2017-07-meri
Meriaiheinen näyttely YK:n päämajassa. Kuva: Meriaiheinen näyttely YK:n päämajassa.

Onko kestävän kehityksen tavoitteista merien pelastajaksi?

Merien ja ilmastonmuutoksen kohtalonyhteys ei lupaa hyvää tulevaisuudellemme.

Teksti: Anna-Stiina Lundqvist Kuva: Anna-Stiina Lundqvist/Kepa

YK:ssa on puhuttu kesän aikana paljon meristä: kesäkuussa pidettiin meriensuojelun huippukokous, ja juuri käynnissä olevassa kestävän kehityksen foorumissa tavoite 14 on yksi painotuksista. 40 prosenttia maailman ihmisistä asuu rannikoilla – alueilla, joita ilmastonmuutoksen aiheuttama vedennousu uhkaa hukuttaa pala kerrallaan.

Suomen Annika Lindblom muistutti omassa puheenvuorossaan, että vain viisi prosenttia arktisen alueen meristä on suojeltu. Tämä on liian vähän, meidän on tehtävä enemmän. Kansalaisyhteiskunnan Suomi ja Agenda 2030 -raportissa vaaditaan meriliikenteeltä rajoitettujen erityisen herkkien merialueiden (PSSA) perustamista arktisille alueille. Suomen on myös hyödynnettävä arktisen neuvoston puheenjohtajuus ekologi­sesti yhtenäisen arktisen suojelualueverkoston synnyt­tämiseksi huomioiden erityisen arvokkaat merialueet (EPSA).

Seurantaraporttiimme tavoitteen 14 kirjoittaneet WWF Suomen meriasiantuntijat haaveilevat huomisesta, jossa maailmanlaa­juinen tavoite suojella 30 prosenttia maailman meristä on toteutunut sekä yhä vähemmän muovia päätyy meriin ja tehokkaat keinot sen poiskeräämiseksi ja uusiokäyttämiseksi ovat käytössä.

***

Kun YK-kokouksen puhujapönttöön astuvat pienten saarivaltioiden edustajat, tulee merien tilasta ja ilmastonmuutoksen seurauksista tulevaisuuden uhkakuvien sijaan nykytodellisuutta. Fijin edustajan muistutus, että koko elossa pysymisemme riippuu merien terveydestä, jäi vahvana mieleeni. Samaan aikaan, kun istumme aamusta iltaan ikkunattomissa kokoussaleissa puhumassa jargonia, Antarktiksesta irtoaa kuusi kertaa Manhattanin kokoinen jäävuori. Nälkäisille osallistujille jaetaan kinkkusämpylöitä (lihatalous kuormittaa meriä) muoviastioissa (kukapa ei tuntisi merien valtavia muovilauttoja) samalla, kun uutinen lajien joukkotuhon laajuudesta leviää maailmalle.

Saan kotimaasta videotervehdyksen, jossa lapset tanssivat ilta-auringon kultaamalla rantakalliolla. Meri kimmeltää taustalla hämäävän neitseellisenä, vailla merkkejä ravinnekuormituksesta, roskista ja kalalajien uhanalaisuudesta. Todo es posible, nada es seguro. Kaikki on mahdollista, mikään ei ole varmaa, kuuluu espanjankielinen sanonta. Koitan lohduttautua tällä ajatuksella pohtiessani tämän ympäri maailmaa New Yorkiin lentäneen ammattilaisporukan mahdollisuutta muuttaa vielä tulevaisuuden suuntaa.

Anna-Stiina Lundqvist osallistuu YK:n kestävän kehityksen korkean tason foorumiin Suomen delegaation edustajana.