Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että pahimmat ennustukset koronan vaikutuksista naisten ja tyttöjen asemaan globaalisti ovat toteutumassa.
Maailman terveysjärjestö WHO julisti koronaepidemian pandemiaksi hieman yli vuosi sitten, ja jo tuolloin arvioitiin pandemian iskevän kaikista pahimmin heikossa asemassa oleviin ihmisiin, kuten naisiin ja tyttöihin. Lopullinen todellisuus paljastuu vasta kun pandemia on kokonaan saatu hallintaan.
Useat raportit osoittavat kuitenkin jo nyt, että koronapandemia on heikentänyt naisten ja tyttöjen asemaa erityisesti matalan ja keskitulotason maissa.
Maailman talousfoorumi arvioi esimerkiksi omassa raportissaan (Global Gender Gap Report 2021), että koronapandemia on vienyt tavoitetta tasa-arvon saavuttamisesta vuosikymmeniä taaksepäin.
Täydellistä tilannekuvaa on hankala saada, koska monet maat eivät kerää dataa, joka kertoisi eroista sukupuolten välillä. Lisäksi kehittyvissä maissa dataa kerätään yleensä mobiililaitteilla, joita naisilla on käytössään huomattavasti vähemmän kuin miehillä.
Saatavilla olevilla tiedoilla voidaan kuitenkin jo todeta, että seuraavissa asioissa on menty selkeästi taaksepäin.
1. Korona on lisännyt naisten ja miesten välistä köyhyyseroa.
Vuonna 2021 jokaista sataa äärimmäisessä köyhyydessä elävää 25-34-vuotiaasta miestä kohden on 119 naista. Äärimmäisen köyhäksi katsotaan ihminen, joka elää 1,90 dollarilla tai vähemmällä päivässä.
Tutkijat ennustavat, että vuoteen 2030 mennessä ero on kasvanut siten, että sataa miestä kohden on 121 naista.
Alat, joilla naiset ovat eniten yrittäjinä ja palkkatyöntekijöinä, ovat kärsineet voimakkaimmin. Matalan tulotason maissa naisten työllisyysaste on laskenut 2,6 prosenttia ja miehillä 1,8 prosenttia. Tulomahdollisuuksien puutteen vuoksi naiset kuluttavat säästöjään ja luottavat lainojen saamiseen.
Lisäksi vähemmän kuin joka viides kansallisten tasojen taloudentukipaketeista on kohdistettu naisten kohtaamiin taloudellisiin haasteisiin.
2. Naisten käyttämä aika palkattomaan koti- ja hoivatyöhön on lisääntynyt.
Liikkumisrajoitusten, terveyspalveluiden saatavuuden heikentymisen ja koulujen sulkemisten myötä enemmän naisten harteilla oleva palkaton hoivatyö on lisääntynyt huomattavasti. Tällaiseksi työksi luetaan esimerkiksi ruuanlaittoa, siivousta, lasten hoitoa, lasten kotikoulutusta ja sairaiden perheenjäsenten hoitamista.
Näkymätön hoivatyö heikentää naisten asemaa työmarkkinoilla sekä mahdollisuutta vaikuttaa oman elämän päätöksiin. Ennen koronaa naiset käyttivät koti- ja hoivatyöhön noin kolme kertaa enemmän aikaa kuin miehet – Pohjois-Afrikassa ja Länsi-Aasiassa jopa seitsemän kertaa enemmän.
Ero oli jo hieman kaventumassa, mutta se on pandemian myötä alkanut jälleen kasvaa.
3. Naisiin kohdistuvan väkivallan uhka on lisääntynyt pandemian myötä.
Ennen pandemiaa yksi kolmesta naisesta globaalisti oli kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa, ja pandemia on lisännyt väkivallan mahdollisuutta huomattavasti.
Vammaisilla naisilla ja sukupuolivähemmistöön kuuluvilla henkilöillä on vielä huomattavasti suurempi riski altistua väkivallalle. Monille naisille koti ei ole turvallinen paikka ja liikkumisrajoitukset hankaloittavat avun hakemista.
Todellisuudessa naisiin kohdistuva väkivalta pandemian aikana saattaa olla lisääntynyt arvoitua enemmän, koska avun pyytämisen on hankalaa ja tapauksia ei saada raportoitua.
4. Naisten pääsy tarpeellisten terveyspalveluiden äärelle on vaikeutunut.
Pandemia on vaikeuttanut naisten pääsyä tarpeellisiin julkisiin terveydenhuoltopalveluihin, erityisesti lisääntymis- ja seksuaaliterveyspalveluihin.
Centre for Global Development järjestön analyysin mukaan maiden välillä on huomattavia eroja. Esimerkiksi Keniassa on ollut huomattavasti vähemmän häiriöitä ehkäisy- ja aborttipalveluiden saamisessa kuin Intiassa. Useissa maissa naisten mahdollisuus saada ehkäisyyn tai synnytykseen liittyviä terveyspalveluja on kuitenkin laskenut yli kymmenyksellä.
Lisäksi koulunkäynnin keskeytysten ja terveyspalveluiden vähentymisen odotetaan lisäävän teiniraskauksien määrää.
Rokotteet tärkeitä globaalin tasa-arvon kannalta
Koronapandemia on yleisesti ollut katastrofaalinen maailman terveystilanteelle sekä taloudelle. Kriiseissä tasa-arvoasiat jäävät usein muiden asioiden jalkoihin. Nyt näemme kuitenkin raporteista, että pandemian vaikutukset tasa-arvoon ovat olleet valtavia ja tilanteeseen tulisi puuttua mahdollisimman pian.
Mitä pidempään koronapandemia kestää, sitä enemmän tytöt ja naiset kärsivät pandemian toissijaisista vaikutuksista. Naisten ja tyttöjen oikeuksien edistämisessä saavutetut hyvät tulokset ollaan menettämässä, mikäli kehityssuuntaa ei saada pian muutettua.
Tällä hetkellä länsimaissa on toivoa näkyvissä, kun ihmisiä saadaan rokotettua yhä enemmän. Tärkeää on kuitenkin varmistaa rokotteiden jakaminen kehittyville maille ja varmistaa, että rokotusohjelmat pääsevät myös niissä hyvin käyntiin. Rokotteiden on todettu olevan tehokkain tapa saada yhteiskunta jälleen avautumaan.
Pandemian jälkeinen jälleenrakennus tarjoaisi päättäjille ja rahoittajille ympäri maailmaa myös mahdollisuuden puuttua sukupuolten eriarvoisuutta lisääviin rakenteisiin ja epätasa-arvon juurisyihin. Eriarvoisuutta ylläpitävät haasteet olivat olemassa jo ennen pandemiaa, joten paluu vanhaan normaaliin ei tule kääntämään kehityksen suuntaa.
Tärkeää on keskittyä rakenteellisiin muutoksiin, joilla voidaan rakentaa tasa-arvoisempia talouksia, vaikuttaa hoivatyön jakautumiseen sekä varmistaa laadukkaat julkiset palvelut ja sosiaalisen suojelun ohjelmat.
Tasa-arvoasiat jäivät kriisin alkuvaiheessa muiden asioiden jalkoihin, mutta nyt ne olisi syytä nostaa entistä vahvemmin esille.