Post 2015: Se on siinä!

YK:n uusia kestävän kehityksen tavoitteita koskeva loppuasiakirja saatiin väännön jälkeen kokoon viime viikonloppuna. Loppu hyvin, kaikki hyvin?

Teksti: Jouni Nissinen

Viime sunnuntai-iltana 2. elokuuta salintäysi ihmisiä nousi helpottuneena taputtamaan seisaallaan, kun toinen Post 2015 -neuvottelujen rinnakkaispuheenjohtajista, kenialainen Macharia Kamau, julisti loppuasiakirjaluonnoksen hyväksytyksi YK:n New Yorkin päämajan pohjakerroksen isossa konferenssisalissa.Neuvottelujen loppu ei mennyt aivan yhtä letkeästi kuin toiseksi viimeinen neuvotteluviikko. Perjantain 31. heinäkuuta määräajasta mentiin komeasti kaksi päivää yliajalle. Lauantain vastaisena yönä neuvottelut keskeytettiin neljän aikaan aamulla, ja viikonloppu kului neuvottelijoilta uusia versioita odotellessa ja niistä keskusteltaessa, kunnes lopulta kaikkien hyväksyttävissä oleva kokonaisuus saatiin hyväksyttyä Suomen aikaa kello 1.25 maanantaiaamuna 3. elokuuta.Tätä kirjoittaessani YK:n sivuille ei ole vielä ilmestynyt aivan lopullista versiota loppuasiakirjasta, mutta epävirallinen versio on ladattavissa kansainvälisen NGOs Beyond2014 -verkoston sivulta  (postaus numero 26).Suomalaiset ja kansainväliset järjestöt asettivat alusta asti suuria toiveita uusille kestävän kehityksen tavoitteille. Vaikka ihmisoikeudet monien ryhmien osalta voisivat olla vahvemmin kirjattuina kuin ne ovat, ja vaikkei planetaarisia rajoja ihmisten materiaalisille haluille saatu sisällytettyä loppuasiakirjaan, siinä on kuitenkin paljon hyvää. Uudet tavoitteet laajentavat tarkastelun perinteisten kehitystavoitteiden ulkopuolelle ja ne velvoittavat kaikkia maita.Osa velvoittavuuden varmistamista ovat onnistumista mittaavat indikaattorit eli tunnusluvut. Näitä ollaan laatimassa kaikille alatavoitteille. Tehtävästä on vastuussa YK:n alainen asiantuntijaelin, jolle on annettu aikaa maaliskuuhun 2016.* * *Viime hetkien Post 2015 -neuvotteluväännöt kulminoituivat ilmastoon, ihmisoikeuksiin ja rahasta puhumiseen. Ihmisoikeuksissa erityisesti kehitysmaat alkoivat rajata ihmisoikeuksista puhumista tiukemmin vain globaaleihin ihmisoikeussopimuksiin ja niiden sisältöihin. Ne siis pyrkivät estämään sanamuotoja, jotka avaisivat ovia esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen oikeuksille, joista ei vielä ole olemassa kaikenkattavia sopimuksia. Toisaalta vesi ihmisoikeutena oli vaikea pala joillekin teollisuusmaille, ja sen mainitsemisen sanamuodoista käytiin paljon keskustelua (katso esimerkiksi pykälä 7).YK-neuvotteluissahan monilla käsitteillä on oma historiansa, ja jo sovittuihin sanamuotoihin (”agreed UN language”) turvaudutaan silloin, jos asioissa ei päästä joissakin neuvotteluissa eteenpäin. Siksi on tärkeää myös aina pyrkiä varmistamaan, ettei uuden tekstin sanamuotoihin päädy huononnuksia suhteessa samasta asiasta jo hyväksyttyihin teksteihin. Tämän huomioiminen on vaikeaa kestävän kehityksen kaltaisissa neuvotteluissa, joissa keskustelussa ovat ”kaikki” maailman asiat ja tarvittavan taustatiedon määrä on siksi suuri.Esimerkiksi ympäristölle ja sosiaalisesti haitallisten fossiilipolttoaine-, maatalous- ja kalastustukien purkaminen on aihe, jossa ei olla muutamaan vuoteen edistytty lainkaan. Niinpä aihetta käsittelevät sanamuodot ovat käytännössä olleet samoja asiakirjasta ja neuvotteluprosessista toiseen viime vuosina. Niin tälläkin kertaa.Loppuvaiheen neuvotteluissa erityisesti Yhdysvallat puolestaan ajoi Toteutuksen keinot -lukuun (Means of Implementation) vahvempia mainintoja yritysten roolista kehitysyhteistyössä (§ 68) ja käytti neuvotteluissa yhtenä pelimerkkinä hyväksyntäänsä ilmastoaiheisille pykälille (numerot 30 ja 31).Neuvottelujen aikana paljon puhuttanut Addis Abeban kehitysrahoituskokouksen loppuasiakirjan suhde Post 2015 -loppuasiakirjaan ratkaistiin lopulta niin, ettei mitään suoraa suhdetta niiden välille tehty muuten kuin toivottamalla Addiksen loppuasiakirja tervetulleeksi (”We welcome”, § 40) ja viittaamalla sen sisältämiin asioihin soveltuvissa kohdissa.Argumenttina asiakirjojen erillään pitämisen puolesta oli, että kehitysrahoitusagenda on paljon laajempi kuin kestävän kehityksen agenda, ja siksi kehitysrahoitusagenda haluttiin pitää erillisenä kokonaisuutena. Tällöin on myös mahdollista järjestää tarvittaessa 5-10 vuoden kuluttua uusi kehitysrahoituskokous. Tämä ei onnistuisi, jos kehitysrahoitus olisi sidottu kestävän kehityksen tavoitteiden 15-vuotiskiertoon.Jälkimmäinen