Miksi unohdamme menneisyyden?

”On unohdettu, että mekin olimme köyhiä”, kommentoi Seppo Kalliokoski keskustelua kehitysyhteistyön leikkauksista.

Teksti: Seppo Kalliokoski

Ritva Semi ottaa kirjoituksessaan ”Maailmanparannus saa odottaa?” esille Namibian kehityksen, joka on edistynyt viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana hienosti. Minulla on tästä henkilökohtaista kokemusta neljänkymmenenkahden vuoden ajalta. Jo sitä edeltävältä ajalta minulla on paljon tietoa ja kontakteja, koska eräs paras ystäväni on syntynyt Namibiassa ja olen pohtinut hänen kanssaan maan asioita vuodesta 1958.Tosiasia on, että katolle pääsee tikkaita pitkin. Tällä tavoin askel kerrallaan kehityksessä ovat nousseet Suomi ja kaikki maat. Sodat ja luonnonmullistukset vievät asioita taaksepäin, samoin kuin huono hallinto. Parhaita tuloksia syntyy koulutuksen, ja tässä eritoten kansan koulutuksen avulla. Pitämättä esitelmää Namibiasta, on pohjan kehitykselle luonut lähetystyö. Sen muistavat mainita aina Namibian poliittiset johtajat puhuessamme maidemme välisistä suhteista. Saman totesi myös ministeri Sirpa Paatero Namibian suurlähetystön järjestämällä 25 -vuotisvastaanotolla Helsingissä maaliskuussa.Minun tekee hirmu pahaa, kun kuulen ja näen tekstejä kehitysyhteistyön vähentämisestä ja leikkauksista. Miksi voin huonosti? Muistan hyvin, kun pienenä poikana kävin äidin kanssa Kaarlenkadun Ja Helsinginkadun kulmatalosta hakemassa Unicefin monot ja pusakan. Kävelin ne monot puhki loppuun.Myös Castreninkadun Pelastusarmeijasta sain vielä rippikouluiässä vaatteita. Erityisesti muistan sieltä saamani pikkutakin. Olin koulussa vapaaoppilas samoin kuin vaimoni. Ei me olla Suomessa aina olla oltu näin rikkaita.Miksi unohdamme menneisyyden? Se on meidän voimavaramme, jolta ponnistamme tulevaisuuteen. Siitä noususta maailman vauraiden maiden joukkoon voimme ammentaa kehitysyhteistyöhön. Kansakoulu oli hyvä, Peruskoulu vielä parempi, ja niin edelleen.Näitä oppeja voimme yhdessä kehitysmaiden edustajien kanssa kehittää ja tukea. Tehdään yhteisestä maailmastamme oikeudenmukainen kaikille. Antaessaan saa – sen tiedämme me, jotka jotain olemme itse antaneet.Kirjoittaja on Suomi-Namibia -seuran puheenjohtaja.***Jäsenblogissa julkaistaan Kepan jäsenjärjestöjen tuottamia tekstejä, joissa esitetyt näkemykset eivät välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.