Perussuomalaisilta piikikkäitä ruusuja järjestöille

Perussuomalaiset julkaisivat tiistaina oman kehitysapumallinsa, joka sisältää – Suomen kehykontekstissa – tukun radikaaleja ehdotuksia.

Teksti: Mika Railo

Ihan ensimmäiseksi on todettava, että malli sisältää useita hyviä ja kannatettavia ajatuksia, joita järjestöihmisten on helppo kannattaa. Yksi tällainen on tavoite suitsia suuryritysten veronkiertoa.Sen jälkeen on heti todettava, että toteutuessaan puolueen kehitysapumalli ei poistaisi äärimmäistä köyhyyttä vaan pikemminkin pitkittäisi kaikkien köyhimpien ihmisten kurjuutta.Mallia on ruodittu viime päivinä ahkerasti niin eduskunnassa kuin mediassakin. Se ei ole saanut laajaa kannatusta muiden puolueiden keskuudessa. ”Malli veisi Suomea hyvinvointiyhteiskunnasta hyväntekeväisyysyhteiskuntaan”, lienee hyvä tiivistys reaktioista.Nostan tikun nokkaan mielestäni kaksi merkittävintä ongelmaa ohjelmasta: rahoitusmallin ja avun kohdentamisen.***Ehdotuksen pääsisältö on tehdä kehitysavusta vapaaehtoista: sen sijaan, että rahat kerätään veroilla, pitäisi kerääminen tehdä vapaaehtoiseksi. Jokainen voisi esimerkiksi veroilmoituksen yhteydessä ilmoittaa maksavansa apua.Näkemyserot perussuomalaisten ja nykyisen rahoitusmallin kannattajien välillä kiteytyvät muun muassa siihen, onko kehitysyhteistyö valtion ydintoimintaa vai ei. Perussuomalaisten mielestä ei ole, ja siksi siitä on hyvä karsia tiukan paikan tullen.Nykymalli lähtee siitä, että vauraiden valtioiden velvollisuus kitkeä köyhyyttä ulottuu omien rajojen ulkopuolelle. Hesarin toimittaja Pekka Mykkänen kiteytti ajatuksen mielestäni hyvin omassa kommentissaan: ”Kylmässä maailmassa tarvitaan viisaita valtioita näyttämään muille hyvää esimerkkiä.”***Perussuomalaiset haluavat keskittää avun pääasiassa kahdelle sektorille: järjestöille ja katastrofiapuun. Molemmat ovat tärkeitä, mutta eivät yksin riitä.On tärkeätä auttaa katastrofien ja konfliktien uhreja, mutta jos emme puutu köyhyyden ja eriarvoisuuden syihin, emme koskaan tule pääsemään eroon konflikteista. Miksi tarjota köyhille vain laastareita, kun voisimme tukea heidän pyrkimyksiään rakentaa itselleen aidosti parempaa elämää? Ja kun esimerkiksi luonnonkatastrofien riskejä voidaan ehkäistä perinteisellä kehitysyhteistyöllä, miksi tyytyä tuhojen korjaamiseen hätäavulla?Järjestöt voivat olla mielissään perussuomalaisten osoittamasta luottamuksesta. Mutta meidän velvollisuutemme on muistuttaa myös omien voimiemme rajoista.Kehittyvissä maissa tarvitaan vahvempaa valtiota, joka kykenee takaamaan kansalaisilleen ihmisarvoisen elämän. Tarvitaan kestävää yritystoimintaa, joka luo työpaikkoja. Tarvitaan toimivaa puoluelaitosta, jotta todellinen demokratia toimisi. Tarvitaan uskottavaa, riippumatonta mediaa, joka vie eteenpäin keskustelua poliittisista tavoitteista.Näiden kaikkien kehittymistä voidaan tukea kehitysyhteistyöllä, mutta mitään näistä eivät järjestöt voi yksin omalla toiminnallaan luoda. Sekä järjestöjen että valtioiden kanssa tehtävää kehitysyhteistyötä tarvitaan.***Mitä ajatuksia perussuomalaisten malli herättää? Kommentit ovat tervetulleita! Lue myös Kepan tarkemmat kommentit perussuomalaisten esitykseen.