Ihmisoikeudet ennen muuta

Mekongin alueen uusi, kiinnostava ”tulokas” on avautuva Myanmar. Ihmisoikeusperustainen lähestymistapa kehitykseen edellyttäisi, että kaikissa hankkeissa otettaisiin huomioon paikallisten asukkaiden mielipide. Esiin nousee vahvasti ympäristödemokratia.

Teksti: Tove Selin

Ihmisoikeusperustanen lähestymistapa on valtaamassa alaa kehityspoliittisessa toiminnassa meillä ja muualla. Mitä se tarkoittaa meidän kehitystoimijoiden arjessa? Näitä asioita me pohdimme täällä Kepan Mekongin alueen toimistossa toukokuun lopulla järjestetyssä seminaarissa.Mekongin alueella ihmisoikeusperustaisuus merkitsee muun muassa sitä, että minkä tahansa hankkeen alussa tulisi hankkeen toteuttajan saada paikallisten ihmisten suostumus sen toteuttamiselle. Suostumus tulisi antaa riittävän tiedon pohjalta, ilman painostusta.Näin tulisi menetellä, oli kyse järjestöjen hankkeesta, valtiollisesta kehitysyhteistyöhankkeesta tai yrityksen investoinnista. Hankedokumenttien tulisi siis aina olla paikallisilla kielillä, myös vähemmistökielillä mikäli se on tarpeen.Hankkeista tulisi myös aina tehdä ympäristövaikutusten arvio. Varsinkin Kaakkois-Aasiassa ympäristö- ja ihmisoikeudet kulkevat käsi kädessä. Kyseessä ovat siis ympäristöoikeudet eli ekologinen demokratia. Varsinkin nyt, kun uusi ja lähes koskematon alue on avautumassa Mekongilla, nimittäin Burma eli Myanmar, olisi syytä saattaa yritysten ja yhteisöjen toiminta kestävälle, kansainväliset standardit huomioivalle tasolle.***Myanmarissa, jossa ihmisoikeudet ovat uusi asia eikä ympäristölainsäädäntöäkään ole, on yritysten ja yhteisöjen varsin helppoa käyttää tilannetta hyväkseen ja toteuttaa hankkeita vailla ihmisoikeus- tai ympäristöarvioita ja standardeja.Nyt, jos koskaan tarvitaan vastuullista toimintaa, ettei toisteta virheitä, joita muissa Mekong-maissa on vuosien mittaan tehty. Mekongin aluen vähemmistöt on käännytetty kristityiksi, mikä on muuttanut heidän paikalliskulttuuriaan. Elämäntavan muutos on myös heikentänyt vähemmistöjen perinteistä ympäristöosaamista.Metsiä on hakattu ja muutettu kumipuu- ja eukalyptusplantaaseiksi. Metsien hävitys on osaltaan johtanut suurtulviin, josta esimerkkinä käyvät Bangkokin tulvat vuonna 2011. Tälläkin hetkellä Mekongilla on tulvaongelmia muun muassa Kambodzhassa.Parasta tulvatorjuntaa on viheralueiden lisääminen koko valuma-alueella. Tulvia ei ratkaista rakentamalla lisää suurpatoja, koska patojen tekojärvet täyttyvät ja niistä tehdään juoksutuksia varoituksetta, jolloin jokien varrella asuvat ihmiset saattavat menettää elinkeinoinsa tai jopa henkensä.Näin on tapahtunut Kambodzhan Rattanakirissä, jonne asti vietnamilaisen Yali Falls -padon juoksutusvedet kulkivat surmaten yli 100 ihmistä. Nykyään suomalaisen Pöyryn omistuksessa olevan Electrowattin konsultit arvioivat aikoinaan, että Yali Fallsin padon vaikutukset ulottuisivat 10 kilometrin päähän, ei suinkaan yli 100 kilometrin päähän, kuten todellisuudessa tapahtui.Nyt samainen Pöyry Energy konsultoi Mekongjoen ensimmäistä patohanketta, Xayaburin patoa. Myös Xayaburin padosta on sanottu, ettei sillä ole vaikutusta joen alajuoksulle.Kirjoittaja työskentelee kehityspoliittisena työntekijänä Kepan Mekongin alueen toimistossa.