Gega Bujeja ja Happy Kepisanga tutkivat Kepan European Trade Poicies -julkaisua. Kuva: Gega Bujeja ja Happy Kepisanga tutkivat Kepan European Trade Poicies -julkaisua.

Myydäkö kultaa vai maissia: Kepan opintopiiri Tansanian kauppasuhteista EU:hun

Pelottavat kenialaiset, EU:n kauppapoliittinen strategia, Slow Food ja investointipolitiikka olivat Kepa Tansanian ’Alueelliset Kauppasopimukset’-opintopiirin keskustelunaiheita 14.8.

Teksti: Linda Lönnqvist Kuva: Linda Lönnqvist

Alueelliset kauppasopimukset saattavat kuulostaa kuivalta aiheelta, mutta neuvottelun alla oleva kauppasopimus Itä-Afrikan yhteisön EAC:n ja EU:n välillä nostaa esiin kiperiä kysymyksiä.
Tansania sekä naapurimaat Uganda, Ruanda ja Burundi lasketaan vähiten kehittyneiksi valtioiksi (LDC) ja ne voivat täten viedä kaikkia tuotteitaan – paitsi aseita – vapaasti EU:hun ’Everything But Arms’ (EBA) -aloitteen alla. Uuden kauppasopimuksen allekirjoittamisesta hyötyy lähinnä Eurooppa – ja Kenia. Keniaa ei lasketa LDC-maaksi, eli sen vientiedellytykset paranisivat EPA-sopimuksen puitteissa. Neuvotteluissa EAC:llä on ollut vaikeuksia pysytellä yhtenäisessä linjassa.
Näistä ja muista kiperistä kysymyksistä keskusteltiin opintopiirissä. Kepan Nicaraguan toimiston kollegat ehdottivat opintopiiri-menetelmän käyttöä kauppapolitiikkakeskusteluissa, koska sen avulla voitaisiin välttää Powerpoint-kalvojen edessä nuokkuva yleisö.
Opintopiirissä ryhmän jäsenet lukevat vuorotellen ääneen pätkän yhteistä tekstiä. Tällöin kaikki keskittyvät lukemiseen ja kuuntelemiseen, ja asioista voidaan keskustella heti niiden ilmetessä. Se on voimaannuttava, historiallinen menetelmä. Vuonna 2012 Kepa Nicaragua, Tansania ja Mosambik vetävät opintopiirejä Kepan julkaisusta European Trade Policy ja maakohtaisista selvityksistä.
Ensimmäistä opintopiiriämme varten lähetimme kutsukirjeitä postitse kumppanimme Policy Forum-verkoston tietopaketin kautta; sähköpostitse kumppanijärjestöillemme, TAP-järjestöille (jotka ovat Kepan jäsenjärjestöjen tansanialaisia kumppaneita) ja kauppapolitiikka-verkosto Tanzania Trade and Economic Justice Forumille.
Valitsimme tärkeimmät tekstit raportista ja käännätimme ne swahiliksi. Alkuperäinen termi ’African trade agreements- a messy bowl of spaghetti’, joka viittaa sopimusten vyyhtiin, tuotti kääntäjälle ongelmia koska Tansaniassa ei syödä paljon pastaa… Etsimme yhdessä sopivampaa kielikuvaa ja päädyimme ’kirpparisukkien myttyyn’. Sitten puuttuivatkin vaan järjestelyt – jotka harjoittelijamme Vilma hoiti tehokkaasti. Käyttämällä swahilia ja levittämällä kutsut laajalle Dar es Salaamin englanninkielisten ”tuttujen naamojen” piirien ulkopuolelle saimme uusia osallistujia kaukaisesta Kigomasta asti.
Kepan jäsenjärjestöjen Karkun ja Äetsän seudun kehitysmaaseurojen kumppanit WEETU, UNGO ja SAWA lähettivät osallistujia – nämä järjestöt ovat muuttaneet pikkuhiljaa toimintaansa palvelujen tuottamisesta ja puutteiden paikkaamisesta poliittisempaan vaikuttamistyöhön.
Opintopiiri-metodi oli erittäin palkitseva. Tekstien lukeminen sujui luontevasti teknisestä terminologiasta huolimatta ja kiinnostus pysyi yllä koko päivän ajan.
Entä mitä sanottavaa opintopiiriläisillä oli kaupasta Euroopan kanssa?

Tansanian on katsottava ’kolmeen suuntaan’ kauppamahdollisuuksiensa kannalta: parantaa kaupankäynnin edellytyksiä maan sisällä, keksiä parhaat tavat hyötyä alueellisesta blokista EAC:sta, ja löytää tyydyttävä ratkaisu EPA-neuvotteluihin.

Osallistujat olivat skeptisiä EU:n motiiveista EPA-sopimuksen suhteen: he uskovat EU:n hakevan Afrikasta lähinnä raaka-aineita teollisuuteensa.

EBAn (Everything But Arms) ja EPAn (Economic Partnership Agreement) erot selvitettiin.

Mikä estää Tansaniaa käyttämästä paremmin hyväkseen EBA-markkinoille pääsyään Eurooppaan? Tämä herätti keskustelua tuotantopuolen heikkouksista ja pullonkauloista. Jotkut ehdottivat tutkimusta selvittämään Tansanian vientikelpoisia tuotteita – johon muut vastasivat, että ne tuotteet saa helposti selville vierailemalla Kariakoon toreilla.

Tuotteiden jalostusarvon kohottaminen on kovassa kurssissa Tansaniassa. Keskustelimme käsityöstä, jota arvostetaan vähemmän kuin kiinalaista massatuotantoa, sekä hyvälaatuisista paikallisista tuotteista ja niiden markkinoinnista – UNGO-järjestön Idd Mdanku muun muassa omistaa osan morogorolaista kenkätehdasta, jonka tuotokset näyttävät todella tyylikkäiltä – ja maanviljelytuotteiden jalostuksesta.

Kaupankäynti vaatii suhteita – ja eurooppalaisen yhteistyökumppanin löytäminen on vaikeaa. Kepa ja Suomen Tansanian suurlähetystö ovat molemmat tutkineet luomu-maustekaupan mahdollisuuksia Tansanian ja Suomen/EUn välillä. Lähetystön tilaama raportti suosittaa mausteiden laadun parantamista ensin kotimaassa ja alueellisilla markkinoilla. Eurooppaan mausteita voi viedä einesvalmistajien tai mausteyhtiöiden kautta (vähittäiskaupan sijaan). Kepan tutkimuksen mukaan tilanne on hankala: Afrikan markkinoille pääsee mausteiden hintakilpailun perusteella, Euroopan markkinoita varten on korkeat laatuvaatimukset.

Luomutuotteiden laatuvaatimukset tekevät luomuviennin lähes mahdottomaksi, mutta on muitakin tapoja myydä luomutuotteita. Idd Mdanku on Slow Food-liikkeen jäsen – Tansaniassa on jo monia ryhmiä. Slow Food hakee ”hyvää, puhdasta ja reilua” ruokaa ja toimii luottamusperiaatteella.

Parempi infrastruktuuri ja lakiperusta ovat kaupalliselle sektorille elintärkeitä.

Päivän jännittävin anekdootti oli ANGONETin Jovita Mlayn kertomus kamppailustaan intialais-tansanialaista ruokaöljykartellia vastaan.