mitään tämän ihmeellisempää.Sananvapauteen ei sisälly velvoitetta julkaista tai julkistaa kaikkea mahdollista olemassa olevaa tietoa. Sananvapauteen ei myökään sisälly kenenkään velvollisuutta auttaa toista tahoa saamaan viestinsä julki. Lehden päätoimittaja voi vapaasti olla julkaisematta jonkun mielipidekirjoitusta. Festarin järjestäjä voi vapaasti olla kutsumatta jotakuta esiintymään.  Tämä ei ole sananvapauden rajoittamista, koska päätoimittaja ja festarin järjestäjä eivät millään tavalla estä henkilöä viemästä viestiään julkisuuteen jotain muuta kautta. Tämä ei ole myöskään sensuuria, koska sitä voi harjoittaa vain viranomainen lain suomin valtuuksin. Näin voisi Suomessakin olla esimerkiksi sodan tai poikkeustilan aikana.***Miten kyseessä olevaa toimintaa sitten nimitetään, ellei se ole sananvapauden rajoittamista eikä sensuuria? Lehdissä kyse on ”journalistisesta harkinnasta”, Kepan kyseessä ollessa ”turvallisuusharkinnasta”. Kumpikaan ei ole laissa kielletty peruste estää jotakuta esiintymästä tai esittämästä jotain Maailma kylässä -festivaaleilla. Kielletty peruste estää osallistuminen olisi esimerkiksi rasismi. Kaikki muut kuin erikseen kielletyt perusteet valita tai olla valitsematta esiintyjiä ovat hyväksyttäviä.Kepa, kuten myös esimerkiksi Suomen PEN, ei siis edes periaatteessa voi harjoittaa sensuuria. Sananvapautta ne voivat periaatteessakin rajoittaa vain tahoilta, joihin niillä on jokin valta-asema, kuten esimerkiksi työsopimussuhde. Tämä rajoittaminen voi olla laitonta, ellei sille löydy erillisiä laillisuusperusteita, kuten  lojaliteetti työnantajaa kohtaan, jolloin työnantajasta ei saa julkisesti puhua ihan mitä tahansa.Millään yhdistyksellä tai vastaavalla taholla ei ole ”sananvapautta”, koska kyseinen vapaus on vain yksilöillä eli ihmisillä. Yhdistysten ja vastaavien sananvapautta  ei siis voi rajoittaa, koska sitä ei ole.***Sananvapauteen kuuluu myös aina vastuu. Kun sananvapautta käytetään, käyttäjän on aina otettava huomioon tekonsa seuraukset. Tämä ei ole pelkuruutta, vaan, jälleen, harkintaa. Sananvapauttaan voi jokainen vapaasti käyttää, mutta siitä voi joutua vastuuseen esimerkiksi käräjäoikeudessa, jos on loukannut jonkun kunniaa tai yksityisyyttä.  Sananvapaudesta ei saisi tehdä oman rohkeuden näyttämisen areenaa. Se on vastuutonta käytöstä, jos motiivina on lähinnä ”me uskalletaan” -tyyppinen uho, seurauksista välittämättä.