näkökulma on ihan perusteltu, mutta näkemys kehitysrahoituksesta kestävää kehitystä laajempana agendana ei ole totta.Toteutuksen keinoihin lisättiin vielä loppumetreillä tekstiä kestävästä velkojenhoidosta (§ 69), mikä universaalisuuden hengessä sopisi pohjaksi EU:n Kreikka-politiikallekin. Addis Abeban kehitysrahoituskokouksessa kehitysmaille luvattu teknologiansiirtomekanismi (Technology Facilitation Mechanism) saa loppuasiakirjassa pitkähkön käsittelyn pykälässä 70.Maininnan arvoista on, että siirtolaisuus huomioitiin loppuasiakirjassa vahvemmin kuin mitä aikaisempien versioiden perusteella näytti, mikä on parannus. Vähän hassujakin asioita loppuasiakirjaan päätyi. Esimerkiksi urheilun merkitystä kestävän kehityksen edistäjänä korostetaan kokonaisen pykälän verran (§ 37), mutta kulttuurille tai esimerkiksi musiikille ei anneta samanlaista painoarvoa.* * *Rahoituksen ohella loppuasiakirjan varsinainen pihvi ovat tietenkin 17 kestävän kehityksen tavoitetta ja niiden 169 alatavoitetta. Nyt hyväksytyt kestävän kehityksen tavoitteet (Sustainable Development Goals, SDGs) eli niin sanotut Post 2015 -tavoitteet ovat jatkoa vuonna 2000 sovituille ja tänä vuonna umpeutuville vuosituhattavoitteille. Uudet tavoitteet astuvat voimaan vuoden 2016 alussa ja ulottuvat vuoteen 2030.Uusia tavoitteita kohtaan on esitetty kritiikkiä, että niitä on liikaa, mikä johtaa tilanteeseen, jossa valtiot valitsevat listalta helposti toteutettavat ja jättävät loput toteuttamatta.Yksi tavoitteita määrittävä käsite on kuitenkin universaaliuden eli yleismaailmallisuuden periaate, joka tarkoittaa sitä, että kaikki tavoitteet koskevat kaikkia maailman maita. Tämän toteutuminen oli yksi Kepankin tavoitteista, ja tämä asiakirjassa periaatteessa myös toteutuu. Sukupuolten välinen tasa-arvo ja kestävät tuotanto- ja kulutustavat ovat esimerkkejä asioista, joissa vielä ihan jokaisella maailman maalla on tekemistä.Uusien kestävän kehityksen tavoitteiden suuri määrä osoittautuu suhteelliseksi verrattuna aikaisempiin kahdeksaan vuosituhannen kehitystavoitteeseen myös, jos niitä tarkastelee seuraavanlaisella jaottelulla: kestävän kehityksen tavoitteet 1-6 vastaavat karkeasti ottaen vanhoja vuosituhattavoitteita – pois lukien ympäristötavoite. Tämän jälkeiset tavoitteet 7-15 ovat ensimmäisiä kuutta tukevia teknisempiä tavoitteita. Kahdesta viimeisestä puolestaan ensimmäinen käsittelee rauhaa kaiken pohjana ja toinen rahoitusta ja muita toimeenpanon keinoja.Varsinaiset kestävän kehityksen tavoitteet laadittiin YK:n yleiskokouksen alaisessa avoimessa työryhmässä, joka sai työnsä päätökseen jo kesällä 2014. Tämän kevään neuvotteluprosessissa ne pysyivät aika lailla muuttumattomina. Tavoitteisiin ratkaisemattomina jääneet ”x:t”, joihin oli määrä tulla prosenttitavoitteita, korvattiin lopulta valitettavasti epämääräisemmillä laadullisilla tavoitteilla.Tämän lisäksi tavoitteisiin tuli oikeastaan vain yksi muutos viime vaiheen neuvotteluissa. Alatavoitteessa 2.5, joka käsittelee viljelykasvien siementen geneettisen monimuotoisuuden suojelua, alkuperäinen muotoilu vesittyi hieman. Kun työryhmän tavoiteluonnoksessa ”varmistettiin” reilu hyödynsaanti geneettisistä resursseista kaikille, nyt sitä enää ”edistetään”. Myös samaa aihetta käsittelevässä pykälässä 15.6 tehtiin sama heikennys. Lisäksi alatavoitteeseen 7b lisättiin maininta meriyhteyttä vailla olevien kehitysmaiden asemasta, mutta lisäys oli lähinnä tekninen luonteeltaan.* * *Loppuasiakirjaluonnos on määrä hyväksyä YK:n yleiskokouksessa 25.-27. syyskuuta New Yorkissa. Jännitysmomenttina säilyy vielä se, esittävätkö jotkut maat itse huippukokouskäsittelyssä loppuasiakirjaan joitakin itseään ja toimintaansa koskevia varaumia. Huippukokoukseen on tulossa lukuisia valtionpäämiehiä ja muun muassa paavi. Suomen delegaation kokoonpanosta ei ole vielä tietoa.Juhlien jälkeen alkaa arki eli kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttaminen kansallisella tasolla. YK ei voi pakottaa mitään maata toimimaan kestävää kehitystä edistävästi, jos maa itse ei halua. Siksi kansalliset järjestöt aikovat toimia aktiivisesti sekä omissa maissaan että kansainvälisten verkostojen kautta.Kepan tiedotteessa kerrotaan tarkemmin siitä, mitä järjestöt odottavat Suomen hallitukselta.Jos järjestömäärärahaleikkaukset toteutetaan suunnitellusti, uutta kestävän kehityksen agendaa toteuttaa nykyistä harvalukuisempi joukko järjestöjä.Kepan kooste Post 2015 -prosessista