Järjestöjen välisen yhteistyön karikot kierrettävissä

Järjestöjen välinen yhteistyö on ajankohtainen aihe. Monet rahoittajat toivovat ja jopa edellyttävät yhteistyötä ja usein siitä puhutaan tuloksellisuuden ja tehokkuuden avaimena.

Teksti: Sanna Rekola

Yhteistyössä on kuitenkin myös haastavat puolensa, jotka tahtovat jäädä taka-alalle keskusteluissa.
”Pienelle järjestölle yhteistyö muiden kanssa mahdollistaa toiminnan, johon muuten ei olisi resursseja,” kertoi Leif Packálen Maailman Sarjakuvat ry:stä Kepassa maanantaina 4.4. aiheesta järjestetyssä keskustelutilaisuudessa.
Maailman Sarjakuvat ry on toteuttanut useita hankkeita yhdessä muiden kanssa ja pitää sitä hyvänä toimintamuotona järjestölle, jolla on selkeä tavoite: edistää ruohonjuuritason sarjakuvien käyttöä kehityskysymyksistä tiedottamisen välineenä eri puolilla maailmaa. Järjestön yhteistyössä toistuu usein sama kaava: Maailman Sarjakuvat tarjoaa menetelmän ja kumppanit vastaavat muista hankkeen toiminnoista.
Parhaimmillaan kumppanuus onkin juuri tätä. Kumppanit täydentävät toistensa osaamista. Yhteistyöllä saadaan aikaan enemmän, kuin mihin yksin olisi ollut mahdollisuus.
Todellisuus ei kuitenkaan aina suju suunnitelmien mukaan. Yhteistyöjärjestön aktiivit saattavat vaihtua kesken matkan ja kumppani saattaa vetäytyy hankkeesta vedoten muihin kiireisiin.
Järjestöjen erilaisuus voi myös olla haaste. Kehitysyhteistyössä, jossa Etelän kumppanijärjestö eittämättä edustaa eri kulttuuria, eroja usein tiedostetaan paremmin. Kuitenkin myös suomalaisten järjestöjen toimintakulttuureissa voi olla suuriakin eroja. Kun yhteistä hanketta suunnitellaan, asiat on syytä puhua halki perinpohjin ikävien yllätysten välttämiseksi.
Hyvän yhteistyön edellytyksistä tärkeimpänä pidettiin riittävän yhteisymmärryksen ja tiedonkulun varmistamista. Kunkin kumppanin on osattava kertoa selkeästi, mitä se yhteistyöltä odottaa ja millaisin panoksin se voi lähteä mukaan. Vastuista ja velvollisuuksista tulee sopia suunnitteluvaiheessa. Yhteisesti sovitut tiedonkulun kanavat estävät väärinkäsityksiä ja varmistavat, että kaikki osapuolet tietävät missä mennään.
Keskustelussa nousi esille käytännön ideoita siitä, miten yhteistyötä voitaisiin parantaa. Järjestöt voisivat jakaa hyviä yhteistyökäytäntöjään, jolloin karikot olisi mahdollista kiertää entistä paremmin. Yhteistyön hyvien pelisääntöjen kokoaminen järjestöväen kesken olisi myös tervetullutta.
Vaikka yhteistyöhön liittyy haasteita, on se yleensä vaivan arvoista. Keskusteluun osallistuneet järjestöt olivat sitä mieltä, että suomalaiset järjestöt voisivat tehdä yhteistyötä enemmänkin. Rahoittajien puolelta tapahtuvaan yhteistyöhön kannustamiseen porkkanoin suhtauduttiin kuitenkin epäilevästi ja sen pelättiin johtavan pinnalliseen kumppanipeliin. Yhteistyö ei ole itseisarvo, eikä se sovi kaikkeen toimintaan. Järjestöjen on itse voitava arvioida yhteistyön arvo tapauskohtaisesti.