kaksi Suomen karttaa joissa kehyjärjestöt

Kehitysyhteistyöleikkaukset kurittavat myös maakuntien Suomea

Vihapuheen ja ennakkoluulojen vähentäminen on nyt tärkeämpää kuin koskaan. Tästä huolimatta pieniltä, oikeudenmukaisen maailman puolesta toimivilta vapaaehtoisjärjestöiltä on kavennettu merkittävästi toimintamahdollisuuksia maanlaajuisesti.

Teksti: Pauliina Savola, Anna-Stiina Lundqvist

Viime vuosina yleistynyt keskittäminen on vaikuttanut kielteisesti tuettujen kansalaisjärjestöjen määrään ja maantieteelliseen sijaintiin. Vuonna 2015 vielä 166 suomalaista järjestöä sai tukea kehitysyhteistyöhön. Sen jälkeen määrä on pudonnut radikaalisti. Vuonna 2016 tukea sai 105 järjestöä, vuonna 2017 määrä putosi jo 98:aan.

Hallituskauden aluksi tehtyjen jättileikkausten jälkeen mittavasti huvenneesta järjestöjen kehitysrahoituspotista ohjattiin noin 80 prosenttia 22:lle ulkoministeriön ohjelmatukea saavalle järjestölle. Vain 15 prosenttia tuesta osoitetaan pienten ja keskisuurten järjestöjen kehitysyhteistyöhankkeisiin.

Muutos vuodesta 2015 on selvä: painopiste on siirtynyt yhä enemmän eteläiseen Suomeen ja pääkaupunkiseudulle. Tämä tarkoittaa sitä, että ruuhka-Suomen ulkopuolella mahdollisuudet osallistua järjestötoimintaan, saada tietoa kehitysyhteistyöstä ja kestävästä kehityksestä sekä edistää globaalisti oikeudenmukaisempaa maailmaa ovat vähentyneet merkittävästi.

* * *

Moni pienemmässä kunnassa toimiva järjestö on kerännyt yhteen alueen ammattilaisia ja tietotaitoa sekä paikallista osaamista esimerkiksi maaseutuyhteisöjen kehittämisestä, tai tarjonnut mahdollisuuksia vapaaehtoistyöhön kumppanijärjestöissä tai yhteisöissä. Hankkeiden lakkauttamisen myötä menetetään pahimmillaan arvokasta tietotaitoa.

Järjestöjen tekemät kouluvierailut ovat erityisen tärkeitä alueilla, joiden asukkaiden kosketuspinta monikulttuuriseen ja -arvoiseen maailmaan on vähäisempää. Kouluyhteistyö kehitysmaassa sijaitsevien opinahjojen kanssa on sekin arvokas ikkuna toisenlaiseen todellisuuteen.

Järjestötoiminta antaa mahdollisuuden mielekkääseen kansalaistoimintaan ja sen ymmärtämiseen, että me kaikki olemme riippuvaisia toisistamme – taitoon, jonka merkitys tulevaisuudessa kasvaa entisestään. Myös nuoret kaipaavat lisää tietoa ja oppia yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja kansainvälistymisestä.

Kehitysmaayhdistyksessä vapaaehtoistöitä tekevä paikallisaktiivi on jo itsessään sellainen esikuva ja tietolaari lähipiirilleen, että Helsingin herrojen tiedotuskoneisto kalpenee heittämällä.

Pohjimmiltaan kysymys on myös siitä, onko meillä tulevaisuudessa mahdollisuus edistää globaalia oikeudenmukaisuutta riippumatta asuinpaikkakunnasta.  

* * *

Kirjoittajat osallistuvat Keskustan puoluekokoukseen Sotkamossa 8.-10.6.18. Tervetuloa juttusille Kepan pöydän ääreen!