Pieniltä on helpoin leikata

Ulkoministeriö keskeyttää tuet pienille ja keskisuurille järjestöille. Katoaako samalla linkki suomalaiseen kansalaisyhteiskuntaan?

Teksti: Auli Starck

Ulkoministeriö tiedotti 30. kesäkuuta kehitysyhteistyömäärärahojen leikkausten vaikutuksista kansalaisjärjestöjen tukiin. Järjestöjen kehitysyhteistyöstä leikataan 43 prosenttia heti vuoden 2016 alusta. Virkamiehet ovat joutuneet valmistelemaan leikkauslistan nopealla aikataululla ja ottaneet siitä, mistä se on helpointa.Pienten ja keskisuurten järjestöjen kuluvan vuoden hanketukikierros keskeytetään eikä viestintä- ja globaalikasvatustuen hakukierrosta toteuteta syksyllä 2015.  Käytännössä siis monet ystävyysseurat, kehitysmaayhdistykset, kummijärjestöt ja globaalikasvatusjärjestöt ja niiden kumppanit jäävät kokonaan ilman tukea ensi vuonna.Olemassa oleviin hanke- ja VGK-tuen päätöksiin ei sentään kohdistu leikkauksia. Uudet haut pyritään järjestämään vuonna 2016 seuraavien vuosien toimintaa varten, mutta uudistetuin kriteerein. Hallinnoitavien hankkeiden määrää halutaan arvatenkin vähentää yhteishankkeita lisäämällä ja omavastuuosuutta korottaa.Kaikilta ohjelmatukea saavilta järjestöiltä, mukaan lukien kumppanuusjärjestöt ja Kepa, leikataan 38 prosenttia valtionavustuksesta. Seuraavien vuosien leikkaukset tulevat perustumaan tulevan ulkoministeriön teettämän kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyötä koskevan evaluaation tuloksiin ja hallituksen kehityspolitiikan painopisteisiin.***Kuten Kepan tiedotteessa todetaan, leikkausten kohdentaminen on voimakkaassa ristiriidassa ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lenita Toivakan asettamien painopisteiden kanssa.Järjestöiltä vaaditaan näyttöä tuloksista – mutta samalla leikkaukset tehdään niin nopeasti ja isolla leikkurilla, että aiemman pitkäjänteisen työn tulokset valuvat hiekkaanSuomalaisille halutaan tarjota tietoa kehitysyhteistyön tuloksista – ja samalla leikataan koko viestintä- ja globaalikasvatustuki.Kehitysyhteistyössä halutaan saada aikaa enemmän pienemmillä resursseilla – ja samaan aikaan juuri pienistä järjestöistä halutaan päästä eroon, vaikka juuri niissä tehdään paljon ilmaista vapaaehtoistyötä ja kerätään lahjoituksia yksityisiltä ihmisiltäSuomalaisten halutaan olevan ylpeitä kehitysyhteistyön saavutuksista – ja samalla tuet keskeytetään juuri niiltä pieniltä kansalaisjärjestöiltä, jotka tarjoavat suomalaisille kanavan tehdä itse jotain konkreettista oikeudenmukaisemman maailman puolesta.Naisten ja lasten aseman parantaminen, demokratian vahvistaminen, ruokaturva- ja ilmastokestävyys sekä yritysvastuu on mainittu tämän hallituksen kehityspolitiikan kärkiteemoina – juuri ne teemat, joissa järjestöt ovat tehneet pitkäjänteistä työtä ja joissa niillä on paljon asiantuntemustaJärjestöjen halutaan tekevän yhä enemmän yhteistyötä keskenään ja muiden toimijoiden kanssa – ja samalla vedetään pohja siltä, että yhteistyötä voitaisiin rakentaa.On surullista, että kehitysyhteistyön toimijoista nimenomaan pienimpien järjestöjen kehitysyhteistyö vaarantuu kokonaan tai jää hyvin pienimuotoiseksi solidaarisuuden osoitukseksi. Juuri niiden järjestöjen, jotka luovat kontakteja ja ymmärrystä ihmisten ja kulttuurien välille, toimivat siellä missä muut suomalaiset eivät ole läsnä, tarjoavat ihmisille omakohtaisia osallistumismahdollisuuksia ja kertovat kehitysyhteistyöstä kansan kielellä.Eikö nykyisessä asenneilmapiirissä juuri näiden järjestöjen työlle olisi tarvetta?***Monimuotoisen kansalaisyhteiskunnan tukeminen ja arvostus on ollut näkyvä osa Suomen kehityspolitiikkaa. Erityisesti tämä on korostunut kehityspoliittisessa kansalaisyhteiskuntalinjauksessa 2010 ja kehityspoliittisessa toimenpideohjelmassa 2012. Suomea on pidetty esimerkillisenä maana, jossa kansalaisjärjestöjen toimintamahdollisuudet on turvattu ja yhteistyö viranomaisten kanssa sujuu hyvin.Onko kansalaisjärjestöjen tuntemus ja samalla arvostus nyt katoamassa Suomen kehityspolitiikassa? Oireita ainakin on näkyvissä: järjestöjen suurta määrää päivitellään julkisuudessa ja järjestöjen halutaan tekevän yhä isompia hankekokonaisuuksia yhä harvempien maiden ja teemojen parissa, jotta Suomen kehityspolitiikka näyttäisi kompaktilta ja ulkoministeriön hallinto olisi kevyttä.Haluan muistuttaa, että kansalaisjärjestöt eivät ole hankkeita toimeenpanevia konsultteja vaan itsenäisiä toimijoita, jotka voittoa tavoittelematta toimivat yhteistyössä kehitysmaiden kansalaisjärjestöjen kanssa ja kansalaisyhteiskuntien vahvistamiseksi.Esitetyistä väitteistä huolimatta järjestöjen kehitysyhteistyöllä on tuloksia – sekä näkyviä aikaansaannoksia että hitaammin ilmeneviä muutoksia asenteissa ja tavoissa. Hankkeiden ohella järjestöjen yhteistyössä edistetään tasa-arvoa, hyvää hallintotapaa ja demokratiaa. Monimuotoisessa kansalaisjärjestökentässä syntyy uusia innovaatioita ja aloitteita, mikä on tärkeää olosuhteiden muuttuessa sekä alan uudistumisen ja kehittymisen kannalta.Jos tästä leikataan, mitä jää jäljelle?***Allekirjoita vetoomus: Pelastetaankehitysyhteistyo.fi